Paju on paljon muutakin kuin vitsavärkki – tieto siitä taipuu myös kansien väliin

Pajulla ei ole juuri metsätaloudellista arvoa, mutta muuta käyttöä senkin edestä. Pajusta on kirjoitettu Suomessa 1880-luvulta asti, ja tiedot noista teksteistä on päivitetty pajubibliografiaan. Se on tarkoitettu luonnollisesti pajun ystäville.

luonto
Kuvassa pajunkissan oksa.
YLE / Anssi Leppänen

Luonnonvarakeskus on julkaissut päivitetyn pajubibliografian, johon on koottu tieto suomalaisesta pajukirjallisuudesta. Edellisestä päivityksestä on jo 10 vuotta. Työ tehtiin Kannuksessa nyt Luonnonvarakeskuksen nimissä, aiemmat julkaisut syntyivät Metlan aikana.

Mutta miksi juuri paju?

– Jos ajatellaan bibliografian tekemistä vaikka männystä, siitä tulisi valtava tiedosto. Suomessa on tutkittu etupäässä pääpuulajeja, joilla on metsätaloudellista merkitystä. Pajulla ei sitä käytännössä ole, mutta sillä on muita merkityksiä ja käyttömahdollisuuksia, pohtii metsätalousteknikko Esa Heino, joka kirjoitti julkaisun yhdessä erikoistutkija Jyrki Hytösen kanssa.

Paju on Heinon mukaan kiinnostanut ihmisiä pitkään monikäyttöisyytensä vuoksi. Kaikkia sen käyttötapoja ei ehkä edes tiedetä:

Kuva käsistä, jotka tekevät jouluista pajukoristetta.
Kalle Niskala / Yle

– Sitä on käytetty parkitusaineena ja käsityömateriaalina, se on tärkeä eräille riistaeläimille, sitä tutkittu energiatuotantoa ajatellen. Pajua voi käyttää jätevedenpuhdistukseen, sillä on rohdosvaikutusta, luettelee Heino.

Pajun käyttö sahaa

Heinon mukaan pajun käyttö nousee aina, vaikka välillä laantuisikin. Energiapajun viljely ei kuitenkaan ole Suomessa lähtenyt kunnolla liikkeelle, toisin kuin Ruotsissa. Viime vuosikymmeninä on silti kirjoitettu paljon energiapajuun liittyvää materiaalia, samoin käsitöitä käsittelevää. Bibliografiasta löytyy myös esimerkiksi pajun kemiallista koostumusta tutkivaa kirjallisuutta.

Bibliografiaan on koottu lähes 800 kirjallisuusviitettä. Ne on jaettu neljään ryhmään: tutkimusjulkaisuihin, kirjoihin, opinnäytetöihin sekä aikakauslehtiartikkeleihin ja muihin julkaisuihin. Sanomalehtiartikkeleja ei ole otettu mukaan.

Tiettävästi vanhin suomalaisen pajujulkaisu on 1880-luvulla kirjoitettu teksti kopan kutomisesta ja viljelyksestä. Pääosa kirjallisuusviitteistä on 1980-luvulta tähän päivään.