Sinibaretti toivoo nykyajan rauhanturvaajia vertaistukeen – hyvät ja huonotkin muistot mielessä vuosikymmeniä

Entinen rauhanturvaaja Pekka Kohvakka muistelee palvelusvuosiaan Golanilla ja Libanonissa mielellään vuosikymmenten jälkeenkin. Kokemukset ovat hänellä hyviä ja muistot pääasiassa mukavia. Rauhanturvaajan tehtäviä hän ei silti suosittele.

Kotimaa
Pekka Kohvakka sovittaa sinibarettia.
Tanja Perkkiö / Yle

Suomen Rauhanturvaajaliiton jäsenkuntakin on vanhenemassa ja toimintaan tarvittaisiin nuoremman polven turvaajiakin, kertoo Suur-Savon Sinibaretteihin kuuluva Pekka Kohvakka Savonlinnasta. Se, että suomalaisia on juuri nyt vähän rauhanturvatehtävissä näkyy jäsenkunnassa, eikä uusi polvi ole muutenkaan yhtä innostunutta järjestötoiminnasta, epäilee Kohvakka.

– Nuoret eivät ole niin yhteisöllisiä, kuin me vanhemmat, joille tämä kaveriporukka on tärkeä, kuvaa Kohvakka.

Suomen Rauhanturvaajaliitossa on niin YK:n sinisissä bareteissa kuin esim. NATO-johtoisissa rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävissä palvelleita entisiä rauhanturvaajia. Nuoria tarvittaisiin mukaan tärkeän vertaistuen vuoksi.

– Meillä on puolustusvoimien tukema 24/7 puhelintukipäivystys, joka toimii vertaistukena. Kuten sotiemme veteraaneilla, myös rauhanturvaajilla ikävät tapahtumat voivat tulla mieleen vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Tuki on arvokasta työtä ja siitä on ollut monelle, myös perheenjäsenille apu, kertoo Pekka Kohvakka.

Lähtöhalun pitää tulla itsestä

Kohvakka oli rauhanturvaajana kaksi kertaa, vuosina 1981-1982 Golanilla ja 1984-1985 Libanonissa, mutta ei silti suosittele rauhanturvaajaksi lähtöä kenellekään.

– Halun lähteä pitää tulla ihmisestä itsestään. En minä sitä lähde ehdottelemaan tai suosittelemaan. No, sen verran sanon, että ainakaan ramboilemaan ei kannata ajatellakaan lähtevänsä, sanoo Kohvakka topakasti ja korostaa muutenkin moneen otteeseen, että ei ole mikään sotahullu, eikä miellä olevansa sotilas, vaan rauhanturvaaja.

– Ihmiskunta ei opi, että sota ei ole järkevää missään tilanteessa! Sota on raakaa ja järjetöntä, nykysodassa siviilit kärsivät vielä eniten, murehtii Kohvakka.

Mukavat muistot ja sininen baretti

Kohvakkakin kertoo ikäviäkin asioita sattuneen palvelusvuosiin, mutta pääsaldo maailmalle lähdöstä on vahvan positiivinen.

– Olen ylpeä kokemuksestani. Sain sieltä mahtavia kokemuksia, hyviä kavereita ja näin maailmaa, joka ei silloin ollut itsestäänselvää. Meiilläkin oli lähtijöissä sellaisia, joka eivät olleet koskaan olleet ulkomailla tai edes lentokoneessa.

Pekka Kohvakka kertoo, että suomalaiset rauhanturvaajat tekivät myös tärkeää humanitääristä työtä.

– Meillä oli aina hyvät välit paikallisten kanssa ja kohtelimme heitä hyvin ja ihmisinä.