Pohjoiskorealaiset pakolaiset ahtaalla Kiinassa – osa myydään vaimoiksi

Poliisi valmistautui tarkastamaan, onko kiinalaiskylässä laittomia pohjoiskorealaisia siirtolaisia. Sitä ennen poliisi soitti epäillyille – kuinka paljon maksaisitte siitä, että emme käräytä teitä. Siirtolaiset ovat ahtaalla, koska Pohjois-Koreaan palautettavia karkureita odottaisi työleirirangaistus.

Yle maailmalla
Maanviljelijä Zeng Fanyi osoittaa ainoaa valokuvaa, joka hänellä on pohjoiskorealaisesta puolisostaan.
Maanviljelijä Zeng Fanyi osoittaa ainoaa valokuvaa, joka hänellä on pohjoiskorealaisesta puolisostaan. Mika Mäkeläinen / Yle

Kun Li Meijing 25-vuotiaana onnistui karkaamaan Pohjois-Koreasta rajajoen yli Kiinan puolelle, hän tuskin arvasi mitä rajajoen toisella puolella odottaisi.

”Käärmeenpää” eli ammattimainen salakuljettaja ja ihmiskauppias otti Lin kiinni heti kun tämä selvisi Kiinan puolelle. Käärmeenpää uhkasi lähettää Lin takaisin Pohjois-Koreaan, jossa häntä odottaisi kova rangaistus.

Tai sitten Li voisi lähteä salakuljettajan mukaan. Hyviä vaihtoehtoja ei ollut, Listä oli tullut salakuljettajan omaisuutta.

Pakolaisista kaksi kolmesta on naisia

Käärmeenpää sieppasi mukaansa muutamia muitakin naisia. Yli kaksi kolmasosaa pohjoiskorealaisista pakolaisista on nimenomaan naisia, jotka kärsivät eniten maan talousahdingosta.

Jos pakolaisilla on rahaa, käärmeenpäät voivat tarjota heille maksullista pakoreittiä läpi Kiinan ja edelleen Laosin kautta Thaimaahan. Onnekkaimmat päätyvät lopulta Etelä-Koreaan.

Jos pakolaisilla ei ole rahaa, he päätyvät useimmiten olosuhteiltaan äärimmäisen kurjaan orjatyöhön tai prostituoiduiksi, tai heidät myydään kiinalaisille vaimoiksi.

Kaikissa tapauksissa he joutuvat pelkäämään sitä, että Kiinan viranomaiset saavat heidät kiinni ja palauttavat Pohjois-Koreaan, sillä Kiina ei pidä pohjoiskorealaisia turvapaikkaa tarvitsevina pakolaisina. Kiinan mielestä pohjoiskorealaiset ovat vain parempaa elämää etsiviä laittomia maahanmuuttajia.

Zeng maksoi vaimosta tuhat euroa

Kiinan yhden lapsen politiikka on johtanut poikien suosimiseen, niinpä maassa on miljoonia naimaikäisiä miehiä enemmän kuin naisia. Erityisesti maaseudulla poikamiesten on vaikea löytää puolisoa, kun naiset hakeutuvat herkemmin kaupunkeihin.

Miesten ylijäämä tarjoaa Kiinassa markkinaraon vaimokaupalle, ja Pohjois-Korea on tämän ihmiskauppaketjun alku.

Lillä ei ollut rahaa, joten hänet vietiin Jilinin maakunnan koillisnurkassa Wangqingin alueella sijaitsevaan vuoristokylään, jossa häntä kaupiteltiin maanviljelijöiden vaimoksi.

– Esittelijä tuli tänne ja toi ne ihmiset tänne kylään. Hän kysyi, haluaisimmeko yhden ja paljonko olisimme valmiita maksamaan, kertoo maanviljelijä Zeng Fanyi.

”Esittelijä” on kaunisteltua kieltä, mutta Zeng tarkoittaa käärmeenpäätä eli ihmiskauppiasta ja salakuljettajaa.

Zeng tarjosi Listä 7000 yuania eli noin tuhat euroa, ja siihen hintaan kaupat syntyivät.

