Rahapelien pelaajista viisi prosenttia tekee 50 prosenttia liikevaihdosta – "Heillä ei olisi todellakaan varaa rahoittaa tätä toimintaa"

Peliriippuvuudesta vapautunut vertaistukiohjaaja sanoo, että Suomessa on pelipositiivinen ilmapiiri ja suurimman osan rahapelien tuotosta tekee vain viiden prosentin kokoinen joukko pelaajia. Pohjalle voi päätyä entistä helpommin, sillä pelaamista voi rahoittaa helposti pikavippien avulla.

ilmiöt
nettipeli, rahapeli

Peliriippuvaisten vertaistukiohjaaja Tapio Björkman oli 13-vuotias, kun hän jäi koukkuun kolikkopeleihin. Hän oli saanut kymmenen markan viikkorahan, josta seitsemän markkaa oli mennyt karkkehin. Linja-autoaseman hedelmäpeli oli jo pitkään näyttänyt jännittävältä. Jäljellä oli kolme markkaa, jotka hän syötti pelikoneeseen. Kone syyti hänelle 40 markkaa kolikkoina.

– Onnistumisen kokemus ja mielihyvä oli valtava. Minulla ei ollut koskaan ollut niin paljon omaa rahaa ja se oli tullut jännittävästä pelistä. Halusin kokea sen uudestaan, Björkman kertoo.

Hän jäi koukkuun ja pelasi yhä enemmän, mutta onnistumisen kokemukset vähenivät. Rahapeleissä jää lopulta aina tappiolle. Tili oli pelattu muutamassa päivässä. Kolmessa tunnissa kolikkopeleihin saattoi mennä 300-400 euroa. Viimeisen vuoden aikana Björkman pelasi 1500 euroa kuukaudessa.

– Pettymys oli valtava. Muistan monta kertaa olleeni itku silmässä ja päättäneeni, ettei enää koskaan. Mutta niin se vain toistui seuraavana tilipäivänä, Björkman sanoo.

Pelaaminen on entistä helpompaa

Björkman sanoo, että suomalainen ilmapiiri pelaamista kohtaan on myönteinen.

– Sitä pidetään hyvää asiana, kun Raha-automaattiyhdistys ja Veikkaus jakavat rahaa yhteiseen hyvään. Haitoista ei puhuta niin paljon, Björkman toteaa.

– Pelaamisen liikevaihdosta 50 prosenttia syntyy vain viiden prosentin suuruisen pelaajaporukan kautta. Heillä ei olisi todellakaan varaa rahoittaa tätä toimintaa.

Pohjalle joutuu Björkmanin mielestä myös entistä helpommin, kun tarjolla on pikavippejä.

– Toisaalta peliriippuvuus ei katso varallisuutta, taustaa, ikää, koulutusta tai ammattia, vaan joukkoon mahtuu kaikenlaisia ihmisiä.

Viimeinen kilpajuoksu postinkantajan kanssa

Ongelmapelaaja hakee apua yleensä siinä vaiheessa, kun vastassa on taloudellinen pohja. Talous on mennyt niin sekaisin, ettei pelaaminen voi enää jatkua.

– Usein siinä kohtaa ollaan myös henkisesti pohjalla. Pelaamisesta on tullut ahdistusta aiheuttava salailtu taakka, joka käy liian suureksi, Björkman kuvailee.

Björkman sanoo, että salailu loppuu useinviimeiseen kilpajuoksuun postinkantajan kanssa - ja se on hävitty, kun puoliso näkee pikavippiyhtiöiden laskut ja ulosottokuoret.

Pelaamista pidetään hyvää asiana, kun Raha-automaattiyhdistys ja Veikkaus jakavat rahaa yhteiseen hyvään. Haitoista ei puhuta niin paljon.

Tapio Björkman

Vertaistukiohjaajana työskentelevä Tapio Björkman uskoo suurimman osan pääsevän irti pelikoukusta juuri vertaistuen avulla.

– Vertaistuki toimii. Olen vetänyt kuusi ryhmää ja vain muutama osallistujista on livennyt takaisin pelaamaan.

Itsensä Tapio Björkman riuhtaisi irti kolikkopelien kierteestä kolme vuotta sitten. Vaakalaudalla oli avioliitto. Kuten muidenkin peliriippuvaisten myös Björkmanin vierellä oli ihmisiä, jotka olivat yrittäneet auttaa ja uskoa parempaan, ja jotka olivat tietämättään mahdollistaneet peliriippuvuuden jatkumisen.

– Pelaamisen mahdollistaja on joku läheinen, joka tarkoittaa hyvää, mutta tekee asioita, jotka eivät auta paranemisessa. Ongelma ei lopu toisen raha-asioita järjestelemällä, vaan se loppuu vasta, kun pelaaja itse on valmis muutokseen ja mahdollistaja irrottautuu roolistaan, Björkman sanoo.

– Olen päässyt kuiville. Tilistäni kolmasosa menee vieläkin velkoihin, mutta silti minulla on nykyisin jatkuvasti enemmän rahaa kuin sillloin, kun pelasin. Velat olen maksanut vuoden päästä, Björkman sanoo.