Valo auttaa ymmärtämään maailmankaikkeutta

Valo on tähtitieteessä tiedon tuoja, jonka avulla ymmärretään maailmankaikkeutta ja taivaankappaleita. Tähtien valoa tutkittaessa tutkitaan avaruuden historiaa.

tiede
Hubble-avaruusteleskoopin ottama kuva avaruudesta
Hubble

Valo on meille tiedon tuoja, muistuttaa tähtitieteilijä Marko Aittola.

– Lähes kaikki tieto mitä meillä on avaruudesta, tähdistä ja taivaankappaleista, perustuu valoon, joko näkyvään valoon tai muuhun sähkömagneettiseen säteilyyn, Aittola sanoo.

Viimeisten vuosien aikana Marko Aittola on toiminut Pyhäsalmen maanalaisen fysiikan tutkimusryhmässä, jossa tutkitaan myös avaruudellisia ilmiöitä, mutta hieman erilaisin menetelmin.

Yksi asia tähtitieteilijälle on kuitenkin ylitse muiden ja se on valo. Tähtitieteessä valo merkitsee lähes kaikkea.

Ihminen näkee vain vähän

Jo muutamia satoja vuosia sitten ymmärrettiin, että esimerkiksi auringosta tuleva valo voidaan levittää spektriksi. Sen avulla voidaan ymmärtää mitä alkuaineita auringon kaasukehässä on. Sama pätee muihinkin taivaankappaleisiin.

Lähes kaikki tieto mitä meillä on avaruudesta, tähdistä ja taivaankappaleista, perustuu valoon.

Marko Aittola, tähtitieteilijä

Samaa voidaan soveltaa tähtiin, planeettojen pintoihin, esimerkiksi kemiallisesta koostumuksesta saadaan tietoa valon avulla.

Ihmisen näkemä valo on hyvin pieni kaistale koko sähkömagneettisesta säteilystä. Koko skaalaa käyttämällä saadaan enemmän ja monipuolisempaa tietoa.

– Esimerkiksi lähiplaneettamme Venusta katsoessamme visuaalisella aallon pituudella näemme vain pilviä, emme näkisi pintaa ollenkaan. Käyttämällä pitkäaaltoisempaa säteilyä pääsemme pilvikerroksen läpi tutkimaan pinnan rakenteita.

– Sähkömagneettisen alueen näkyvän valon ulkopuoliset aallonpituusalueet tarjoavat meille mahdollisuuden visualisoida avaruuden alueita ja kohteita, joita emme muuten näkisi, Aittola sanoo.

Valo tuo luoksemme avaruuden historiaa

Tähdet ovat aurinkoja ja niiden ihmiselle näkyvä valo on yleensä menneisyyttä. Maailmankaikkeus on tämän hetkisen näkemyksen mukaan noin 13,8 miljardia vuotta vanha. Kaukaisimmat galaksit ovat ihmiskäsityksen mukaan syntyneet muutaman sadan miljoonan vuoden ikäiseen maailmankaikkeuteen.

Valon saapuminen lähimmästä tähdestä kestää meille useita vuosia. Tähtiä tutkittaessa tutkitaan tähtien ja kohteiden historiaa, esimerkiksi sitä millainen tähti on ollut tuhat vuotta sitten.

Ihmisen arjessa puhutaan päivistä, kuukausista ja vuosista. Maapallon mittakaavassa puhutaan helposti miljoonista vuosista, mutta tähtitieteilijälle sekin on lyhyt aika.

– Tähtitieteilijä tottuu suuriin skaaloihin. Etäisyydet ovat pitkiä, mutta aikaskaalat ovat myös pitkiä. Kun puhutaan maailmankaikkeudesta, puhutaan miljardeista vuosista. Skaalat ovat vaan valtavan paljon suurempia kuin normaalissa elämässä, Marko Aittola toteaa.

Vanhaa taidetta

Tähtitiedettä on tituleerattu maailman vanhimmaksi tieteeksi. Taivaallisia valonlähteitä on käytetty maapallolla hyväksi jo tuhansia vuosia.

Ihmiset alkoivat tutkia valonlähteitä taivaalta pyrkiessään niiden avulla selvittämään muun muassa sen, miten vuoden ajat vaihtelevat ja miten viljelys kannattaa toteuttaa.

Valoa on pitkään tutkinut myös Marko Aittola, jonka innostus avaruuteen sai alkunsa pikku poikana nähdystä dokumentista, jossa puhuttiin kuumatkailusta.

– Kun näytettiin ihminen kuun pinnalla, siitä tuli ensimmäinen kiinnostuksen kipinä. Sen sijaan kypsyminen tutkijan uralle kesti pitkän aikaa, Marko Aittola sanoo.

Tähtitieteilijä Aittolan tausta on tähtitieteessä ja avaruustutkimuksessa, erityisesti planeettatutkimuksessa. Hän on muun muassa tutkinut aurinkokuntamme planeettoja Oulun yliopiston planeettatutkimuksen ryhmässä Euroopan avaruusjärjestön aineistoista.