Omasta mielestään Zeng teki hyvän työn – ”pelasti” pohjoiskorealaisen naisen, joka oli rahaton ja nälkäinen.

Zeng ei lakkaa ihmettelemästä, kuinka paljon Li söi alkuaikoina. Pohjois-Koreassa Li oli tottunut siihen, että ruokaa on syötävä silloin kun sitä on.

Viranomaiset vaativat lahjuksia

Zeng on itse kiinalainen, joka ei puhu koreaa, eikä hänen tuore avopuolisonsa puhunut aluksi kiinaa. Heistä kuitenkin tuli pariskunta, ja Li oppi nopeasti kielen.

Suurin huoli oli siitä, että Kiinan viranomaiset eivät nappaisi puolisoa. Siksi he eivät voineet edes mennä virallisesti naimisiin.

Zengin mielestä Kiinan laitonta siirtolaisuutta valvovat paikallisviranomaiset ovat korruptoituneita.

Tarkastukset laittomien siirtolaisten kiinnisaamiseksi olivat hänen mukaansa vain viranomaisten rahankeruuta. Ennen poliisin tuloa Zengin perheelle soitettiin ja vaadittiin lahjuksia.

– Haluatko jäädä? Jos haluat, kuinka paljon maksat meille? Muuten lähetämme sinut takaisin Pohjois-Koreaan, Zeng kertoo viranomaisten sanoneen Li-puolisolle. Li halusi jäädä.

Palautus Pohjois-Koreaan olisi johtanut koviin tuomioihin. Jos karkuri tulkitaan poliittiseksi loikkariksi, luvassa on vähintään 5–10 vuotta pakkotyötä.

Pelkkä laiton rajanylitys johtaa Amnesty Internationalin selvittämien lakipykälien mukaan korkeintaan kahden vuoden työleirituomioon.

Vaimo hävisi pian muualle

Arki 27 hehtaarin kurpitsatilalla oli kovaa työtä. Li ei viihtynyt maaseudulla, jossa appivanhemmat asuivat saman katon alla. Hänellä oli kuulemma hyvä koulutus, ja hän halusi kaupunkiin.

Zengin maatilalla viljellään kurpitsaa ja pullotetaan lähdevettä myyntiin.
Zengin maatilalla viljellään kurpitsaa ja pullotetaan lähdevettä myyntiin. Kävimme paikalla illalla, jotta vierailu ei herättäisi liikaa huomiota. Mika Mäkeläinen / Yle

Yhteistä elämää kesti neljä vuotta, sitten Li häipyi. Pariskunnan yhteinen poika jäi Zengin ja hänen vanhempiensa kasvatettavaksi. Li poikkesi kotona vielä yhden kerran.

– Ensimmäisenä vuonna hän kävi täällä kerran ja soitti muutaman kerran. Sen jälkeen en ole kuullut hänestä mitään, Zeng kertoo.

Samoin kävi kylän muille puoliksi pohjoiskorealaisille pariskunnille, joita oli yhteensä seitsemän tai kahdeksan. Kaikki naiset ovat lähteneet muualle, useimmat Etelä-Koreaan. Zeng voi vain arvailla, missä hänen puolisonsa nykyisin on.

"Totta kai minulla on ikävä häntä”

Zengin olohuoneen oven päällä on valokuvataulu. Yhdessä kuvassa kolme ihmistä syö – Zeng, Li ja heidän poikansa, silloin kun he vielä olivat yhdessä. Lillä oli pitkä tuuhea tukka ja kauniit keltaiset vaatteet. Se on ainoa valokuva hänestä.

Onko sinulla ikävä häntä?

– Se olisi nyt hyödytöntä. Totta kai minulla on ikävä häntä. Jos hän olisi kotona, työ ja kaikki muu olisi täysin erilaista, Zeng sanoo.

Zeng Fanyi illallisella vanhempiensa kanssa.
Totta kai minulla on ikävä häntä, Zeng sanoo puolisostaan. Mutta hänestä ei ole kuulunut mitään vuosiin.Mika Mäkeläinen / Yle

Haastattelun jälkeen Zeng käy iltapalalle vanhempiensa kanssa, katsoo maahan ja pyyhkii silmäkulmiaan.