77-vuotiaan sissin viesti Venäjälle: "Täällä ollaan valmiina"

Bo Luther on ollut aktiivisesti mukana reserviläistoiminnassa vuodesta 1960 lähtien. Hän haluaa muistuttaa Venäjää siitä, että Suomi ei ole sotilaallinen tyhjiö.

Kotimaa
Bo Luther
Urho Ilmonen

77-vuotias majuri Bo Luther on kirjaimellisesti sitkeä sissi. Hän on ollut aktiivisesti mukana reserviläistoiminnassa jo 55 vuotta.

– Kipinä syttyi armeijan jälkeen, jonka kävin vuosina 1959-1960. Reserviläistoiminnasta innostuin, kun naapurissa oli kaveri, joka oli siinä mukana, Luther muistelee.

RUK:n jälkeen kokelaille tarkoitetun sissikurssin käynyt Luther on esimerkiksi ollut mukana järjestämässä Pahkista, joka on Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen vapaaehtoinen maasto-, sissitoiminta- ja johtamisharjoitus.

– Olen ollut alusta asti muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta suunnittelemassa ja useimmiten myös itse maastossa toteuttamassa Pahkista. Minua voidaan syystäkin kutsua Pahkiksen isäksi, Luther toteaa.

Harjoitus on järjestetty vuodesta 1965 lähtien vuosittain. Pahkis-nimi tulee siitä, että harjoitus on pidetty yleensä Pahkajärvellä Kouvolassa Karjalan prikaatin harjoitusalueella. Harjoitukseen osallistuu vuosittain noin 200 reserviläistä.

Itsepuolustusta ja salilla vääntämistä

Pahkiksen juuret juontavat vuoteen 1961 ja Helsingin reserviupseeripiirin Jiujutsu-osastoon, jonka oli perustanut kapteeni Yrjö Levikoski.

– Siellä harrastettiin itsepuolustusta. Jossakin vaiheessa totesimme, että tarvitaan muutakin kuin pelkkää salilla vääntämistä. Osaston hallitus antoi minulle tehtäväksi luoda meille maasto- tai jotostoimintaa.

Suomi ei saanut tehdä mitä halusi, eikä meillä ollut aseita mukana ennen kuin Neuvostoliitto hajosi ja YYA-sopimus mitätöitiin.

Bo Luther

Jotos tarkoittaa maastossa liikkumista tietyssä muodostelmassa niin, että toiminnalla on jokin tarkoitus.

– Ensimmäisen jotoksemme vedin jo samana vuonna. Johdin alkuvaiheissa silloisen "jotoskärjen" avustamana kolmesta neljään jotosta vuodessa, Luther muistelee.

Lisää tilaa

Jiujitsu-osaston nimi muutettiin Sissikerhoksi 60-luvun alkupuolella. Suomalainen vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta oli tuohon aikaan tiukasti valvottua.

– Harrastimme sitä niin paljon kuin mahdollista. Silloin oli tiukat ajat, Suomi ei saanut tehdä mitä halusi. Liikuimme jokamiehenoikeuden puitteissa, eikä meillä ollut aseita mukana. Varusteet ja välineet olivat meidän omia tai ne saatiin kerhoyhtymältä. Tilanne muuttui vasta kun Neuvostoliitto hajosi ja YYA-sopimus mitätöitiin.

Jo ensimmäisten jotosten jälkeen sissikerholaiset totesivat, että harrastus vaati lisää tilaa. Sitä etsittiin eri alueilta Etelä-Suomesta, kunnes kerholaiset pääsivät armeijan leirialueelle Pahkajärvelle vuonna -65.

– Siellä meillä oli lupa liikkua ja ampua ampumaradalla ilman pelkoa siitä, että olisimme menneet siviilien maille. Maastossa ei edelleenkään kannettu aseita.

Silloin syntyi Pahkis.

vesistön ylitys sotaharjoituksessa
Vesistön ylitys Pahkiksessa ennen koottua iskua.Matti Huomanen

Survival-tehtäviä

Samaan aikaan Pahkis muuttui kilpailumuotoiseksi, kun sitä ennen oli liikuttu partioina ikään kuin samalla puolella. Vuonna -66 partiot kilpailivat ensimmäisen kerran keskenään erilaisilla tehtävillä.

Seuraavana vuonna partiot yhdistettiin osastoiksi, jotka kilpailivat toisiaan vastaan. Voittajaa ratkottiin puolisotilaallisilla tehtävillä ja survival-tyyppisillä henkiinjäämistehtävillä, jotka suoritettiin rasteilla.

– Oli vesistönylitystä, itsepuolustusta, ensiapua ja ampumista ampumaradalla. Piti liikkua salassa noin 30 kilometrin pituista maastossa olevaa reittiä pitkin niin, ettei vastapuolen partio nähnyt. Jos vastapuoli näki, se sai pisteitä.

Partioilla oli joskus mukanaan valvojat, jotka kantoivat repussa rastimateriaalia. Luther muistelee rastia, jolla piti tehdä ansatarha ja pyydystää sinne lintu.

Ensin saalistettiin, sitten keitettiin ja syötiin. Jotkut saivat vatsanväänteitä, toiset eivät.

Bo Luther

– Valvojalla oli repussa kuollut kana mukana. Hän pani sen ansaan, kun se oli oikein rakennettu. Sen jälkeen partiot joutuivat tekemään siitä ruokaa maasto-olosuhteissa. Ensin saalistettiin, sitten keitettiin ja syötiin. Jotkut saivat vatsanväänteitä, toiset eivät.

