Verenimijöitä, paholaisen kätyreitä vai lentäviä rottia – lepakko herättää suuria tunteita

Lepakot herättävät ihmisissä kokoonsa nähden hämmästyttävän paljon tunteita. Harva meistä on kuitenkaan kohdannut lepakkoa itse. Asenteet terävähampaista, lentävää nisäkästä kohtaan kumpuavatkin useimmiten omista ennakkoluuloista ja paikkansa pitämättömistä mielikuvista.

Kotimaa
Tim Laman / National Geographic

Lepakkoa on pidetty länsimaisessa kirjallisuudessa ja elokuvataiteessa perinteisesti pahuuden symbolina ja se kuvataan usein liihottelemassa pahaenteisesti aavemaisten kartanoiden ja linnojen ympärillä. Myös vampyyreillä on kerrottu olevan kyky muuttua lepakoksi.

Lepakkotutkija Mikko Erkinaro oudoksuu lepakoille langennutta roolia.

– On kummallista, että lepakot esiintyvät tarinoissa jonkinlaisena mustilla viitoilla varustettujen pääjehujen palveluskuntana. Siellä ne myös näyttävät pysyvänkin, niin sarjakuvissa kuin elokuvissa, Erkinaro sanoo.

Lepakoita kiinnostavat hyönteiset

Lepakon voisi sanoa kärsivän imago-ongelmasta, sillä todellisuudessa esimerkiksi Suomessa esiintyvät lepakot ovat pieniä, aikuisen kämmenelle helposti mahtuvia nisäkkäitä, joita kiinnostavat lähinnä hyönteiset.

On kummallista, että lepakot esiintyvät tarinoissa jonkinlaisena mustilla viitoilla varustettujen pääjehujen palveluskuntana.

Mikko Erkinaro, lepakkotutkija

Kaikista tunnetuista 1200 lepakkolajista vain kolme käyttää verta ravinnokseen.

Lepakkotutkija Mikko Erkinaro epäilee lepakoiden liittämisen pimeän voimiin johtuvan ainakin osittain niiden vuorokausirytmistä.

– Ne hallitsevat pimeän aikaa, joka on meille ihmisille outo ympäristö. Lisäksi se on nisäkäs, joka osaa lentää. Sitä taitoa ihminen on aina kadehtinut, Erkinaro sanoo.

Lepakko voi levittää tauteja

Yksi järkiperäisempi selitys lepakon vieroksumiseen on sen toimiminen taudinlevittäjänä: lepakko voi levittää rabiesta eli raivotautia ja siksi sen puremaan on suhtauduttava vakavasti. Eviran mukaan riski tartunnan saamiseen on kuitenkin pieni.

Lepakkoon liitetyt negatiiviset mielikuvat ovat kuitenkin saattaneet ainakin osittain kääntyä sille eduksi, sillä useimmissa lepakot herättävät Erkinaron mukaan positiivista uteliaisuutta. Hän itse pitää lepakkoa hyvin mielenkiintoisena, joskin vaikeahkona tutkimuskohteena.

– Se on aika utelias ja jollakin tavalla hyvin sympaattinenkin olento. Sillä on hämmästyttävä lentokyky ja kaikkein hienoin sen ominaisuuksista on tietysti sen kyky käyttää kaikuluotausta saalistukseen, Erkinaro luettelee.

Lepakoita kohtaa harvoin

Lepakon kaikuluotauskyvyistä ovat olleet kiinnostuneita myös suurvaltioiden armeijat, jotka ovat yrittäneet selvittää lepakon taitoja ottaakseen niistä itselleen oppia.

Suomessa esiintyy 13 eri lepakkolajia. Lennossa niitä näkee vain harvoin, ja niiden tarkkailu perustuukin useimmiten lepakoiden ääntelyyn.

– Veden päällä lentelevät vesisiipat ovat oikeastaan ainoita, joita voi nähdä paljain silmin, sanoo Erkinaro.

Lepakoiden elämään voi tutustua myös luonnontieteellisen keskusmuseon tuottamassa lepakkonäyttelyssä, joka on parhaillaan esillä Oulussa Pohjois-Pohjanmaan museossa.