Pieni perheyritys kansainvälisten huippumerkkien rinnalla – "Suomessa ollaan liian kotikutoisia"

Läpimurto ylellisyysmarkkinoilla vaatii kansainvälistä ajattelua. Balmuirin yrittäjä Heidi Jaaran mukaan Suomessa ylellisiä raaka-aineita riittäisi, mutta toteutus jää puolitiehen. Esimerkiksi suomalaiset marjat voisi paketoida luksustuotteeksi.

luksustavarat
Heidi Jaara esittelee Balmuirin huiveja.
Balmuirin yrittäjä Heidi Jaara uskoo laatuun. Antti Pylväs / Yle

Balmuirin yrittäjä Heidi Jaaran mukaan ylellisyys tarkoittaa sitä, että kiireinen ihminen saa jo kashmirhuivin tai nahkahanskojen näkemisestä tai koskettamisesta hyvän olon tunteen. Hän tietää mistä puhuu, sillä entinen Nokian työntekijä perusti ylellisyystuotteita valmistavan yrityksen kahdeksan vuotta sitten käytännössä tyhjästä.

Suomen markkinoille Balmuirin tuotteet tuotiin vasta tänä vuonna, sillä tähän mennessä oululainen yritys on tähdännyt eri puolille maailmaa. Ylellisyysmarkkinoilla kansainvälisyys on tärkeä asia. Jaaran mukaan juuri se onkin monen suomalaisyrityksen kompastuskivi.

– Suomalaisilla eivät riitä markkinointitaidot. Tällaisen tekeminen on tiimityötä, mielestäni suomalaiset ovat liian "minä itse" -tyyppejä. Täällä tehdään omissa pikku ympyröissä asioita, jotka voisivat olla maailmalla todella kovaa luksusta, Jaara lataa.

Jaaran mukaan Suomessa olisi potentiaalia ylellisyysalalle, mutta toiminta on liian kotikutoista. Vaikkapa suomalaiset marjat voisivat olla maailmalla ylellisyystuote, jos ne vain paketoidaan oikein.

– Tarvitaan älyttömän hyviä tiimejä tekemään näistä tuotteista kansainvälisiä. Suomessa ollaan liian kotikutoisia ja pragmaattisia.

Luksustuotteita ei myydä kaikkialla

Vaikka Balmuir kauppaa satojen eurojen huiveja ja lakanoita, Jaara ei mielellään puhu luksuksesta, vaan ylellisyydestä. Hänen mielestään ylellisyysbrändi ei synny rakentamalla, vaan intohimon pohjalta.

– Ylellisyystuotteiden teossa nöyryys on tärkeää. Suurin osa ranskalaisista ja italialaisistakin huippumerkeistä on lähtöisin pieniltä paikkakunnilta. Intohimo ja aitous on merkittävää.

– Ylellinen tuote syntyy joko itsestään tai se ei synny ollenkaan, Jaara lisää.

Nallet nojaavat tyynyyt pedatussa vuoteessa
Balmuirin tuotteita viedään yli 70 maahan.Antti Pylväs / Yle

Tuotteiden jakelukanavilla on ylellisyystuotteiden brändäämisessä suuri merkitys. Balmuiria ei myydä missä tahansa.

– Mehän emme myy kaikille, vaan selektiivisyys on tärkeää mitä tulee ylellisyyteen. Meillä on ollut alusta lähtien tavoite, että meidät löydetään, Jaara toteaa.

Vaikka hintava luksustuote yltäisi hienon putiikin hyllylle, sekään ei vielä riitä, vaan kuluttajat vaativat laatua.

– Enää ei myy pelkkä brändi, eikä se, että tuotteessa on isolla logo. Olen nähnyt monen brändin lähes katoavan ja tiedän, että niin tulee käymään muutamalle seuraavallekin. Pelkkä nimi ja paketointi eivät riitä.

Pohjolasta hienostoputiikkien hyllyille

Kun Heidi Jaara perusti Balmuirin vuonna 2007, hän hyppäsi Nokian toimistoista tyystin erilaiseen maailmaan.

– Kun jäin Nokialta pois, ihmettelin että onpa luonnossa mahtavia tuoksuja. Olin kuin Liisa Ihmemaassa, sillä Nokia oli kuin planeetta, jossa ei ollut hajuja, makuja tai tuntoja, Jaara muistelee.

Suomalaisilla eivät riitä markkinointitaidot. Tällaisen tekeminen on tiimityötä, mielestäni suomalaiset ovat liian "minä itse" -tyyppejä.

Heidi Jaara

Balmuirin ensitaipaleella kaikki sorvattiin itse logoa ja fonttia myöten. Vuonna 2009 Jaaran intohimon tuote ylsi arvostetuille Pariisin muotiviikoille. Siellä japanilaiset ihastuivat suomalaisten tuotteisiin ja pian Jaara pystytteli messustandiä Tokioon.

Sen jälkeen Jaaran pitikin palkata uusia työntekijöitä. Nyt Balmuirin tuotteita koreilee monien ulkomaisten hienostotavaratalojen hyllyillä.

Jaara tiesi jo yritystä perustaessaan, että markkinat tulevat jakautumaan voimakkaasti kahtia. Etenkin ruotsalaisten ja espanjalaisten massoille suunnatut brändit menestyvät hyvin, mutta myös ylellisyys on saanut markkinoilta tukevan sijan.

Pinnalla pysyäkseen yrityksen on oltava ajan trendeissä kiinni. Vanhanaikaisuutta Jaara välttää viimeiseen asti.

– Kävimme kuusivuotiaan tyttäreni kanssa maineikkaassa matkamuistomyymälässä, jossa myytiin laadukkaita ruokia ja koristeita. Hän kysyi, että ovatko nämä vanhanaikaisia ja voisiko näistä tehdä museon, Jaara muistelee ja naurahtaa:

– Paljon täytyy tehdä, että tyttö ei sano samaa meidän tuotteistamme.