Professori: Suomi on palannut provinssiksi – "Itsenäisyydestä puhuminen on turhaa"

EU-Suomi on palannut takaisiin Venäjän keisarikunnan aikaiseen rooliinsa, provinssiksi. Näin Suomen valtiollisen kehityksen näkee professori Markku Kuisma. Vaikka Suomen itsenäisyyden voi kyseenalaistaa, niin silti sen merkitys ei ole kadonnut.

Kotimaa
Suomen lippuja liehuu saloissa.
Yle

Historiantutkija, professori Markku Kuisman mukaan Suomen itsenäisyys on todellisuudessa vain häilyvä toive. Itsenäisyysajattelua hän pitää jopa turhana.

Euroopan unionin jäsenenä pohjoinen väkiluvultaan pieni valtio näyttäytyy provinssina, osana laajempaa taloudellispoliittista kokonaisuutta.

– Olisi kiva olla itsenäinen, kuten Sveitsi tai Norja ja ehkä Ruotsikin. Olen alistunut siihen, että emme ole itsenäisiä. Sen takia itsenäisyydestä puhuminen on ihan turhaa, sanoo Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professorina toimiva Kuisma.

Kirjassaan _Venäjä ja Suomen talous 1700–2015 _Kuisma tarkastelee, miten Suomen rooli hahmottuu osana maailmaa Pietarin kaupungin perustamisesta nykypäivään.

– Totean kirjan lopussa – se on ehkä enemmän kaunis toive – että olisiko kiva olla itsenäinen oma pelurinsa ja toimijansa. Se luultavasti on epärealistinen toive, mutta saahan sitä haaveita olla.

Oma raha, keskuspankki ja lainsäädäntö

Markku Kuisma asettaa tarkastelussaan rinnakkain kaksi ajanjaksoa: Suomi autonomisena suuriruhtinaskuntana osana Venäjän keisarikuntaa 1809–1917 ja Suomi osana Euroopan unionia vuodesta 1995.

Euroopan unioniin liittyminen merkitsi Suomen palaamista vanhaan keisarikunnan aikaiseen rooliinsa – provinssiksi. Molempina ajanjaksoina Suomi oli ja on osa monikansallista ja -valtiollista kokonaisuutta.

– Ehkä sillä erotuksella, että osana Venäjän imperiumia Suomella oli oma raha, oma keskuspankki ja oma lainsäädäntö.

– Nyt 80 prosenttia lainsäädännöstä tulee tavallaan Brysselistä. Erona on se, että suomalaiset lähettävät omat edustajansa Brysseliin ja Strasbourgiin, sanoo Kuisma.

"Yhteistyössä on voimaa, yksin on vielä surkeampi olla"

Suuriruhtinaskuntana Suomi kieltäytyi paikasta keisarikunnan lakia säätävässä elimessä, kun siihen tarjottiin mahdollisuus.

– Suomalaiset pitivät suurelta osin rooliaan osana Venäjää varsin hyvänä ja olivat jopa ylpeitä siitä. Suomi suuriruhtinaskuntana oli osa tätä upeaa, mahtavaa, eteenpäin menevää, valtavan isoa suurvaltaa, valottaa professori aikalaisnäkemystä.

Markku Kuisma ei ota kantaa, onko Euroopan unioni hyvästä tai pahasta Suomelle.

– Jos arvostaa itsenäisyyttä, niin Suomi on väärässä paikassa nyt. Toisaalta jos itsenäisyyden ymmärtää suhteellisemmin ja korostaa niitä puolia, että yhteistyössä on voimaa ja yksin on vielä surkeampi olla, niin sitten ajattelee toisin.

Isänmaallisuus on kiintymystä ja huolenpitoa

Vaikka EU-Suomi näyttäytyy 300 vuotta kattavassa tarkastelussa jälleen keisarikunnan osasen tapaisena provinssina, ei se hälvennä valtiollisen itsenäisyyden merkitystä.

– Se merkitsee sitä arvokasta asiaa, että toistaiseksi olemme saaneet aika lailla rauhassa rakentaa tätä yhteiskuntaa, sanoo Markku Kuisma.

Kuisma toivoo, että Suomessa itsenäisyyteen vahvasti liittyvä isänmaallisuus ei kääntyisi lipun heilutteluksi, oman kansallisen paremmuuden todisteluksi suhteessa toisiin kansoihin.

– Se voisi olla kiintymystä ja vastavuoroista huolenpitoa siitä yhteisöstä, jossa on saanut aika vapaana kasvaa. Minulle se on vastuunottamista lähiympäristöstään ja lähi-ihmisistä.

– Näin isänmaallisuuden korulausein punottuna näkisin, hän sanoo.

Lähteet: Markku Kuisma: Venäjä ja Suomen talous 1700–2015. Siltala 2015. 363 s.