Kallis tutkimusraha – pelkästään hakemusten laatimiseen kului miljoonia

Tänä vuonna oli ensi kertaa haettavana strategisen tutkimuksen neuvoston rahoitusta yhteiskunnan merkittäviin tutkimushankkeisiin. Suomen Akatemian kautta myönnettävää tutkimusrahaa oli jaossa kaikkiaan 52,5 miljoonaa euroa. Raha kiinnosti: hakemuksia tuli ajoissa 130 kappaletta.

tiede
Aalto-yliopisto.
Aalto-yliopistoJyrki Lyytikkä / Yle

Taloustieteen professori Klaus Kultti (Helsingin yliopisto), tohtorikoulutettava Mikko Nurminen (Turun yliopisto) ja erikoistutkija Janne Tukiainen (Valtion taloudellinen tutkimuskeskus) tekivät kesällä 2015 hakijoille kyselyn, jonka avulla haluttiin saada selville, paljonko aikaa ja resursseja hakemusten tekoon kului. Tiedot saatiin 60 hankkeesta (46 % kaikista).

Hakemusten laatimiseen oli vastausten perusteella käytetty keskimäärin 373 vähintään tohtoritason ja 74 alle tohtoritason tai avustavan henkilökunnan työtuntia.

Tutkijaryhmä arvioi tohtoritasoisen erikoistutkijan bruttopalkaksi 5 000 euroa kuukaudessa ja muun henkilöstön noin 3 500 euroa. Kun tähän päälle voidaan laskea työnantajan sivukulut ja muut kulut, hakemusten teon loppusummaksi saadaan 3,3 miljoonaa euroa.

Tähän summaan päästiin, kun myös muiden kuin vastanneiden kulut otettiin huomioon ja arvioitiin samankaltaisiksi kuin vastausten perusteella saatiin selville.

Kultti, Nurminen ja Tukiainen eivät pidä hakuprosessin kustannuksia aivan mitättöminä. Lisäksi on huomattava, että 3,3 miljoonan arvio on vain alaraja uuden strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) aiheuttamille lisäkustannuksille.

Keskenjääneitä hakemuksia ei laskettu mukaan. Lisäkuluja tulee Suomen Akatemiasta, joka palkkasi hankkeiden arvioitsijat, sekä neuvoston kokouskulut ja vakituisen henkilökunnan palkat.

Hakemuksissa liki 800 ryhmää – rahaa 16:lle tutkimuskonsortiolle

Hakemuksien tekeminen tuotti huomattavasti töitä, sillä niiden odotettiin olevan poikkeuksellisen laaja-alaisia ja monitieteisiä. Niissä edellytettiin myös uudenlaista vuorovaikutussuunnitelmaa, jossa mukaan otetaan tutkimustulosten hyödyntäjät ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus.

Suomen Akatemian mukaan ensimmäisessä strategisen tutkimuksen haussa haettiin rahoitusta yhteensä 410 miljoonan euron edestä. Hakemuksissa oli mukana 798 tutkimusryhmää. Ohjelmiin valituille 16 tutkimuskonsortiolle, joissa116 tutkimusryhmää,myönnettiin rahoitusta yhteensä 52,5 miljoonaa euroa kaudelle 1.5.2015–31.12.2017.

Hankkeissa etsitään uusia mahdollisuuksia muun muassa robotiikan ja hyvinvoinnin yhdistämisestä, teollisuuden digitaalisesta murroksesta sekä uusista proteiininlähteistä elintarviketuotannossa.

Edellinen hallitus linjasi tutkimusrahat uudelleen

Mennäänpä ajassa hiukan taaksepäin. Joulukuussa 2014 valtioneuvosto päätti kolmesta teemasta (Teknologiamurrosten hyödyntäminen ja muuttuvat instituutiot, Ilmastoneutraali ja resurssiniukka yhteiskunta sekä Tasa-arvo ja sen edistäminen), joiden alle Suomen Akatemiassa toimiva STN päätti käynnistää yhden kuusivuotisen ohjelman kuhunkin teemaan.

Rahoituskausi on pitkä, mahdollisesti jopa kuusi vuotta, ja tutkimusryhmille myönnettävän rahoituksen arveltiin olevan noin 4–6 miljoonaa euroa. Käytännössä rahaa tuli yleensä hieman yli kolme miljoonaa eri hankkeille.

Hankkeista päättämässä on tutkijoita eri laitoksista puheenjohtajanaan tutkimusjohtaja Per Mickwitz Suomen ympäristökeskuksesta. Jäseniä ovat muun muassa professor of practice Anne Brunila (Svenska Handelshögskolan), johtaja Jaakko Kiander (Keskinäinen eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen) ja Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman.

