Sahti menee ensin jalkoihin ja sitten vasta päähän – kattava tietokirja sahdista ilmestyi

Uusi 222 -sivuinen Sahti -kirja tarjoaa kattavan tietopaketin muinaisesta juhlajuomasta sahdista, jota valmistetaan edelleen perinteisin menetelmin. Mika Laitinen, Johannes Silvennoinen ja Hannu Nikulainen matkustivat kirjaa varten 8000 kilometriä Suomessa ja Virossa. Kirja paljastaa muun muassa miksi sahti menee ensin jalkoihin ja sitten vasta päähän ja miksi kieltolakikaan ei näivettänyt sahtia.

kirjallisuus
Hannu Nikulainen, Johannes Silvennoinen ja Mika Laitinen tekivät kattavan kirjan sahdista.
Mika Laitinen ja Johannes Silvennoinen kertoivat Radio Keski-Suomen haastattelussa, että sahti on huonosti tunnettu kansallisaarre ja mikäli sen mausta on ensikertalaisella kehnoja kokemuksia, kannattaa perinnejuomalle antaa uusi mahdollisuus.

Edellinen tietokirja sahdista ilmestyi vuonna 1990. Uusi ”Sahti - Elävä muinaisolut” -kirja kertoo sahdin vaiheet rautakaudelta nykypäivään. Kirja on tähän mennessä kattavin opas sahdin, tai ylipäätään viikinki- ja keskiaikaisten oluiden, valmistukseen.

Ainut kansantajuinen ja helppotajuinen tietokirja.

Mika Laitinen

– Edellinen sahtikirja oli enempi kooste jo kerätystä tiedosta. Tämä uusi on laajin ja oikeastaan ainut kansantajuinen ja helppotajuinen tietokirja, kertoo oluen puhemieheksi itseään tituleeraava Mika Laitinen.

Uutuuskirja etenee oluenpanon ja sahtityyppisten juomien synnystä nykyisiin valmistustapoihin sekä kotimaisiin sahdinpanijoihin ja kaupallisiin valmistajiin. Sahdin tapakulttuurille on omistettu oma lukunsa, samoin sahdin ja ruoan suhteelle perinteisessä ja nykyaikaisessa suomalaisessa keittiössä.

Sahtia tehdään monilla tavoilla

Sahdin tekotapoja on miltei yhtä monta kuin on valmistajaakin. Laitinen myöntää, että kirjanteon keskeisin hankaluus olikin hahmottaa mitenkä sahtia tehdään monin eri tavoin.

Sahdintekotaito on säilynyt hämmästyttävän hyvin sukupolvelta toiselle. Sahdin valmistuksessa ei tarvita lämpömittaria eikä välttämättä metalliastioita. Minimissään raaka-aineiksi riittävät vesi, mallassäkki ja hiivapaketti.

Kokeilen aika paljon vähän sesongin mukaan.

Mika Laitinen

– Maltaista ja kuumasta vedestä tehdään sokeripitoinen seos, mäski ja sitten siivilöidään maltaan kuoret pois. Sokeriliemi laitetaan käymään päiväksi pariksi. Sitten sitä kypsytetään kylmässä kaksi viikkoa ja sahti on valmista, opastaa Laitinen, joka on kymmenen vuoden aikana valmistanut sahtia useita kymmeniä kertoja.

– Kokeilen aika paljon vähän sesongin mukaan ja Sahdin SM-kisoihin, kun menen, niin sinne pitää tehdä vähemmän kokeellinen sahti. Tuomareilla on tarkemmat käsitykset siitä mitä se sahti on, sanailee Laitinen ja tunnustaa, että finaalipaikka ei ole vielä irronnut SM-kisoissa.

Sahdin mäskiä.
Sahtimäski syntyy vedestä ja maltaista.Pirjo Korpela

Sahtilakritsia ja muita herkkuja

Kolme tunnettua ravintolaa on koonnut kirjaan sahdin ympärille rakennetut ateriakokonaisuudet resepteineen. Tutuksi tulevat niin lahtelaisen Pirjo Korpelan sahtilakritsi kuin sahtimarinoitu hirvipaisti.

Sahtilakritsa on hyvin jännän makuinen.

Mika Laitinen

Omaksi sahtiruokaherkuksi Laitinen nimeää sahdin ja muikut – ja sahti ihan vaan ruokajuomana. Keittiömestareiden resepteistä Laitinen nostaa ykköseksi sahdissa marinoidun hirvipaistin.

– Sahtilakritsa on hyvin jännän makuinen ja siinä molemmat puolet erottuvat. Jälkimakuna syntyy tunne, että tässähän onkin maltaista makua, kuvailee Laitinen.

Sahti on vahva juhlaolut, jonka valmistustavat juontavat juurensa muinaisista maataloista. Sahti on tullut aikoinaan tutuksi monipäiväisistä häistä ja Aleksis Kiven Seitsemän veljestä romaanista.

– Meidän tulkinnan mukaan se on ollut sahtia se olvi mitä veljekset jouluna haarikasta ottivat, kertoo Mika Laitinen.

Sahtivierre siivilöityy mäskistä.
Sahtivierre siivilöityy mäskistä. Hanna Lumme

Sahdin valmistus voimissaan

Sahtia valmistetaan yhä Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Keski-Suomen, Satakunnan, Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakunnissa.

– Suomessa on kuusi kaupallista panimoa, joiden päätuote on sahti. Monella pienpanimolla se on sesonkituote eli jotkut tekevät kerran vuodessa sahtia.

Sahti ja sen sukulaisjuomat Pohjoismaissa ja Baltiassa ovat lähimpänä viikinki- ja keskiaikaista olutta. Sahti -kirja kertoo suomalaisen sahdin, virolaisen koduõlun, gotlantilaisen gotlandsdrickan ja norjalaisen maltølin yhteisen historian.

Euroopan aikoinaan vahva paikallisten oluiden perinne on päässyt kuihtumaan verotuksen, sääntelyn, kaupallisen kilpailun ja teknologian kehittymisen seurauksena. Jo ennen keskiaikaa valmistetuista alkukantaisista muinaisoluista nykypäivään ovat säilyneet vain sahdin ja miedon kaljan kaltaiset juomat.

Sahtituoppi.
Sahti maistuu etenkin kesällä.Pirjo Korpela

8.000 kilometriä sahdin perässä

Kirjan jyväskyläläiset kirjoittajat Mika Laitinen, Johannes Silvennoinen ja Hannu Nikulainen ovat pitkän linjan olutharrastajia.

8.000 kilometrin sahtimatkallaan kirjan kirjoittajat ja valokuvaaja Sami Perttilä tapasivat 1800-luvun puusaaveja käyttäviä oluenpanijoita, 1940-luvun sahtimestareita, kaikki ruokalajit sahdilla maustavan naisen ja sahtiaan lukitussa lähteessä säilyttävän miehen.

Vierailukohteina olivat myös maatilapanimot, kaupalliset sahtipanimot, sahtiopisto, mallastamo ja VTT:n panimolaboratorio. Kansan parissa sahtikokemuksia tietokirjailijat keräsivät sahtimarkkinoilla, sahdinvalmistuksen SM-kisoissa, sahtiruokaravintoloissa ja tanssilavat, joissa väkeä tanssitti talon oma sahti – ja ehkä joku orkesterikin.