Ravintola ei järjestä tansseja pelkällä jääveden myynnillä

Orkestereiden työmahdollisuudet ovat kaventuneet vuosi vuodelta, kun ravintoloissa järjestetään tansseja enää satunnaisesti. Ravintoloitsijoiden mukaan pelkällä jääveden myynnillä ei tanssi-iltoja järjestetä.

Kotimaa
tanssilattia, ravintola
Karoliina Haapakoski / Yle

Ravintoloiden tanssikulttuurin katoaminen on vienyt orkestereilta työmahdollisuudet minimiin. 1980- luvulta lähtien ravintola-alalla toiminut Jorma Sankala sanoo, että tanssien järjestäminen on viimeisen kymmenen vuoden aikana hiipunut pikkuhiljaa lähes olemattomiin.

– Jossain vaiheessa tanssi-iltoja alettiin vähentää ravintoloissa. Sitten vaivuttiin pelkkään viikonloppuun, sitten lauantaihin ja nyt tansseja järjestetään ihan satunnaisesti.

Tanssista tuli kuntoilua

Sankalan mukaan moni ravintoloitsija on muuttanut toimintaansa siten, että heillä ei ole enää edes välttämättä mahdollisuutta elävän musiikin esittämiseen tai bändien ostamiseen.

Ammatikseen tanssipaikkoja kiertävillä muusikoilla alkaa Sankalan mukaan olla hätä tilanteesta.

– Siinä on koko ammattiryhmä kyseessä, jolta loppuu pikkuhiljaa työt.

Sankala kertoo, että ammattimuusikot ovat tänä syksynä ottaneet yhteyttä keskustellakseen keikkoihin liittyvistä käytännöistä.

– Sieltäkin on tullut uusia ajatuksia siitä, kuinka riskinottoa ja kustannusrakennetta voitaisiin keventää, että kaikki ei jäisi yksinomaan ravintoloitsijan harteille.

Tanssien pitäisi piristää ravintoloiden toimintaa, mutta näin ei Sankalan mukaan ole ollut.

– Tanssista on tullut ehkä enemmän kuntoilua, jolloin on niitä jääveden juojia enemmän. Katsotaan pitkään, jos jäävedestä peritään maksu. Onpa joskus kysytty tarvitseeko pääsylippua, kun hän vain tanssii, Sankala kuvaa.

Sankala näkee yhdeksi syyksi aukioloaikojen pidentämisen puoli neljään.

– Jokainen yrittäjä yritti saada aukioloajan neljään ja sitäkautta asiakkaiden tuloajat siirtyivät paljon myöhäisemmäksi

80-luvulla jonotettiin joka ilta

Sankala muistelee kaiholla 1980-luvun alkua, jolloin tanssiravintoloissa elettiin vielä kulta-aikaa nykyiseen verrattuna. Esimerkiksi Kemin Cumulus avattiin vuonna 1982.

– Pari ensimmäistä vuotta oli jono ovella lähes joka ilta. Pöytävaraukset meni viikonloppuina umpeen jo kahdeksalta, huippuiltoina jo seitsemältä.

Sankala sanoo, että aikakausi oli niin täysin erilainen, että sitä on melkein vaikea muistella.

– Asiakaskuntaa vain riitti. Jostain syystä ihmisillä oli vara käyttää rahaa reilustikin ensinnäkin pääsylippuihin, mutta myös ruokailuihin.

Tansseja järjestettiin jossakin vaiheessa lähes joka ilta. Tornion kaupunginhotellissakin tansseja oli viitenä iltana viikossa.

– Tiistaisin ja torstaisin oli naistentansseja, jotka vetivät salin aivan täyteen.

Meri-Lapissa tansseja järjestetään vielä harvakseltaan. Muun muassa Kemin innon nyrkkeilyjaosto ja Haaparannan Suomi-seura järjestävät tansseja muutaman kerran kuukaudessa.

Kemin Innon Tuomo Oksala kertoo, että tanssijat ovat mielissään mahdollisuudesta pyörähtelyyn parketilla.

Haaparannan kansantalolla, Folket Husilla on pari kertaa kuukaudessa eläkeläisten tanssit, joissa on mukana parisataa ihmistä.