Virossa rakennetaan moderneja tarinoita – teollisuuskorttelista tuli nykyarkkitehtuurin näyteikkuna

Virossa restauroidaan vanhoja rakennuksia, mutta samalla niihin lisätään rohkeitakin moderneja elementtejä. Arkkitehtuurikilpailuja järjestetään paljon eikä arkkitehdeillä ole pulaa töistä.

kulttuuri
Rotermanni.
RotermanniaJussi Mankkinen / Yle

Pohjois-Tallinnan Rotermannin korttelissa käy kova kuhina. Kaivinkoneet pauhaavat, oranssiset nostokurjet seilaavat sinisellä taivaalla, rakennusmiehet asettelevat betonirautoja ja toista sataa vuotta vanhoja kalkkikiviseiniä korjataan.

1970-luvulla Rotermannin teollisuusalueella kuvattiin Andrei Tarkovskin Stalkeria, 1980-luvun alussa huonoon kuntoon päässyt alue haluttiin purkaa, ja 1990-luvulla sen kunnostamista pidettiin melkeinpä toivottomana tehtävänä. Nyt Rotermannista on tullut virolaisen nykyarkkitehtuurin näyteikkuna. Ideana on pinota päällekkäin ja pistää limittäin uutta ja vanhaa. Vuonna 2008 Roseni 7:ssä sijaitsevan talon päälle nousi kolme futuristista toimistorakennusta, joita jaksetaan hämmästellä vieläkin.

Rotermanni.
Rotermannia rakennetaanJussi Mankkinen / Yle

– Rotermanni on entistä mutaista joenpohjaa, mikä tekee siitä rakentamiselle haasteellisen alueen. Alkuperäisellä vanhalla talolla eli puusepän verstaalla on matalat perustukset, mutta nuo kolmen tornin perustukset menevät yhtä alas maahan kuin nousevat korkeallekin, kertoo arkkitehti Andrus Kõresaar.

– Toinen haaste on kalkkikivi, josta koko Tallinna on rakennettu. Me virolaiset rakastamme kalkkiveä, mutta se on vaikea materiaali. Kalkkikivi on pehmeää ja voi rikkoutua helposti, jos se on louhittu väärin, väärästä kerroksesta.

Moderneja tarinoita

KOKO-arkkitehtitoimistossa vaikuttava Kõresaar on nyky-Viron tunnetuimpia arkkitehtejä, ja hänen kädenjälkeään on nähtävissä ympäri Tallinnaa. Kõresaarin töihin kuuluvat muun muassa Tallinnan uusi synagoga ja hotelli Virua vastapäätä oleva Metro Plaza, joka sekin on uuden ja vanhan hybridi.

– Viimeisten kymmenen vuoden aikana virolaisen arkkitehtuurin trendinä on ollut vanhojen rakennusten restauroiminen, modernin ajan ja modernien tarinoiden ehdoilla. Tarinan kertominen arkkitehtuurissa on tärkeää, Kõresaar painottaa.

Andrus Kõresaar.
Andrus KõresaarJussi Mankkinen / Yle

Tarinaa kerrotaan myös Rotermannissa. Sinne nousee parhaillaan kolme uutta rakennuskompleksia, joiden keskelle jää vanha tiilinen savupiippu. Alue täyttyy parissa vuodessa moderneista asunnoista, joista osa on piilotettu alkuperäisten seinien taakse, sekä toimistoista, ravintoloista, ostoskaduista ja kattoterasseista. 1820-luvulla perustetun alueen teollisuushistoria ei kuitenkaan katoa minnekään. Sitä on haluttu korostaa esimerkiksi julkisissa veistoksissa, ja alueen uusissa rakennuksissa on käytetty muun muassa ruosteista metallia.

Vaarallista työtä

Viron viime vuosien suurimpiin arkkitehtonisiin projekteihin kuuluu Lennusadam eli Lentosatama. Vuonna 1920 valmistuneet hangaarit eli vesilentokonehallit kärsivät pahoin neuvostoaikana, ja 2000-luvulla ne olivat jo romahtamispisteessä. Kuntoon hangaarirakennus saatiin vuonna 2011, ja seuraavana vuonna sinne avattiin merimuseo. Kunnostustyöt maksoivat noin 13 miljoonaa euroa, ja työtä tehtiin kahden vuoden ajan kolmessa vuorossa.

Lentosatama.
Lentosataman kattorakennettaJussi Mankkinen / Yle

– Kun aloitimme restauroinnin, rakennus oli äärimmäisen huonossa kunnossa. Yhtenä tammikuisena yönä huomasimme, että neljä neliömetriä kattoa oli pudonnut alas tuosta vaan, eikä kukaan tiennyt mitä jatkossa tulisi tapahtumaan, Andrus Kõresaar muistelee rankkaa projektia.