Ei ole kuitenkaan selvää, että hakuun liittyvät merkittävät rajoitteet ovat omiaan parantamaan tutkimuksen tasoa.

Tutkimusryhmä Klaus Kultti, Mikko Nurminen, Janne Tukiainen

Kyse on tutkimusrahojen uudelleenjärjestelystä. Valtion omilta tutkimuslaitoksilta kuten Tekesiltä ja VTT:ltä leikattiin ja suunnattiin rahat uudelleen. Muillekin tutkimuslaitoksille, kuten Luonnovarakeskukselle, tämä tarkoitti yt-neuvotteluja ja henkilökunnan karsimista.

Vaativa ja raskas tutkimusohjelma

Klaus Kultti, Mikko Nurminen ja Janne Tukiainen sanovat myös, että monitieteisyyden vaatimus tekee hankkeista raskaita.

– Ei ole kuitenkaan selvää, että hakuun liittyvät merkittävät rajoitteet ovat omiaan parantamaan tutkimuksen tasoa. Koska haussa rajoitettiin tutkimusteemoja ja vaadittiin poikkitieteellisyyttä, tutkimusryhmät eivät aina voineet esittää parasta hankettaan vaan sellaisen, joka täyttää hakukriteerit, tutkijakolmikko toteaa.

Strategisella tutkimuksella halutaan uudistaa suomalaista yhteiskuntaa ja tuottaa uusia ideoita elinkeino- ja työelämän tulevaisuuteen. Tutkimustietoa halutaan hyödyntää entistä nopeammin.

Aika näyttää, miten tässä onnistutaan.

Toimiiko kilpailutus?

Uuden rahoitusmallin hyötyjä on vaikea arvioida, koska hyväksytyt hankkeet ovat vasta alussa. Tutkijapiireistä on kuitenkin kuulunut kritiikkiä sille, että jos poliitikot ohjaavat rahaa tutkimushankkeisiin, joiden tavoitteet ovat jo selvillä, suuria innovaatioita ei voi odottaa.

Jyväskylän yliopiston filosofian professori Sara Heinämaan mukaan strategisten tutkimusrahojen kautta pyritään koko tutkimuskentän uusjakoon. Jo nyt rahoitushakemusten tekoon kuluu professorien työajasta leijonanosa alkusyksystä. Ensin haetaan rahaa omiin hankkeisiin ja sitten laaditaan kommentteja muiden hakemuksiin.

– Näissä tutkimus- ja tiedehankkeissa ihmiset ovat tunnollisia, joten hakemukset tehdään öisin ja viikonloppuisin. Opetuksesta ei voi luistaa missään tapauksessa. Ihmiset palavat loppuun, kun tekevät niin paljon ylitöitä, Heinämaa kuvailee tieteentekijöiden arkea.

Tiede ei ole urheilukilpailu

Nyt tutkijat kilpailevat niukkenevista rahoituksista. Professori Sara Heinämaa miettisi uudelleen tieteen rahoituksen kilpailuttamisen.

Mutta sitten on tieteen kilpailutus, jossa edullisuus ja suuret lupaukset johtavat tuhon tielle.

Sara Heinämaa, Jyväskylän yliopiston filosofian professori

– Tässä on mennyt sekaisin kaksi kilpailun käsitettä. Toinen on esimerkiksi rakennusliikkeen remonttiurakka tai siivousfirma, jolloin etsitään edullisinta tarjousta, joka suorittaisi tehtävän. Mutta sitten on tieteen kilpailutus, jossa edullisuus ja suuret lupaukset johtavat tuhon tielle, selventää Heinämaa.

Sara Heinämaa
Professori Sara HeinämaaJyväskylän yliopisto / Petteri Kivimäki

Opetusministeriön ja tiedehallinnon olisi Heinämaan mielestä nyt mietittävä, mitä tarkoitetaan kilpailulla ja mitä hyviä puolia kilpailussa on.

– Toki rahoituksessa tarvitaan kilpailua tieteellisen hankkeen erinomaisuudesta. Kilpaillaan ajatuksen, hankkeen, hypoteesin ja tutkimusryhmän kansainvälisten suhteiden erinomaisuudesta, mutta näistä seikoista ei voi kilpailla kuten urheilukilpailuissa tai rakennusfirmojen kesken, sanoo professori Sara Heinämaa.

Tarkennettu 20.10. klo 9.40 rahoitusta saaneiden ryhmien määräksi 116. Nämä mukana 16 konsortiossa.