1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Natsivankilassakin virunut valokuvaajalegenda halusi vain maalata tauluja

Valokuvaajalegenda Henri Cartier-Bresson olisi halunnut luoda uran kuvataiteilijana. Aika natsien vankina muutti miehen kaikkien tuntemaksi kuvajournalistiksi. 1900-luvun kuuluisimpiin valokuvaajiin kuuluvan Cartier-Bressonin työt ovat Ateneumissa esillä laajemmin kuin koskaan.

Sevilla, Espanja, 1933 Kuva: Henri Cartier-Bresson / Magnum Photos

Henri Cartier-Bresson (1908–2004) kuvasi toisen maailmansodan keskitysleirien vankien vapauttamista. Hän oli Kiinassa, kun Mao Tse Tung marssi Pekingiin. Cartier-Bresson tapasi Mahatma Gandhin vain tunteja ennen kuin tämä murhattiin.

Henri Cartier-Bresson Ranskassa vuonna 1972. Kuva: Martine Franck / Magnum Photos

Maailmankuulu valokuvaaja kiersi puoli vuosisataa maapalloa ja tallensi kamerallaan historiaa. Siksi on yllätys kuulla, että valokuvaajalegenda ei ollut oikeastaan innostunut valokuvista. Näin sanoo Cartier-Bressonin ranskalaissäätiön, Fondation HCB:n, johtaja Agnes Siré.

– Tunsin Henri Cartier-Bressonin 1980-luvulta lähtien. Hän oli tuolloin jo vanha mies eikä kuvannut enää kuin harvoin. Itse asiassa Cartier-Bresson ei koskaan ollut kovin kiinnostunut valokuvaamisesta. Häntä kiinnostivat kuvataiteet, kirjallisuus ja musiikki. Hänestä piti tulla taidemaalari, Siré kertoo.

Nuorelle Cartier-Bressonille kamera oli vain harrastus

Cartier-Bresson opiskeli nuorena kuvataiteita. Hän tunsi monia ajan moderneja taiteilijoita ja innostui etenkin surrealismista. Agnes Sirén mukaan valokuvaaminen oli nuorelle miehelle hupaisa harrastus.

– Henri alkoi matkustella 1930-luvun alussa. Kamera oli mukana, ja hänestä oli hauskaa ottaa kuvia, taltioida elämää ja ihmisiä. Henrille se oli liihottelua, ei suinkaan mikään ammatti, Siré sanoo.

Cartier-Bressonin kuvia julkaistiin laajalevikkisissä kuvalehdissä. Hänen nimensä alkoi olla tunnettu.

Vankeusaika muutti suhteen valokuvaamiseen

Toisen maailmansodan sytyttyä Cartier-Bresson palasi kotimaahansa Ranskaan ja liittyi armeijaan. Kesällä 1940 natsit vangitsivat hänet. Mies virui vankilassa kolme vuotta. Kolmas yritys karata onnistui. Cartier-Bresson hävisi maan alle ja alkoi työskennellä Ranskassa vastarintaliikkeen hyväksi.

– Muu maailma luuli Cartier-Bressonin jo kuolleen, Siré kertoo. New Yorkin modernin taiteen museo MOMA halusi koota kuuluisan valokuvaajan postuumin näyttelyn. Museo alkoi etsiä jälkeenjääneitä kuvia ympäri Yhdysvaltoja.

Fondation HCB:n johtaja Agnes Siré. Kuva: Yle

Hanke kantautui Cartier-Bressonin korviin. Tämä ilmoitti olevansa hengissä, ja valokuvanäyttely pidettiin MOMAssa, mutta retrospektiivisenä, vuonna 1947.

– Toinen maailmansota ja vankeusaika Saksassa muuttivat Henrin. Hän alkoi suhtautua valokuvaamiseen vakavammin, siitä tuli hänelle ammatti, Siré sanoo.

Cartier-Bresson perusti yhä vieläkin toimivan, kansainvälisen kuvatoimiston nimeltä Magnum Photos. Miehen valokuvia leimasi Agnes Sirén mukaan yhä voimakkaammin humaanisuus.

- Henri oli aina pienen ihmisen puolella. Hän oli poliittisesti valveutunut ja luonnonsuojelija, ennen kuin termiä edes tunnettiin.

Eläkkeellä takaisin intohimon pariin

Cartier-Bressonin maailmanmatkat jatkuivat. Hän kuvasi ihmisten arkea ja poliittisia mullistuksia, teki laajoja kuvareportaaseja ja kohosi suureen kansainväliseen kuuluisuuteen.

1960-luvun lopulla ammattiura valokuvaajana sai päättyä. Oli aika paneutua varsinaiseen intohimoon.

Berliinin muuri Länsi-Berliinissä 1962. Kuva: Henri Cartier-Bresson / Magnum Photos

– Vaikka Henri ottikin valokuvauksen vakavasti, hän rakasti kuvataiteita, kirjallisuutta ja musiikkia. Viimeiset vuosikymmenensä hän paneutui maalaamiseen, Siré kertoo.

Henri Cartier-Bresson asui valokuvaajavaimonsa kanssa Pariisissa Louvren taidemuseon lähellä.

– Henrillä oli tapana vierailla usein museossa pieni jakkara mukanaan. Hän saattoi istua tuntikausia taulun edessä, Siré muistelee. Toisinaan hän jäljensi maalauksia, joskus vain nautti näkemästään ja itki.