Myyrä livahti melkein joka kerta

Vuoden -67 Pahkiksen jälkeen harjoituksen johto vaihtui vuosittain. Johtaja valitsi itse alaisensa ja suunnitteli itsensä näköisen Pahkiksen.

– Sisseillä jo silloin hyvinkin kokenut "jotoskärki", sillä monilla oli takanaan 10-25 jotosta ja kolme tai neljä Pahkista.

Luther muistaa, että vuosien saatossa kilpailut muuttuivat yhä vaativammiksi. Yhteen aikaan lajina oli myyräjahti, jossa jahdattiin "myyrää" eli roistoa. Osastot kilpailivat, kuka saa hänet haltuunsa, ja toinen yritti saada myyrän itselleen takaisin.

– Kävi muutaman kerran niin, että minä olin se myyrä. Kun partiot voitonriemuisina kuljettivat minut maaliin, livahdin heidän käsistään juuri ennen maastossa olevaa maaliviivaa. Vaatii jonkin verran maastotaitoja, että sen pystyy tekemään. Melkein joka kerta pääsin livahtamaan, ja silloin metsä raikui valittuja sanoja.

sotaharjoitus, esterata
Pahkiksessa on ratkottu osastojen paremmuutta mm. esteradalla.Matti Huomanen

"Juhlis" oli käännekohta

Vuonna 1984 Luther johti "Juhliksen", joka oli Sissikerhon perustamisen 25-vuotis-Pahkis. Silloin Pahkista muutettiin niin, että siitä tuli maastotoiminta- ja johtamisharjoitus ja siinä oli mahdollisimman monta johtamistehtävää. Näitä tehtäviä riitti koko Pahkiksen johtajasta ja hänen esikunnastaan aina partion johtajaan asti.

Kaksi kilpailevaa osastoa sai siis esikunnan, joka johtaa koko pakettia. Tätä formaattia ja sen eri versioita käytetään Pahkiksessa edelleen.

– Vuosittain vaihtuvat johtajat suunnittelevat, valmistelevat ja toteuttavat harjoituksen. Esikunta ja johtajat saavat palautetta toiminnastaan harjoituksen jälkeen.

YYA-sopimuksen lakkauttamisen yhteydessä kansainväliset säännöt muuttuivat niin, että reserviläiset saivat harrastaa aseellista koulutusta.

Meillä oli tavoitteena pitää tämä maa vapaana, ja se onnistuikin onneksi.

Bo Luther

– Kun Neuvostoliitto kaatui, saimme alkaa tehdä enemmän sotilaallista hommaa. Ennen sitä meillä oli tietyt sopimukset, jotka kumottiin. Nykyisin reserviläisillä on vapaaehtoisissa harjoituksissa Puolustusvoimien varusteet ja aseet mukana.

Eläkkeelle?

Luther kuuluu edelleen Sissikerhoon ja Stadin sisseihin, joka yhdistää upseeri- ja aliupseeriliittoon kuuluvat sissit yhden käsitteen alle.

– Koko toiminnan tärkein asia on alusta asti ollut, ettei ole tehty eroa aliupseerin ja upseerin välillä. Se johtaa, jolla on osaamista ja halua, sotilasarvolla ei ole merkitystä. Tämä on ollut Stadin Sissien suuri voima, siksi tässä on porukka pysynyt.

Viimeksi Pahkis järjestettiin Vekaranjärvellä syyskuussa. Samalla vietettiin Pahkiksen 50-vuotisjuhlaa. Viidettäkymmenettä kertaa oli mukana myös Bo Luther.

– Olin enemmän valmistelutehtävissä ja seuraamassa, mutta maastossa kuitenkin. Ajattelin, että ehkä 77-vuotiaana voisi alkaa jäädä eläkkeelle.

Bo Luther
Bo Luther johti Pahkiksen 25-vuotisharjoituksen, Juhliksen.Kirja Varjosta Valoon – Stadin Sissit 50 vuotta

Kaikki harjoitukseen osallistujat ovat nykyään Lutheria nuorempia, mutta sitä on välillä seuraamassa myös hänen ikätovereitaan. Lutheria on innostanut se, että viimeinkin maanpuolustusta saa harrastaa vapaasti.

– Olen elänyt ne vaikeat ajat, jolloin kaikki maanpuolustukseen liittyvä oli vaikea toteuttaa. Meillä oli tavoitteena pitää tämä maa vapaana, ja se onnistuikin onneksi. Sama pätee edelleenkin, kun tätä harrastaa. Pitää tehdä jotain aktiivista, eikä vain istua kahvilla ja puhua.

Venäjä on aina uhka

Mikä sitten saa miehen pomppimaan vapaaehtoisesti metsissä aseiden kanssa vuosikymmenet? Luther repeää nauruun, kun häneltä kysyy, onko hän sotahullu.

– Kaikkeamuuta! Tämä ei ole mitään räiskimistä vaan harjoitellaan sitä, mitä armeija ei pysty antamaan, kun määrärahat ovat pienet. En missään nimessä halua, että tulee sota. Tällä haluamme nimenomaan estää sen syttymistä ja omalta osaltamme osoittaa, että Suomi ei ole mikään sotilaallinen tyhjiö.

En missään nimessä halua, että tulee sota.

Bo Luther

Venäjää Luther ei pidä sen suurempana uhkana Suomelle kuin ennenkään.

– Se on ollut tietyllä tavalla uhka aina. Mistä muualta tänne kukaan tulisi? Vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta on yksi viesti sinnekin suuntaan, että kyllä täällä harjoitellaan ja ollaan valmiina puolustamaan maatamme. Luulen, että heillekin on järkevämpää, että ylläpidämme rauhanomaiset ja asialliset suhteet.