"Julkisen keskustelun häirikkö" – Eliitin vastainen media heijastaa suomalaista herravihaa

Eliitin vastaiset julkaisut kuten Magneettimedia ja MV-lehti herättävät Suomessa huomiota, koska ilmiö on uusi ja selvästi erottuva, tutkija Heikki Heikkilä sanoo. Yksi niin sanotun vastamedian reunaehdoista on, että ollaan jotain vastaan, arvioi tutkija Laura Ahva.

kulttuuri
Henkilö surfaa netissä.
Poliisin mukaan tyypillinen huijatuksi tullut on auttamishaluinen ja hyväuskoinen. Uhrit ovat sekä naisia että miehiä.Kalevi Rytkölä / Yle

Eliitin vastainen media eli vastamedia on syntynyt Suomessa paljon hitaammin kuin muualla maailmassa, sanoo yliopistotutkija Heikki Heikkilä Tampereen yliopiston Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskuksesta Cometista.

Heikkilän mukaan niin sanottujen vastamedioiden kenttä on Suomessa toistaiseksi pieni – maassa on eliitin vastaisia medioita vain kourallinen. Sellaisiksi tutkija lukee muun muassa Magneettimedian, MV-lehden, Uber Uutisten ja Verkkomedian kaltaiset julkaisut.

Suomalainen vastamedia onkin ilmiönä marginaalisempi kuin kansainväliset verrokkinsa, Heikkilä toteaa.

– Ne kiinnittävät huomiota, koska ne ovat uusia ja niin selvästi erottuvia. Eivät sen takia, että niillä olisi moniin muihin maihin verrattuna samankaltainen asema, hän arvioi.

– Jos tällaisia julkaisuja tarkastelee vain Suomen näkökulmasta, ne vaikuttavat merkityksellisemmiltä kuin jos niitä tarkastelisi kansainvälisesti. Tähän on monia syitä. Pääsyy on, että Suomessa mediajärjestelmä on rakentunut pitkällä aikavälillä sellaiseksi kaiken kansan mediaksi. Mikä tahansa media on tarkoitettu kenelle tahansa.

Kaikkialla näin ei ole. Heikkilä pitää esimerkiksi Yhdysvaltoja Suomen vastakohtana. Siellä on vuosien ja vuosikymmenten saatossa syntynyt valtamediasta ja ammattimaisesta mediasta riippumaton "julkaisuavaruus", joka on järjestäytynyt omista lähtökohdistaan käsin, hän selventää.

Vastamedia – vai sittenkin vaihtoehtomedia

Koska ilmiö on Suomessa verrattain tuore, miksi tällaisia julkaisuja tulisi kutsua? Heikkilän mielestä juuri vastamedia on kuvaava käsite. Esimerkiksi vaihtoehtomediasta voisi syntyä väärä mielikuva.

– Vaihtoehtomediassa totuttu käyttö on, että [medialla] on jonkinlainen radikaali ajatus demokratiasta, sellainen, jolla täydennetään tai haastetaan edustuksellista demokratiaa, hän kertoo.

– Nämä vastamediat ovat mielestäni sellaisia, että niiden pyrkimyksenä ei ole demokratian laajentaminen. Ne nivoutuvat poliittiseen äärioikeistoon, joka pikemminkin kyseenalaistaa koko demokratian.

Vastamediat ratsastavat uutisten muodolla, ikään kuin ne olisivat journalismia. Ne hakevat siitä arvovaltaa.

Laura Ahva

Saman termin kannalla ovat viestinnän tutkija ja dosentti Janne Matikainen Helsingin yliopistosta ja tutkijatohtori Laura Ahva Tampereen yliopiston Comet-tutkimuskeskuksesta.

– Yksi tällaisten medioiden reunaehdoista on, että ollaan jotain vastaan, Ahva perustelee näkemystään. Tämä voi tarkoittaa niin yleistä poliittista järjestelmää tai ajattelutapoja kuin perinteisiä joukkoviestimiäkin.

– Vastamediat ratsastavat uutisten muodolla, ikään kuin ne olisivat journalismia. Ne hakevat siitä arvovaltaa. En kuitenkaan niputtaisi niitä journalismiin, vaan puhuisin mieluummin laveammasta mediakentästä, jolla toimitaan, Ahva jatkaa.

"Mediaksikin nimittäminen kyseenalaista"

Janne Matikainen toteaa, etteivät julkaisut, jotka edustavat suomalaista vastamediaa, ole sitoutuneet vakiintuneisiin journalistisiin toimintaperiaatteisiin. Yksi tällaisista periaatteista olisi esimerkiksi Journalistin ohjeiden noudattaminen.

– Nämä häirikkömediat eivät ole sitoutuneet niihin millään tavalla. En usko, että sellainen johtaa mihinkään hyvään, että pelisäännöissä ei pitäydytä. Siitä seuraa se, että uutisointi saattaa perustua täysin vääriin tietoihin. Tämän seurauksena ihmisryhmiä voidaan arvostella väärin perustein.

– Siinä mielessä [vastamedian] nimittäminen mediaksikin voi olla kyseenalaista, Matikainen sanoo.

Sivustot ovat suosittuja – miksi?

Vastamediaksi kutsuttuja julkaisuja luetaan ja niiden juttuja jaetaan sosiaalisessa mediassa paljon. Heikki Heikkilän mukaan sivustot eivät tästä huolimatta haasta perinteisen median asemaa, eivät instituutiona eivätkä mediakäyttäjien näkökulmasta.

Hän kuitenkin ymmärtää, miksi julkaisut ovat suosittuja.

Saattaa olla, että paremmassa taloudellisessa tilanteessa otollista maaperää ei olisikaan.

Janne Matikainen

– Niiden ideana on julistaa kritiikkiä tai epäluuloa kaikenlaista institutionaalista vallankäyttöä, eliittiä vastaan. Tällaista ilmapiiriä on Suomessa paljon enemmän kuin on totuttu ajattelemaan. On sellaista mediakriittisyyttä ja herravihaa, joka ei vain aiemmin ole kanavoitunut juuri minnekään.

– Nämä vastamediat ovat tietyllä tavalla sen [vallankäyttöön kohdistuvan epäluulon] merkkejä, Heikkilä arvioi.

Osassa vastamediaa on avoimen rasistista tai ainakin kriittisesti ulkomaalaisiin ja maahanmuuttoon suhtautuvaa sisältöä, Matikainen toteaa. Hänestä tämä kertoo vallitsevasta yhteiskunnallisesta tilanteesta.

Suomi elää taloudellista kriisivaihetta, Euroopassa on puhuttu pakolaiskriisistäkin, Matikainen luettelee.

Vastamedian merkittävyys on siinä, että se toimii julkisen keskustelun häirikkönä.

Laura Ahva

– Kaikki tämä luo otollisen maaperän tämäntyyppisille julkaisuille. Saattaa olla, että paremmassa taloudellisessa tilanteessa otollista maaperää ei olisikaan.

Millainen on eliitin vastaisen median merkitys suomalaisessa julkisessa keskustelussa? Matikainen kuvaa perinteistä mediaa vastamedian polttoaineeksi. Moni vastamedian jutuista on saanut alkunsa perinteisen median uutisesta.

Laura Ahvan kanta on yksiselitteinen.

– Kokisin, että tällä hetkellä vastamedian merkittävyys on siinä, että se toimii julkisen keskustelun häirikkönä – että odotetaan jo, mitä sieltä suunnalta ladataan, Ahva sanoo.

Yle käsittelee sunnuntaina vastamedioiden ja vaihtoehtoisten uutislähteiden toimintaa ja taustoja laajasti verkossa.