Asiantuntijat erimielisiä harmaan talouden torjunnan tehokkuudesta – "Nyt kohkataan 6,4 miljoonan säästöistä"

Aalto-yliopiston pienyrityskeskuksen tutkimusjohtajan Markku Virtasen mukaan harmaan talouden torjuntayksikköön tehdyt leikkaukset eivät ole yllätys, sillä torjuntatoimiin tehdyillä lisäpanostuksilla ei ole saatu aikaan merkittäviä hyötyjä. Verotusneuvos Markku Hirvosen mukaan torjunnan tuloksellisuutta ei puolestaan voida mitata yhdellä mittarilla.

talous
Aalto-yliopiston pienyrityskeskuksen tutkimusjohtaja Markku Virtanen.
Juha Kaita-aho / Yle

Jyrki Kataisen hallituskaudella vuonna 2012 aloitettu harmaan talouden torjuntaohjelma on päättymässä vuoden vaihteessa. Ohjelmaa ei aiota jatkaa ainakaan sellaisenaan, mikä tarkoittaa sitä, että talousrikostutkijoiden määrä vähenee yli 90 hengellä.

Aalto-yliopiston Mikkelissä sijaitsevan Pienyrityskeskuksen tutkimusjohtajan Markku Virtasen mukaan harmaan talouden torjuntaan käytetyn rahoituksen pienenemisestä noussut kohu on saanut liian suuret mittasuhteet. Hänen mukaansa julkisuudessa on tulkittu, että harmaan talouden torjunta oltaisiin ajamassa kokonaan alas Suomessa.

– Nyt kohkataan 6,4 miljoonan säästöistä harmaan talouden torjuntaan. Poliisivirkojen vähentämistä vastustetaan sillä perusteella, että menetetään valtion tuloja. Minusta se on väärä tulkinta.

Tutkimusjohtajan mukaan harmaan talouden torjunta oli tuloksellista jo ennen vuotta 2012 aloitettua tehostettua torjuntaohjelmaa.

– Torjunta toi valtiolle rikoshyötynä 47 miljoonaa euroa vuonna 2014. Vuonna 2011, ennen torjuntaohjelman alkamista, harmaan talouden tutkinta toi valtion kassaan vähän yli 30 miljoonaa. Lisähyötyä on siis saatu kolmessa vuodessa 15,6 miljoonaa, mikä tekee 5,2 miljoonaa per vuosi. Se ei ole kovin paljon.

"Onnistuneisuutta ei voida mitata yhdellä mittarilla"

Harmaan talouden asiantuntija, verotusneuvos Markku Hirvonen ei yhdy Virtasen näkemykseen. Hän korostaa sitä, että harmaan talouden torjunnalla takaisin saatu rikoshyöty vaihtelee vuosittain yksittäisten piikkien takia.

Verotusneuvoksen mukaan rikoshyötynä kerätyt summat eivät myöskään ole hyvä indikaattori harmaan talouden torjunnan onnistuneisuudesta.

– Sitä torjuntaahan tekevät verottaja, työsuojeluviranomaiset, tulli ja tila- ja vastuutarkastajat. Rikosprosessiketjussakin on tärkeänä linkkinä poliisin lisäksi oikeuslaitos. Onnistuneisuutta ei voida mitata yhdellä mittarilla.

Hirvosen mukaan yli 90 poliisiviran vähentäminen ei voi olla vaikuttamatta poliisin työn tuloksellisuuteen

– Se vaikuttaa tuloksellisuuteen ketjun osana, joka lähtee liikkeelle verottajasta ja menee poliisin ja syyttäjän kautta oikeuteen. Se tarkoittaa sitä, että näitä rikosprosessiin vietyjä juttuja tutkitaan entistä vähemmän.

Hirvonen on ollut mukana harmaan talouden torjunnassa ensimmäisestä talousrikostorjuntaohjelmasta lähtien. Eläköidyttyään 2009 hän perusti yrityksen, joka on tehnyt selvityksiä harmaan talouden torjunnan tehokkuudesta muun muassa eduskunnalle.

Kannattavaa vai ei?

Tutkimusjohtaja Virtasen mukaan valtion ei ole kannattavaa panostaa liikaa toimintaan, jonka odotettu hyöty on suhteellisen pieni.

– Kannattaa kahteen kertaan miettiä, tarvitaanko erillisiä torjuntaohjelmia. Tutkintaan on käytetty viime vuosina 120–130 miljoonaa, joten herää kysymys, että onko tämä sen arvoista.

Virtasen mukaan torjuntaohjelman kautta valtiolle saadut tulot vastaavat korkeintaan prosenttia harmaan talouden arvioidusta koosta. Hän myös muistuttaa, että harmaan talouden osuus bruttokansantuotteesta on Suomessa pienempi kuin muissa Pohjoismaissa.

Verotusneuvos Hirvonen puolestaan korostaa sitä, että torjuntaohjelman avulla kehitettiin viime hallituskaudella erilaisia harmaan talouden valvontakeinoja. Esimerkiksi hän nostaa rakennustyömailla käyttöön otetun veronumerojärjestelmän.

