Kiinalainenkin osaa olla rasisti: ”Varo ulkomaalaisia, niillä on HIV”

Kiinalainen pikkupoika osoittaa minua silmät pyöreinä ja huudahtaa "laowai", ulkomaalainen. Isä antaa hänelle heti tukkapöllyä. Ulkomaalaiset ovat Kiinassa yhä hiukan omituisia olioita, mutta avointa rasismia näkee harvoin.

Yle maailmalla: Peking
Kiinalainen isä ja tytär, joka heiluttaa Kiinan lippua.
Isä ja tytär Pekingin kesäpalatsissa.Mika Mäkeläinen / Yle
Nihao! Mika Mäkeläinen
Mika Mäkeläinen on Ylen kirjeenvaihtajana Kiinassa.Yle

– Varo ulkomaalaisia, niillä on HIV, tiuskaisee ohi kävelevä mies kiinalaiselle avustajalleni ja osoittaa minua. Vakavissaan ja ihan selvin päin.

Olemme haastattelemassa tavallisia kaduntallaajia Pekingin suurimmalla valtaväylällä. Purkaus tulee odottamatta. Kaikki muut ohikulkijat käyttäytyvät asiallisesti – ja ovat yhtä ujoja astumaan kameran eteen kuin suomalaiset.

Pekingin kaduilla ulkomaalainen saa käyskennellä rauhassa ja paljon turvallisemmin kuin useimmissa muissa maissa, mutta aina välillä joku muistuttaa siitä, ettei kiinalaiseen massaan voi koskaan täysin sulautua.

Pari viikkoa sitten kuntosalilla alle kouluikäinen poika jäi tuijottamaan minua silmät selällään, kuin olisi nähnyt ufon, ja huusi isälleen "laowai!” – ulkomaalainen. Poika sai välittömästi napakan tukkapöllyn isältään.

Laowai-sana tarkoittaa ulkomaalaista, mutta sillä on usein kielteinen sävy, vähän kuin gringo-sanalla espanjan kielessä tai alien-sanalla englannissa, eli se tarkoittaa pikemminkin jotain epäilyttävää muukalaista.

Täälläkään ei ole poliittisesti korrektia osoitella tai avoimesti nimitellä ulkomaalaisia millään tavalla halventavasti.

Ulkomaalaiselta ei kysytä papereita

Joskus kiinalaisia tosin kismittää se, että ulkomaalaisilla saattaa olla pieniä etuoikeuksia. Tämä näkyy myös kotinurkillani.

Asun kerrostalokorttelissa, jonka omistaa Kiinan ulkoministeriö ja joka on vuosikymmeniä sitten rakennettu ulkomaalaisille diplomaateille. Vaikka aidatulla ja Kiinan kansanarmeijan sotilaiden vartioimalla alueella majailee nykyisin myös paljon kiinalaisia, ulkomaalaiset saavat vartijoilta erityiskohtelun.

Kun porttia lähestyy ulkomaalaisen näköisenä, ilmeettömät vartiosotilaat aukaisevat portin rivakasti kysymättä mitään, eikä satunnaisen kulkijan tarvitse todistaa asuvansa korttelissa. Jokainen kiinalaisen näköinen sen sijaan joutuu kaivamaan portilla aina henkkarinsa, vaikka olisi asunut täällä jo vuosia.

Kiinalainen sotilas Maon kuvan edessä.
Kiinalainen sotilas Maon kuvan edessä.Mika Mäkeläinen / Yle

Metrohäiriköinti nostaa someraivoa

Pekingissä ja Shanghaissa ulkomaalaisten kerrotaan ottaneen erivapauksia muun muassa niin, että he ovat kuljettaneet polkupyöriä metrossa – mikä on kiellettyä – tai hypänneet porttien yli maksamatta matkaansa.

En ole moiseen törmännyt, mutta kiinalaisissa viestimissä ulkomaalaisten metrotemmellystä on ruodittu varoittavana esimerkkinä. Sellaiset kirjoitukset poikivat täkäläisessä sosiaalisessa mediassa helposti katkeria kommentteja, joiden yleistävä ja ulkomaalaisia halveksiva sävy ei eroa suomalaisen somen maahanmuuttokeskustelusta.

Uteluiden virta on loputon

Pekingissä ulkomaalainen herättää huomiota enää poikkeustapauksissa. Syrjäseuduilla valkonaamoja näkee harvemmin, eivätkä ihmiset arastele jäädä tuijottamaan omituisen näköisiä muukalaisia.

Myös Pekingissä on silti tavallista, että kiinalaiset pyytävät vastaan tulevaa ulkomaalaista samaan kuvaan itsensä kanssa. Onhan se melkein kuin olisi ulkomailla käynyt, kun pääsee patsastelemaan länkkärien kanssa.

Kiinan lippuja pekingiläisten kauppojen edustalla.
Pekingin kaduilla ulkomaalainen saa yleensä kävellä rauhassa. Maaseudulla sen sijaan uteliaita riittää.Mika Mäkeläinen / Yle

Kyse taitaa kuitenkin olla lähinnä muualta Kiinasta tulleista turisteista, jotka eivät kotikonnuillaan bongaa eurooppalaisen näköisiä ihmetyksiä samaan tahtiin kuin pääkaupungissa.

Ilmiö kertoo siitä, että pääosin kiinalaiset kuitenkin suhtautuvat ulkomaalaisiin erittäin myönteisesti ja avoimen uteliaasti. Jos yhteinen kieli löytyy, niin kysymystulvasta ei meinaa tulla loppua, ja häkellyttävän henkilökohtaisiin uteluihin päästään turhia kaartelematta.

Ei vielä edes tilaisuutta rasismiin

Kansallismielisyys ja ulkomaalaisvastaisuus nousevat pintaan lähinnä ulkopoliittisten kriisien yhteydessä, eikä valtion tiukasti ohjailema media ole osaton tässä mielipiteenmuokkauksessa.

Rasismin suhteen asenteet Kiinassa ja Suomessa tuntuvat samansuuntaisilta. Kummassakin maassa on ollut perinteisesti niin vähän ulkomaalaisia, ettei kantakiinalaisilla tai -suomalaisilla ole vielä edes ollut tilaisuutta olla rasistisia.

Kiinalaisia naistenlehtiä telineessä.
Naistenlehtien kansissa länsimaiset kasvonpiirteet ovat tuttu näky. Mika Mäkeläinen / Yle

Kaikki vieraat ihonvärit eivät Kiinassakaan ole samanarvoisia. Kuten Euroopassa, kriittisimmin kiinalaiset suhtautuvat afrikkalaisiin maahanmuuttajiin, joita on suhteellisen paljon eteläisessä Guangdongin maakunnassa, ja joiden paperit eivät välttämättä ole yhtä hyvässä ojennuksessa kuin useimpien länsimaalaisten.

Täällä ulkomaalaisen on muuten aina pidettävä mukanaan passia. Ehkä seuraavaa katuhaastattelua varten pitäisi tuikata taskuun myös todistus tuoreesta terveystarkastuksesta.