Savolaiset pitävät hengissä Sandelsin menuta, jota ei koskaan edes syöty

Kalaa,lintua ja nautaa, sitä pitää Sandelsin menussa olla. Taitava sotamarsalkka peittosi ylivoimaiset venäläiset yli 200 vuotta sitten. Nyt hän komeilee oluttölkin kyljessä, mutta herkkusuu on saanut myös oman Runebergin runoon perustuvan menun.

Sandels-olut
Kaksi naista asettelevat ruokailuvälineitä pöydälle hirsisessä tuvassa
Kanta-Hämeen savolaisten puheenjohtaja Sirkka-Liisa Lyytikäinen (vas.) ja Helena Kaarikainen kattoivat lauantaina Sandelsin menun pöydät valmiiksi 30 vieraalle.Miki Wallenius / Yle

Entisen Laurilan suvun keltaisessa talossa Rastilan kylätuvassa Janakkalassa oli lauantaina hyörinää.

Kanta-Hämeen savolaiset -yhdistyksen touhukkaat jäsenet valmistelivat elonkorjuujuhlaa. Iltapäivällä oli tulossa 30 hengen vierasjoukko nauttimaan Sandelsin menuta.

Lokakuun 27. päivä tulee 207 vuotta täyteen siitä, kun ruotsalaisen eversti Johan August Sandelsin johtamat suomalaisjoukot voittivat ylivoimaisen venäläiset Koljonvirralla, Iisalmen pohjoispuolella.

Vastapuolella oli ruhtinas, kenraalimajuri Mihail Petrovitš Dolgorukov, joka sai taistelussa surmansa.

Vaikka itse sota hävittiin, niin Johan Runebergin inspiroitui taltioimaan taistelun Vänrikki Stoolin runoihin Sven Dufvan muodossa.

Runeberg kehitteli Sandelsin ruokalistan

Sandels tunnettiin myös hyvän ruoan ja juoman ystävänä. Runeberg innostui kirjailemaan jopa koko menun, jota Sandels olisi tarinan mukaan taistelun tuoksinassa nauttinut.

Paistista leikataan siivuja
Koepala vasikanpaistista lupasi hyvää. Hitaasti tuntikausia paistettu 80-asteen lämmössä.Miki Wallenius / Yle

Paitsi että niin ei myöhempien todistusten mukaan koskaan käynyt.

Hämeenlinnalainen Paavo Cajander suomennoksen pohjalta ideoivat iisalmelaisveijarit, talouneuvos Jouko Pennanen ja maisteri Jaakko Hynynen Sandelsin menuun, joka levisi pikkuhiljaa muuallekin Suomeen.

Kanta-Hämeen Savolaisten sihteeri Arja Huttunen ja piällysmiäs Jaakko Huttunen muuttivat Ylä-Savosta Hämeenlinnaan muutama vuosi sitten.

Heidän tulonsa laittoi Hämeessä asuviin savolaisiin uudelleen vauhtia.

Pikapikaa syksyllä ideoitiin ja toteutukseen laitettiin lauantaina nautittu Sandelsin ”puolinen”.

Se on savoa ja tarkoittaa ettei kattaus ole lounas eikä päivällinen vaan siellä puolessa välissä.

Huttuset laittoivat savolaisiin vauhtia

Arja Huttunen kertoo lukeneensa ruokaan keskittyneestä aikakauslehdestä Sandelsin menusta ja tuumineensa, että tuota hän haluaisi tarjota.

Huttusilla on pitopalvelutaustaa, joten ruoanlaitto on hyppysissä. He tekevät kerran kuussa kalakukkoja niin paljon että niitä myydään viikonlopun ajan paikallisessa hypermarketissa.

Nainen kantaa uuniin rieskan aineksia
Arja Huttunen tarjoili Sandelsin menun ohessa rieskaa, jossa oli ohraa ja piimää.Miki Wallenius / Yle

– Maailman toiseksi parasta kalakukkoa, kun parasta ei ole vielä tehty, Arja Huttunen vinkkaa.

Sandelsin menuun pääruokaa, vasikanpaistia Huttunen sanoo paistaneensa edellisenä iltana kuusi tuntia hitaaasti 80-asteen lämmössä. Paisti on vaaleaa ja hyvin pehmeää.

Rastilan kylätalon tummien hirsien alla 30 vierasta nauttivat alkuun ginillä höystettyä siikatartaria Mikkelin ruisleivällä.. Pöydässä on alkuun myös muikunmätikrustadia.

Paistettu lohi kuuluu Sandels-menuseen myös, jonka jälkeen suita huudeltiin fenkolisorbetilla.

Sandels piti varmaan 1800-luvulla hanhesta, mutta Janakkalassa sen linnun tilalla tarjoiltiin fasaanialadopia. Janakkalan Viralassa kun fasaaneja riittää.

Se mainio vasikka sai kylkeensä pöydässä mustaherukkakastikkeen ja juurespaistoksen Kolatun juusto n jälkeen jälkiruuaksi pöytään kiiruhdettiin pihlajanmarjakiisseliä konjakkikerman ja omenamehun kera.

Hävinneiden venäläisten menu seuraavaksi

Onko Hämeessä asuvilta savolaisilta luvassa muitakin kattauksia?

Rapistunut ja kellastunut todistus raameissa tummalla hirsiseinällä
Laurilan suvun hirsisessä talossa, nykyisessä Rastilan kylätuvassa on seinällä vanha lypsykilpailun todistus vuodelta 1916.Miki Wallenius / Yle

– Katsotaan. Sen Dolgorukovin mukaan voisi tehdä venäläisen pitopöydän ja onhan aina savolainen pitopöytä, Arja Huttunen naurahtaa.

Se on varmaan, että maaliskuun vuosikokouksessa yhdistyksen väki nauttii taas Arjan tekemää mykyrokka, eli tappaiskeittoa. Se on sisäelimiä ja mykyjä.

– Ikävän näköistä, mutta maistuu oikein hyvältä, kehuu yhdistyksen puheenjohtaja Sirkka-Liisa Lyytikäinen.