– Korjasimme kattorakennelman halkeamat, joista oli yhteensä 3,8 kilometriä, sisäpuoli taas peitettiin uudella betonikerroksella. Tämä kaikki piti tehdä käsityönä, koska restaurointia ei voinut toteuttaa raskailla koneilla. Työ eteni senttimetri kerrallaan.

Lentosataman restaurointiin käytetyn erikoisbetonin resepti saatiin Sveitsistä – itse asiassa valmistuohje on peräisin jo 1950-luvulta.

Energian oivalluskeskus.
Energian oivalluskeskusJussi Mankkinen / Yle

Musta saari, valkoinen huone

Toinen lähiaikojen suuri virolainen restaurointiprojekti on sekin tehty Pohjois-Tallinnassa. Tallinnan sähkövoimala valmistui vuonna 1913 ja oli toiminnassa vuoteen 1979 asti. Täysin uusittuun voimalan hallintorakennukseen avattiin viime vuonna Energia Avastuskeskus eli Energian oivalluskeskus, joka on yhdistelmä tiedekeskusta ja museota.

– Päätimme rakentaa mustan saarekkeen näyttelyitä varten ison valkoisen tilan keskelle, arkkitehti Margit Aule KAOS-arkkitehtitoimistosta kertoo Energian oivalluskeskuksen päänäyttelytilasta, joka sijaitsee vanhassa turbiinihallissa.

– Tämäkin paikka oli todella huonossa kunnossa, mutta toisaalta meidän tehtäviimme kuuluu nähdä ja löytää tällaisten paikkojen kadonnut kauneus, herättää se uudelleen henkiin. Mallia olemme ottaneet muun muassa vanhoista valokuvista.

Treasury
TreasuryArkkitehtitoimisto KAOS

Kaaosta ja kubismia

KAOS on suunnitellut myös muun muassa Tarton yliopiston kubistisen näyttelytilan eli Treasuryn, joka on rakennettu vanhan kirkon raunioille. Tilan moderni lattia ja katto yhdistyvät keskiaikaisiin perustuksiin. KAOSin käsialaa ovat myös Kohtlan kaivosrakennus ja tuleva Haapsalun linnan uusiminen.

Vaikka virolaisessa arkkitehtuurissa tehdään kokeellisiakin asioita, Aulen mielestä suunta on mennyt piirun verran konservatiivisemmaksi.

– 1990-luvulla kaikki oli vielä nuorta ja uutta, mutta nyt ihmiset ovat kasvaneet aikuisiksi - myös poliitikkomme. Hallitus ja julkinen sektori ovat heränneet siihen, että veronmaksajien rahat tulisi käyttää järkevästi, ja rakentaminen onkin muuttunut perinteisemmäksi.

Margit Aule.
Margit AuleJussi Mankkinen / Yle

Aulen mukaan nuorten arkkitehtien tilanne on Virossa kuitenkin suhteellisen hyvä.

– Virolaiset arkkitehdit ovat melko onnekkaita, koska täällä on paljon avoimia kilpailuja. Jos osallistut ja näytät kyntesi, saat myös töitä. Ihan helppoa ei aina ole, mutta pärjätä kyllä voi.

Liika vakavuus pois

Andrus Kõresaarin mielestä yksi virolaisen nykyarkkitehtuurin trendeistä on taas käytännöllisyys.

– Tällä hetkellä Virossa voidaan rakentaa uusia kortteleita ja kaupunginosiakin, eli tilanne on samanlainen kuin vajaa kymmenen vuotta sitten. Siinä välissä oli kuitenkin taloudellinen taantuma - oli hetkiä joilloin rakentaminen pysähtyi käytännössä pysähtyi kokonaan. Toisaalta tämä oli hyväkin asia, koska viimeisin buumi toi myös suunnitelmia, jotka eivät ole olleet tarkoituksenmukaisia. Olen tyytyväinen, että korjausliikettäkin on tapahtunut.

– Toivon että virolainen arkkitehtuuri ei ottaisia itseään liian vakavasti. Itse nautin siitä, että arkkitehtuuri on leikkisää ja kertoo tarinoita. Toisaalta arkkitehtuuri muuttuu vuosi vuodelta monimutkaisemmaksi teknisten vaatimusten, kuten ilmanvaihdon ja lämmityksen takia. Mielestäni yksi haasteista on se, että tekniikka pitäisi saada piilotettua arkkitehtuuriin, eikä sitä pystyisi havaitsemaan heti ensi silmäyksellä, Kõresaar summaa.

Leikkisyydestä on hyvänä esimerkkinä Tallinnan Zelluloos-kortteliin valmistuva 15-kerroksinen toimistorakennus – sitä kutsutaan jo nyt mustaksi mehiläispesäksi.

tartu mnt 80m
Zelluloos-korttelin toimistorakennusKOKO arkkitehtitoimisto