Höyläriippuvaisia ja helahimoa: "Rautakauppa on miesten terapiaa"

Porvoon vanhan rautakaupan pitäjä Teemu Tukiainen sanoo olevansa savolaista multa-aatelia ja persjalkaista kivenkantajasukua. Nyt mies ja kauppa ovat muutoksen kourissa, sillä rautakauppa toimii Porvoon asemalla, joka on myynnissä.

Kotimaa
Porvoon rautakauppias.
Yle

Porvoon rautatieasema on myynnissä ja siellä toimivat yrittäjät huolissaan. Asemarakennuksen omistajan Itä-Uudenmaan rakennussuojelusäätiö Salvuksen rahat eivät yksinkertaisesti riitä rakennuksen ylläpitoon ja remontteihin. Asemalla toimii verhoomo, entisöijä, huonekalukauppias ja suurimpana on vanha rautakauppa.

Vanha rautakauppa Porvoon asemalla pursuaa vanhaa tavaraa. On ruuvia, mutteria, heloja, uuninluukkuja, vanhoja ikkunoita ja ovia. Kaikki suloisesti sekaisin. Silti kauppias tietää tarkalleen mitä kaupassa on ja mitä ei. Tai turvautuu aarrelaatikkoon, jossa saattaa olla vähän sitä ja ripaus tätä.

Tämä on niin kuin viinanjuonti, tähän voi takertua

Teemu Tukiainen

– En ole ikinä kerännyt mitään, mitä nyt joskus pikkupoikana jääkiekko- ja autokortteja. En ole dyykannut koskaan enkä käynyt kirpputoreilla. Ihan juppielämää olen elänyt, selostaa kauppias Teemu Tukiainen.

Elämä heitteli juppimiestä ja Tukiainen päätyi lopulta vanhan rautakaupan omistajaksi Porvoon asemalle. Silloin hänestä löytyi ns. Sulo Vilen -geeni. Huoltamoyrittäjä Sulo Vilen osti Tankki täyteen tv-sarjassa kaikkea kun halvalla sai.

– Tämä on kuin viinanjuonti, tähän jää kiinni. Ihmisellä kun voi olla ihan minkälaisia riippuvuuksia vaan. Olen nähnyt tässä kaupassa jakoavainriippuvaisia ja höyläriippuvaisia. Ihminen voi jäädä kiinni tavaraan, asioihin ja himoihin ja vaikka mihin, tuumailee Tukiainen.

Rautakauppa Porvoossa.
Yle

Naisia nauratin ja taksilla ajelin

Teemu Tukiainen aloitti työnteon alta kaksikymppisenä. Nuorukaisen tie vei lopulta rautakauppa-alalta Viroon, jossa hän kuuden vuoden ajan toimi rakennustarvikkeiden vientiyrittäjänä. Kauppahuone myi gyprocia, parkettia ja muita rakennustarvikkeita uudelleen itsenäistyneille virolaisille.

Parkettia kaupattiin hotelli Viruun ja Olympiaan, uudet lattiat Hansapankkiin ja Kaubamajaan.

– Bossin puku oli päällä ja Lloydin kengät jalassa. Taksilla ajelin ja naisia naurattelin tuolla maailmalla. Hotelli Virussa asuin varmaan kaksi vuotta, jos yöt pannaan yhteen ja Olympiassakin useita kuukausia, kuvaa Tukiainen.

Mies puhuu viroa ja suoltaa tarvittaessa savolaisaksentilla venäjää. Kielitaitoaan hän ei pidä kummoisena, vaikka selviääkin kansainvälisen asiakaskuntansa kanssa.

– Esittelen itseni sanomalla, että olen isopäinen savolainen, savolaista multa-aatelia ja persjalkaista kivenkantajasukua. Pidän itseäni savolaisena kun molempien vanhempieni suvut ovat kivikauteen asti olleet pientilallisia savolaisia, kauppias virnistelee.

Puku vaihtui flanellipaitaan

Toistakymmentä vuotta sitten Tukiaiselta meni työpaikka, kun paikkaa lupaillut yritys Starck ei lähtenytkään Viron markkinoille. Edessä oli työttömyys. Silloin mies huomasi lehdessä ilmoituksen, että vanha rautakauppa kaipasi kauppiasta Porvoossa.

