Tutkimus: Iso joukko muinaisia eurooppalaisia muutti takaisin Afrikkaan, geenijäljet näkyvät yhä

Ihmiskunta ei ole vain levittäytynyt Afrikasta muualle maailmaan, vaan muuttoaalto vei ihmisiä Euroopasta takaisin Afrikkaan 3000–3500 vuotta sitten. Harvinainen luurankolöytö Etiopiasta on vahvistanut asian, jota tutkijat ovat aiemmin aavistelleet.

Ulkomaat
Kaksi eläinnahoista tehtyihin asuihin pukeutunutta miestä katukäytävällä.
Vaikka Etelä-Afrikan khoisanit elivät eristyksissä, kun eurooppalaisia paluumuuttajia tuli Afrikkaan, tulokkaiden geenejä päätyi heidänkin perimäänsä. Kuvan khoisanit ovat pukeutuneet perinneasuihin heimostaan kertovaa dokumenttifilmiä varten.Nic Bothma / EPA

Etiopiasta löytyneet 4 500 vuoden takaiset ihmisjäännökset ovat todistaneet, ettei muuttoliike Afrikasta ollut yksisuuntaista, vaan sieltä lähteneiden jälkeläisiä palasi takaisin Euroopasta esihistoriallisella ajalla jopa suurin joukoin.

Bayiran sisäkorvan luussa oli säilynyt DNA:ta.

Gamon ylängöltä Motan luolasta löytynyt mies makasi kippurassa kyljellään, pää litteällä kivellä, kädet kasvojen eteen nostettuina. Hänen ympärillään oli kivilastuja, jotka olivat syntyneet työkalujen valmistuksessa.

Tutkijat nimittävät häntä sekä löytöpaikan mukaan Motaksi että alueelle tyypillisellä gamonkielisellä nimellä Bayira, "esikoinen". Luolaan hän ei ollut kuollut sattumalta, vaan hänet oli haudattu sinne.

Afrikan ilmasto syö todisteita

Afrikka on ihmiskunnan synnyinpaikka, mistä fossiilit kiistatta todistavat, mutta toisin kuin Euroopassa, Aasiassa ja Amerikoissa, perimää kantavaa DNA:ta ei maanosan kuumassa ja kosteassa ilmanalassa juuri ole säästynyt.

Muualla maailmassa on kyetty laatimaan muinaisen DNA:n perusteella yhä tarkempia sukupuita. Menneisyyden muuttoreittejä Afrikasta on jouduttu kartoittamaan pääasiassa nykyväestöjen perimää vertailemalla eli selvittämällä eroja Afrikasta lähteneiden ja sinne jääneiden ihmisten jälkeläisten välillä.

Gamon ylängöltä kolme vuotta sitten löytynyt Bayira kuitenkin yllätti tutkijat: hänen sisäkorvansa luussa oli säilynyt DNA:ta, vieläpä erittäin hyvälaatuisena.

Lähi-idästä Euroopan kautta Afrikkaan

Science (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa verrattiin Bayiran perimää muinaisiin ja nykyisiin väestöihin. Tulos vahvisti aiemmat aavistelut: sekä Euroopan varhaiset maanviljelijät että heidän aikalaisensa Afrikassa olivat saaneet geenejä väestöltä, joka eli Lähi-idässä, ehkä Mesopotamiassa. Todiste on siinä, että Bayiran perimään ne eivät olleet ehtineet.

Eurooppalaisviljelijöiden perimää on jopa kansoilla, joiden luultiin eläneen täysin eristyksissä.

7 000–8 000 vuotta sitten jotkut Lähi-idän asukkaista suuntasivat Eurooppaan maanosamme ensimmäisiksi viljelijöiksi. Osa heidän jälkeläisistään puolestaan lähti takaisin Afrikkaan luultavasti 3 000–3 500 vuotta sitten.

Väestögeneetikko Andrea Manica brittiläisestä Cambridgen yliopistosta sanoo, että muuttoliikkeen on täytynyt olla huomattavaa, koska sen geenijäljet näkyvät edelleen. Afrikassakin viljeltiin tuolloin jo maata, mutta tulokkailla täytynyt olla joitakin etuja, joiden vuoksi heidän geeninsä levisivät, tutkijat arvelevat. Yksi mahdollinen selitys olisivat uudet sadokkaat viljelykasvit.

Yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston väestögeneetikon David Reichin mukaan geenien huomattavaa sekoittumista on osattu aavistella jo pitkään, mutta perimän määrä ja laajuus ovat uutta ja yllättävää tietoa.Eurooppalaisviljelijöiden sukua ovat jopa Etelä-Afrikan khoisanit ja Kongon pygmit, joiden luultiin eläneen täysin eristyksissä.

Tutunnäköinen mies

Bayiran lähes sattumalta löytänyt yhdysvaltalaisarkeologi Kathryn Arthur kertoo, että Bayira oli luultavasti hieman tämän päivän ihmisiä lyhyempi, ruskeatukkainen ja ruskeasilmäinen. Kaikkiaan hän oli varsin samannäköinen kuin me, Arthur kuvaileePhys.Org (siirryt toiseen palveluun)-sivustolla.

Bayiran asuinpaikkaa tuskin löytyy.

Bayiran kotiseudulla ei viljelty hänen elinaikanaan maata, eikä vielä kahteen tuhanteen vuoteen sen jälkeen, joten hänen täytyi olla metsästäjä-keräilijä.

Luuranko kertoo, että hän oli erittäin hyvin sopeutunut ylängön elämään. Motan luola sijaitsee 1,8 kilometrin korkeudella merenpinnasta.

Bayiran asuinpaikkaa tuskin kuitenkaan löytyy, sillä alue on erittäin pahoin rapautunut. Motan kaltaisia luolia on vähän. Todisteiden puutteessa tutkijoiden onkin hyvin vaikea päätellä, kuinka taajaa asutusta Gamon ylängöillä oli.