Hirvonen pitääkin hallituksen toimia huolestuttavina. Hän pelkää, että 20 vuotta kestäneiden harmaan talouden torjuntaohjelmien sarja ollaan keskeyttämässä.

– Nehän ovat sisältäneet systemaattista lainsäädännön ja viranomaistoiminnan kehittämistä. Ohjelmat ovat myös merkinneet viestiä hallitukselta, että se pitää asiaa tärkeänä, Hirvonen toteaa.

Vääriä lukuja julkisuudessa

Pienyrityskeskuksen tutkimusjohtajan mukaan julkisessa keskustelussa on liikkunut vääriä lukuja ja käsitteitä puhuttaessa harmaasta taloudesta ja sen torjunnan kautta saatavasta hyödystä. Paljastetun harmaan talouden määrä on hänen mukaansa sekoitettu summaan, joka paljastetusta määrästä voidaan saada valtiolle.

– Harmaasta taloudesta on esimerkiksi vuonna 2014 saatu paljastettua 198 miljoonaa. Yhteiskunnalle siitä voidaan saada rikosseuraamushyötynä takaisin 47 miljoonaa. Koko liikevaihtomäärää ei millään saada valtiolle, vaan siitä tulee se verotusosuus, Virtanen sanoo.

Myös Hirvosen mukaan luvut on hyvä pitää erillään. Hän kuitenkin korostaa, että veronkierron paljastuminen parantaa yritysten keskinäistä kilpailua.

Kannustavia toimenpiteitä sanktioiden sijaan

Virtasen mukaan osa harmaan talouden torjuntakeinoista saattaa vaikuttaa haitallisesti myös niiden yritysten toimintaan, jotka eivät ole harmaan talouden harjoittajia.

– Jos ajatellaan esimerkiksi käänteistä arvonlisäverovelvollisuutta rakennusalalla, niin sen jälkeen kun harmaan talouden torjuntatoimenpiteet esitettiin, yritysten lukumäärä on tippunut selvästi. Yksi todennäköinen selitys on se, että pienet yritykset eivät voi ottaa sellaista riskiä, että ottaisivat omien alihankkijoidensa mahdolliset veroseuraamukset omalle kontolleen. Tämä suosii suuria ja keskisuuria yrityksiä, Virtanen kertoo.

Hirvonen pitää näkemystä merkillisenä, sillä lailla on hänen mukaansa tervehdytetty kilpailua.

– Ja kun käänteinen arvonlisävelvollisuus toteutettiin, laskennallinen tuotto valtiolle kasvoi. Jopa Rakennusteollisuus RT on ollut sitä mieltä, että se oli hyvä ratkaisu.

Virtanen ihmettelee, miksi harmaan talouden torjunnan toimenpiteet keskittyvät sanktioihin. Hänen mukaansa tuloksellisempaa olisi keskittyä veronmaksamiseen kannustaviin toimenpiteisiin.

– Tätä kautta saataisiin positiivisia vaikutuksia sekä ilmapiiriin että julkiselle taloudelle. Aina pitäisi katsoa yhteiskunnan kokonaisetua. Jos ajattelemme itseämme kuluttajina tai yrittäjinä, kaikista mieluiten tartumme hommiin, jos niissä on jokin positiivinen kannuste. Kotitalousvähennys on hyvä esimerkki siitä, miten aiemmin pimeinä maksettuja toimenpiteitä siirtyy verotuksen piiriin.

Myös Hirvonen kehuu kotitalousvähennystä. Verotusneuvoksen mukaan on kuitenkin vaikea keksiä vastaavanlaisia kannustimia elinkeinotoiminnan sisälle. Hänen mukaansa valvonnan vähentäminen voisi myös kierouttaa kilpailua.

– Esimerkiksi toimialajärjestöt ovat tuoneet esille kilpailuneutraliteetin ylläpitämisen tärkeyden. Se on asia, mitä ei ilman valvontaa ja tiettyä kiinnijäämisen riskiä pysty hoitamaan.

Virtasen mukaan eräs keino vähentää harmaata taloutta ruohonjuuritasolla olisi kiinnittää erityishuomiota maahanmuuttajien koulutukseen ja neuvontaan.

– Meillä on säädetty paljon lakeja, jotka tekevät heidän yrittämisensä melko vaikeaksi, Virtanen sanoo.

Hirvonen pitää ajatusta hyvänä, joskin korostaa, ettei veronkiertoa saada lopetettua vain hyvillä neuvoilla.

– Tietysti on paljon sellaista, mikä tapahtuu ihan tietämättömyyttä. Yrittämisen kynnystä on madallettu Suomessa, joten joukkoon on tullut yrittäjiä, jotka eivät hallitse kokonaisuutta. Se ei koske pelkästään ravintola-alaa eikä maahanmuuttajia, Hirvonen sanoo.