Pettuun suhtautuminen on muuttunut – "Ihmiset ovat ihan mielissään pettuleivästä"

Pettu on monelle suomalaiselle tuttu pula-ajan ruoka-aineena. Sitä käytetään yhä edelleen, vaikka viljasta ei tänä päivänä olekaan pulaa.

luonto
Valmis pettuleipä halkaistuna talouspaperiin käärittynä.
Sanna Kähkönen / Yle

Parikymmentä vuotta sitten petusta puhuttiin paljon enemmän kuin tänä päivänä. Sitä ei kuitenkaan ole unohdettu, ei ainakaan Suomussalmella.

– Teemme pettuleipää tilausten mukaan, hiljaiseen aikaan kerran parin viikoin välein, kesällä viikoittain, Ämmän Leipä Oy:n leipurimestari ja yrittäjä Arto Jäske kertoo.

Pettuleipää on valmistettu yrityksessä 20–25 vuoden ajan. Noiden vuosien aikana Jäske on huomannut, että asiakkaiden suhtautuminen pettuun on muuttunut.

– Aluksi, kun mainostimme valmistavamme pettuleipää, saimme tosi negatiivista palautetta. Siihen aikaan eli ihmisiä, jotka ovat oikeasti joutuneet syömään pettuleipää pula-aikana. Nykyisin tulee pääasiassa myönteistä palautetta, ihmiset ovat ihan mielissään pettuleivästä.

Männystä saatava pettu onkin monelle tuttu juuri pula-ajan ravintona, jolla jatkettiin jauhoja, kun viljasta oli pulaa. Ämmän Leipä Oy:ssä käytetään pettuleivän valmistukseen perinteiselle tekotavalla valmistettua pettujauhoa. Nykyisin kuitenkin oikean pettujauhon saaminen on kiven alla.

Hyviä ja huonoja puolia

Luonnontuotealan valtakunnallisen toimialajärjestön Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Simo Moisio kertoo, että pettua on tutkittu aika vähän ja se on edelleen vähän käytetty raaka-aine. Mutta sen verran petusta tiedetään, että siitä saa ainakin runsaasti antioksidantteja.

– Käytännössä pettu on kuitenkin sellainen raaka-aine, jolla ei ole terveyden kannalta isoa merkitystä. Kaikki terveysvaikutukset pohjautuvat käyttömääriin eli jos jotain käytetään päivittäin ruokavaliossa, voi saada terveysvaikutuksia. Pettujauhoja ei sellaisia määriä käytetä, että terveyden kannalta sillä olisi merkitystä.

Aluksi, kun mainostimme valmistavamme pettuleipää, saimme tosi negatiivista palautetta.

Arto Jäske

Moisio kertoo petun vähäisen käytön syyksi sen, että se on vähän tunnettu. Pettua yritettiin viedä 1990-luvulla ainakin yhden projektin myötä ulkomaillekin, mutta asia ei ottanut tuulta alleen, eikä petulle löytynyt kysyntää.

Vaikka petussa olisikin terveyttä edistäviä vaikutuksia, sillä on myös huonot puolensa.

– Karvas maku on yksi. Muistaakseni pettua voi laittaa jauhoihin 10 prosenttia jauhojen määrästä. Eli sanontaa "puolet petäjäistä" ei pystytä toteuttamaan, karvaus nousee liian korkealle. Pettu on myös huonosti sulavaa, jos sen pitoisuus nostetaan elimistössä liian korkealle, se voi aiheuttaa suolitukoksia.

Pettujauhossa saa olla karkeutta

Suomussalmelainen Vesa Rannikko on valmistanut pettua viimeksi pari vuotta sitten. Petun valmistaminen lähtee puun ja ajankohdan valinnasta. Sitä tehdään yleensä juhannuksen seudulla, koska silloin männyn nilakerros on kaikkein kosteimmillaan.

– Männyn täytyy olla pitkärunkoinen, mahdollisimman vähäoksainen ja vaaleanruskeaa männyn osaa eli silvettoa tulee olla mahdollisimman paljon. Sopiva puu on yleensä 20–30 senttiä paksu.

Pettuliina eli tasoksi suoristettu männyn kuori ritilän päällä.
Pettuliina ritilän päällä.Sanna Kähkönen / Yle

Kun puu on kaadettu, siitä irrotetaan pettuliinat eli kostea ja vaalea nilakerros. Tämän jälkeen liinat silpitään puukolla eli huonot osat otetaan varovasti pois. Kuivaamisen jälkeen pettuliinat paahdettaan kuumahkossa uunissa, pilkotaan mahdollisimman pieniksi palasiksi, murskataan huhmareessa ja vielä jauhetaan myllyn avulla.

– Pettujauhossa saa olla vähän karkeuttakin. Se on hyvin kevyttä, jos sitä laittaa normaaliin kilon jauhopussin täyteen, se ei varmaan paina kuin 100 grammaa, Rannikko kertoo.

Rannikon vanhemmat Götha ja Reima tekivät aikoinaan kirjan "Kainuun leipä", jossa petulle on omistettu yksi osio. Rannikko kertoo, että petussa on tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita, mutta sen huonona puolena on energian vähyys.