1. yle.fi
  2. Uutiset

Suunnistuksen moninkertainen MM-mitalisti patistaa koululaisia metsään – "Ei siellä eksy"

Metsässä lepää mieli ja täyttyy pakastin. Suunnistaessakin piti väistellä suppilovahveroita, jotta sienet sai tulla poimimaan seuraavana päivänä, Liisa Peltola kertoo. Nyt hän jakaa metsärakkauttaan maaseutukoulun oppilaanohjaajana.

Kotimaan uutiset
Yhteismetsä.
Petri Puskala / Yle

Suunnistuksen maailmanmestari kävelee tottunein askelin metsään vielä vuosikymmeniä aktiiviuransa jälkeen. Tällä kertaa metsässä piipahdetaan vain pikaisesti kesken työpäivän, mutta entinen maajoukkuesuunnistaja viettää metsässä runsaasti aikaa edelleen.

Liisa Peltola, suunnistaja-aikoinaan Veijalainen, työskentelee nykyisin oppilaanohjaajana Ruskolla. Maaseutukoulussa luonto on tiiviisti läsnä, vaikkei metsään kiireisten koulupäivien aikana yleensä ehdikään.

Maalaisnuorilla on vielä luontosuhde aika hyvin kohdillansa.

Liisa Peltola

– Nuoret käyvät metsässä. Kysyn aina syksyn ensimmäisellä tunnilla seiskaluokkalaisilta, montako heistä on käynyt kesällä mustikkametsässä. Vähintään 20 prosenttia, joskus jopa puolet luokasta nostaa käden. Maalaisnuorilla on vielä luontosuhde aika hyvin kohdillansa, Peltola pohtii.

Peltolalle itselleen metsä on paikka, johon voi mennä rauhoittumaan. Hänen mukaansa myös nuoret ovat löytäneet metsän hienouden.

– Takavuosina olimme leirikoulussa Ahvenanmaalla ja varhain aamulla luonnonsuojelualueella hämähäkinseitit olivat aivan kasteessa. Ysiluokkalaiset olivat täysin lumoutuneita, Peltola kertoo.

Liisa Peltola
Liisa PeltolaKalle Mäkelä / Yle

Metsää on lähelläkin

Kun Peltola suunnisti aktiivisesti, tuli metsässä vietettyä tunti jos toinenkin. Metsälle uhrattu aika ei jäänyt vain suunnistukseen. Ahkerana marjastaja lähti metsään vielä suunnistuskisojen jälkeenkin – ja vieläpä samaan paikkaan, jossa edellisenä päivänä oli juossut rastilta toiselle.

– Menin uudelleen siihen paikkaan, jossa olin kisan aikana havainnut mahtavan puolukkapaikan. Muistan yhdet kisat, jolloin suppilovahveroita oli niin paljon, etten oikein pystynyt juoksemaan, kun en halunnut astua niiden päälle, muistelee Peltola.

Suppilovahveroita oli niin paljon, etten pystynyt juoksemaan, kun en halunnut astua niiden päälle.

Liisa Peltola

Metsään lähteminen ei välttämättä vaadi paljon aikaa, eikä eksymistäkään kannata pelätä.

– Sanon aina, että kaupungistakin löytyy metsää. Voi vaikka mennä ruokatunnilla hetkeksi läheiseen puistoon. Sielläkin on puita ja kasveja. Rauha löytyy aika nopeasti.

Jos aikaa on vähän enemmän, voi lähteä hieman kauemmas. Suo on yksi Peltolan suosikeista.

– Suolla kulkeminen pitää opetella, eikä kaikkiin kohtiin parane astua. Mutta on olemassa paljon ulkoilualueita, joissa on hyvät opasteet. Ei siellä eksy.

Lue seuraavaksi