– Minä olin norsunluutornissa ja ajattelin, että ei hitossa, tällaiseen rytökärpänpesään en lähde. Mutta muutaman viikon kuluttua kun minulla ei oikeasti ollut töitä, oli pakko tehdä päätös tänne tulosta, selostaa Tukiainen.

Katsokaa minua kuinka onnellinen mies minä olen

Teemu Tukiainen
Rautakauppa
Yle

Kyse on kokeilusta, joka on venähtänyt 12 vuoden pituiseksi. Tiptopmyymälä on kasvanut runsaudensarveksi, jossa asiakasta lappaa laidasta laitaan. Yksi kysyy saranan perään, toinen kaipaa hellanrenkaita ja kolmas etsii vanhaa liettä.

– Omasta palkastani ja elintasostani olen kaventanut ja kädestä suuhun elämistähän tämä on. Jos aina olisi heinäkuu, menisi hyvin, mutta talvi on aina yhtä huono. Raha ei tee onnelliseksi, mutta tavara tekee. Katsokaa nyt minua kuinka onnellinen mies minä olen, hymyilee Tukiainen.

Pidän miesten terapiahuonetta

Vanhassa rautakaupassa asioiminen vie aikaa. Ei sen tähden, etteikö kauppias palvelisi, vaan sen tähden, että tavaraa on etsittävä ja kauppiaan kanssa vaihdettava ajatuksia.

– Moni mies tulee tänne juttelemaan ja kertomaan asioitaan kun kerrankin vaimo ei ole matkassa. Sanon tätä miesten terapiahuoneeksi, kertoo kauppias.

Raha ei tee onnelliseksi mutta tavara tekee

Teemu Tukiainen

Alkuun tavaraa oli vähän, mutta vuosien mittaan sitä on kertynyt. Asiakkaat myös tuovat tavaraa. Merkittävin osa myytävästä tavarasta on 1920-1950-luvuilta, mutta ovia ja ikkunoita löytyy jopa 1700-luvulta.

– Olen monesti sanonut, että täältä löytyy rautakauppa, kirpputori, museo ja antiikkikauppa. Täällä on uutta, vanhan mallista tavaraa, kierrätystavaraa ja kunnostamatonta vanhaa tavaraa. Teen laiskanpulskeasti töitä ja sen on tämä paikka näköinenkin, miettii Tukiainen.

Roikun löysässä hirressä

Porvoon asema on suojeltu rakennus. Maapohjan omistaa Sponda ja rakennuksen Itä-Uudenmaan rakennussuojelusäätiö Salvus. Sen rahat ovat loppu eikä kunnostukseen enää ole varaa. Siksi asemarakennus on nyt myynnissä. Sen viisi yrittäjää miettii kuumeisesti tulevaisuuttaan.

– Olen nyt kuusikymppinen mies eivätkä minun mahdollisuuteni ole mimmoisetkaan työmarkkinoilla. Vaimo on yliopistolla töissä ja on yyteitten alla myös. Emmekä me ole ainoita tässä maassa. Tämä on tällaista löysässä hirressä roikkumista meillä vuokralaisillakin, huokaa Tukiainen.

Eivät minun mahdollisuuteni ole mimmoisetkaan työmarkkinoilla

Teemu Tukiainen
Mies seisoo Porvoon aseman edessä
Yle

Suojeltu ja paljon kunnostusta vaativa Porvoon rautatieasema on hankala myydä ja voi olla, että vuokralaisilla on edessä pitkä uuden omistajan odotus.

– Onhan minulla loppuunmyyntimahdollisuus ja mahdollisuus siirtyä johonkin muualle kaupanpitoon. Myymistä riittää, sillä vaikka aloittaisin loppuunmyynnin nyt, niin minulla riittäisi myytävää loppuiäkseni. Minulla on paljon tavaraa ja vähän velkaa, ja jos nämä kaikki menevät kaupaksi, saan paljon rahaa, laskee Tukiainen.

Rautakauppias sanoo ajatusten kumpuavan minne vaan, vaikka hän onkin jalat maassa oleva tyyppi. Edellisyönä hän kehitteli ajatusta Pro Asema- liikkeestä, joka pelastaisi Porvoon vanhan rautatieasemarakennuksen.

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus