1. yle.fi
  2. Uutiset

Junttius on kiehtovan monitasoinen ilmiö – "Se voi jopa buustautua lottovoitosta"

Juntti ihminen ajatellaan yksinkertaisena, nurkkakuntaisena, sivistymättömänä ja monesti maalaisena. Kuitenkin esimerkiksi hipsterit saattavat pukea ylleen vaatteita, jotka ennen yhdistettiin junttiuteen, huomauttaa elokuvaohjaaja Markku Pölönen. Sanasensa ilmiöön sanoo myös sosiologi M'hammed Sabour.

viihde
Tauno Karvonen näytteli Tankki täyteen -televisiosarjassa Sulo Viléniä.
Yle Kuvapalvelu / Antero Tenhunen

Minkälainen ihminen on juntti? Elokuvaohjaajan ja sosiologin määritelmät ovat lähellä toisiaan.

– Juntista tulee mieleen painava ja maanläheinen olento, joka on maalla asuvan tunnusmerkki. Junttahan on raskas esine, joka lyödään maahan. Vastakohtana on perinteisesti ollut liikkuva kansanosa kuten tukkijätkät ja romanit, rinnastaa joensuulainen elokuvaohjaaja Markku Pölönen.

– Juntti on junttura eli hidas, raskasliikkeinen, itsepäinen ja jumittava. Hitaus, itsepäisyys ja jääräpäisyys liitetään usein maalaisuuteen, yksinkertaisuuteen, sivistymättömyyteen ja nurkkakuntaisuuteen, kuvailee sosiologian emeritusprofessori M'hammed Sabour Joensuusta.

Markku Pölönen
Elokuvaohjaaja Markku Pölönen.Riikka Heikkilä / Yle

Sosiologin mielestä suomalainen junttius voi selittyä historiasta.

– Suomi on ollut jossain määrin valtavirtakulttuurien ulkopuolella. Luja sisäinen yhtenäisyys on kasvanut monien vaiheiden ja vaikeuksien kautta, mutta samalla vaikeuttanut kulttuurikompetenssin kehittymistä. Lukeneisuus antaa mahdollisuuden ymmärtää ja avartaa asenteita, mutta luokkahabitus ja elämänkaareen liittyvät tapahtumat voivat ylläpitää junttiutta.

Sabourin mielestä koulutus lisääkin kyllä tietoa, mutta ei välttämättä hävitä junttiutta, johon sisältyy kykenemättömyys kommunikoida ja oppia tuntemaan toista – uskallusta kohdata erilaisuus. Pölönen puolestaan sanoo, ettei varakkuus tee ihmisestä välttämättä sofistikoitunutta.

– Junttius voi jopa buustautua lottovoitosta, innostuu maaseutua kuvaavista filmeistään tunnettu Pölönen.

Armanin puku ei paljon auta

Markku Pölönen toteaa, että aidon maaseudun ihmisen saattaa tunnistaa jopa kävelytyylistä.

– Jos ihminen on tottunut koko elämänsä kävelemään pehmeällä maalla, se näkyy. Vaikka perinteisen maalaismiehen ylle puettaisiin Armanin puku, hänet käytettäisiin parturissa ja hän seisoskelisi Postitalon kulmilla Helsingissä, ryhti, olemus ja rytmi pysyisivät ennallaan, uskoo Pölönen.

Suomalaiselokuvien sympaattiset hahmot ovat perinteisesti olleet juntteja, ja rillumarei-kulttuuri ammentaa junttiudesta.

Sosiologian emeritusprofessori M'hammed Sabour.
Sosiologian emeritusprofessori M'hammed Sabour. UEF

– Elokuvien juntti puhuu yleensä itämurteita ja on sympaattinen ja yksinkertainen.

Kun juntti joutuu kohtaamaan uutta, erilaista ja vieraita ihmisiä, tilanne voi olla pelottava ja epävarmuutta synnyttävä, sanoo sosiologian emeritusprofessori M'hammed Sabour.

– Ajatteluna voi olla "mitä muut meiltä haluavat" ja "maassa maan tavalla", summaa Sabour.

Hipsteritkin innostuneet?

Junttius voi olla tietyllä tavalla cool. Kaupunkien hipsterit ovat elokuvaohjaaja Markku Pölösen havainnon mukaan napsineet ajatuksia pukeutumiseensa junteilta.

– Hipsteri saattaa pukeutua kuin entisajan holhouksen alainen henkilö, jonka muut ovat pukeneet. On hillittyjä värejä ja vaaleat Ecco-kengät. Tai flanellinen ruutupaita kuin tukkijätkillä, kuvailee Pölönen.

Jos ihminen on tottunut koko elämänsä kävelemään pehmeällä maalla, se näkyy.

Markku Pölönen

Pölönen nostaa junttiuden määritelmää kuitenkin myös poispäin maalaisuudesta. Esimerkkinä hän mainitsee amerikkalaiset Pariisissa sekä positiivisessa hengessä juurevat paljasjalkaiset stadilaiset. Turkulaisuuskin pulpahtaa esiin.

– Sitähän kyllä sanotaan, että turkulaisuudessa yhdistyvät sekä kaupunkilaisuuden että maalaisuuden huonot puolet, naurahtaa Pölönen.

Lue seuraavaksi