Tarasti: Presidenttiehdokkaan ei voida edellyttää tietävän mistä kaikki rahoitus tulee

Ministeri Lauri Tarastin mukaan vuoden 2000 vaalirahoituslain aikaan presidentinvaalissa vastuu vaalirahoituksen ilmoittamisesta oli puolueella.

politiikka
Matti Nissinen ja Lauri Tarasti .

Vaalirahakohussa ei ollut mitään syyttäjää kiinnostavaa, koska asia tapahtui vanhan lain aikaan, valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen sanoi Ylen a-studion haastattussa.

Keskustan entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen väittää tuoreessa kirjassaan, että osa kokoomuksen Sauli Niinistön vuoden 2006 presidentinvaalikampanjan rahoituksesta kierrätettiin eri tilien kautta.

– Laki sellaisenaan ei liittänyt mitään rangaistusuhkaa tällaiseen menettelyyn, Nissinen sanoi.

Vanha laki oli aukollinen

A-studiossa vieraillut ministeri Lauri Tarasti muistuttaa, että Suomessa oli vuoden 2006 presidentinvaalien aikaan voimassa vuoden 2000 vaalirahoituslaki.

Tarastin mukaan kyseinen laki oli aukollinen. Vaalirahoitukseen liittyvästä oikeasta menettelystä oli erilaisia näkökantoja. Tarastin käsitys on, että ehdokkaan rahoitus oli yleensä ehdokkaan vastuulla.

– Presidentinvaalissa vastuu oli kuitenkin puolueella. Presidenttiehdokkaalta ei voida edellyttää, että hän tietäisi mistä kaikesta rahoitus tulee, Tarasti sanoi.

Siksi puolue on velvollinen tekemään ilmoituksen vaalirahoituksesta, Tarasti totesi. Hänen mukaansa puolueen kannalta ongelmana on se, mikä on vaalikampanjan kulu ja mikä muuta rahoitusta, jota saadaan puolueen muuhun toimintaan.

– Rajan vetäminen on tietenkin vaikeaa, että kummalle puolelle joku tuki kuuluu. Jos tuki on osoitettu selvästi puolueen ehdokkaan vaalikampanjaan, niin silloin se mielestäni on juuri sitä rahaa, joka pitäisi ilmoittaa. Jos tuen suuruus on 3 400 euroa, niin pitää mainita myös keneltä tuki on saatu.

Uusi laki on tiukempi

Uuden vuonna 2010 voimaan tulleen vaalirahoituslain aikana tilanne on toinen. Nyt puolueen ja puolueyhdistyksen ehdokkaiden kaikkien tulee ilmoittaa, jos tuki on vähintään 1 500 euroa, Tarasti muistutti.

Tarastin mukaan vapaassa markkinataloudessa ei voida ajatella, että kaikkia rahavirtoja voitaisiin seurata, koska on mahdollista käyttää välikäsiä ja bulvaaneja.

– Jos moraali ei ole vaalirahoituksen avoimuuden kannalta katsottuna paikallaan, niin totta kai voidaan ajatella, että pyritään salaamaan, Tarasti sanoi.

– Tässä tapauksessa voi sanoa, että 2006 meidän poliittinen kulttuurimme oli sellainen, että ei haluttu kertoa näitä asioita ulospäin.

Hänen mukaan tällaisia riitoja syntyy, koska asioista ei haluttu kertoa.