1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Kyllä kirgiisit korjaavat – moskovalaiset sysäävät jätteet aidan taakse

Miksi eivät edes ulkomaalaiset yritykset vaadi parempaa jätehuoltoa vuokratiloissa Moskovassa, miettii kirjeenvaihtajamme Kerstin Kronvall katsellessaan sanomalehtipinon kasvua toimistolla.

Ulkomaat
Kerstin Kronvall
Ylen Moskovan-kirjeenvaihtaja Kerstin KronvallYle

Voisin melkein lainata Mielensäpahoittajan (siirryt toiseen palveluun) lausetta ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin”. Tämä tapahtui, kun yritin selvittää, millä tavalla toimiston sanomalehtiä voisi viedä paperinkeräykseen. Ei millään, oli lyhyt vastaus.

Talossa, jossa Ylellä on toimisto ja minä myös asun, ei ole roskien lajittelupistettä. Tämä on valtava talo. En tiedä, montako asuntoa ja toimistoa talossa on, mutta pihalla on kolmattasataa pysäköintipaikkaa.

Alkuun luulin, että sanomalehdet on vain heitettävä roskakuiluun. Niin, täällä on roskakuilu, johon heitetään kaikki jäte. Sinne rasahtavat niin porkkanankuoret kuin peltipurkit – lajittelematta. Tuntuu aivan kauhealta, että täällä roskia voi vielä heittää pois.

Suomessa olemme jo oppineet, että jonnekin ne roskat päätyvät. Mieluummin uusiokäyttöön, kompostiin tai poltettaviksi kuin suoraan luontoa pilaamaan.

No, palatakseni sanomalehtiin: olen aikani kasannut niitä työhuoneeni sivupöydälle. Eilen pino näytti liian isolta ja rupesin kysymään mahdollisuuksia viedä lehdet keräykseen. Kuulemma ei ole paikkaa, mihin paperia voisi viedä. Tapana on tilata talon palvelupisteeltä joku hakemaan paperiroskat.

Tuli mies mukanaan muovipusseja, johon hän alkoi sulloa lehtiä. Ihmettelin mielessäni tätä, koska paperinkeräykseen ei ole tapana laittaa muovipusseja. Kysyinkin, mitä paperille tapahtuu tämän jälkeen.

Mies kertoi, että kaikki viedään roskikseen talon aitojen ulkopuolelle.

– Kirgiisit hakevat ne sieltä. Panemme sinne aina kaikkea: paperia, metallia ja vanhoja kojeita, kuten tietokoneita ja televisioita.

*Ihan epätodellista. *Luotetaan siis siihen, että on riittävästi köyhiä, joiden on pärjättävä keräämällä roskia. Tämä todistaa myös, että on paikkoja, jonne voi viedä paperia, metallia ja elektroniikkaa ja jopa saada siitä pientä korvausta. Eiväthän kirgiisitkään muuten niitä veisi minnekään.

Tilanne suoraan sanoen raivostutti. Totesin, ettei tällainen ole kovin nykyaikaista.

– Meidän maamme ei ole kovin nykyaikainen, oli vastaus.

Ei todellakaan ole, tässä asiassa.

Mutta voisi edes olla vanhanaikainen. Tässä asiassa Neuvostoliitto nimittäin oli parempi. Silloin kerättiin tehokkaasti niin sanottua makulatuuria, siis paperia uusiokäyttöön. Tämä ei johtunut ympäristösyistä, vaan paperin vähyydestä. Tulos oli kuitenkin ympäristölle hyväksi.

Ymmärrän, ettei minulla ole aikaa eikä voimia muuttaa talon tapoja. Tämä talo kuuluu Venäjän valtion organisaatiolle, jonka ainoa tehtävä on vuokrata tiloja ulkomaalaisille. Siksi olisi tietysti mahdollista saada muutos aikaan, jos kaikki ulkomaalaiset yritykset, jotka vuokraavat tiloja vaatisi sitä. Mutta eivät ne vaadi.

En vielä tiedä, miten tästä edetä, mutta jollakin tavalla aion saada tähän muutosta, edes omalta kohdaltani. Ehkä kysyn kirgiiseiltä neuvoja?

Kollegani Erkka Mikkonen on muuten äskettäin kirjoittanut jätehuollosta pari kiinnostavaa juttua:

Kaikki kannetaan kaatopaikoille Moskovassa – vaarallisia jätteitä myöten

Näkökulma: Sankarikierrättäjästä tavalliseksi moskovalaiseksi

Lue seuraavaksi