Iso ja pörröpäinen mies taisi tykätä seksistä – jälkeläisiä jo 23 000

Sukunimillä on takanaan mielenkiintoisia tarinoita. Suomen yleisimmän sukunimen Korhosen kantaisänä pidetään "Korhoa" tai "Korhopäätä", joka oli ilmeisesti iso ja pörröpäinen mies.

Kotimaa
Nimi postiluukussa.
Tiia Korhonen / Yle

Suomen yleisin sukunimi Korhonen on itäsuomalainen nimi, josta on tietoja 1500-luvulta lähtien.

– Korhosia asui silloin huomattavan paljon Savossa. Muualle maahan nimi alkoi levitä savolaisen muuttoliikkeen mukana 1500-luvun jälkipuoliskolla, kertoo Kotuksen nimistön erityisasiantuntija Sirkka Paikkala.

Korhonen on periytyvä nimi, joka on kulkenut suvussa. Varmaa tietoa siitä, ketkä olivat ensimmäiset Korhoset, ei kuitenkaan enää voi saada.

– Heitä oli paljon jo 1500-luvun puolivälissä, ja ensimmäiset säännölliset asiakirjasarjat ovat siltä ajalta peräisin. Kielellisesti on kuitenkin päätelty, että nimi olisi syntynyt liikanimestä Korho tai Korhopää, Paikkala toteaa.

Suvun patriarkat

Korholla on Paikkalan mukaan useita merkityksiä. Se tarkoittaa isoa, vanhaa tai huonokuuloista. Korhopää puolestaan tarkoittaa pörröistä tukkaa.

– Itäsuomalaiset sukunimet ovat monesti syntyneet suvun patriarkkojen nimistä, joten kyseessä on voinut olla suku- tai perhekunnan päämiehen liikanimi, josta sukunimi olisi saanut alkunsa. Seon kuitenkin muodostunut varhain kollektiivinimitykseksi eli tarkoittanut koko perhe- ja sukukuntaa.

Kielellisesti on päätelty, että nimi olisi syntynyt liikanimestä Korho tai Korhopää.

Sirkka Paikkala

Suomen yleisimpien sukunimien top-kympissä on myös kaksi muuta itäsuomalaista sukunimeä, joilla on samantyyppinen historia kuin Korhosilla. Ne ovat Hämäläinen ja Heikkinen.

– Heikkiset ovat jonkun Heikin perikuntaa. Sukunimen saattoi saada myös asuinpaikan mukaan. Hämäläiset ovat tulleet Hämeen puolelta Savoon, sillä Länsi-Suomessa ei tavallisella rahvaalla ollut vanhastaan periytyviä sukunimiä.

Sinä olet Virtanen, sinä Mäkinen, sinä Nieminen...

Yleisimpien länsisuomalaisten sukunimien historia onkin itäsuomalaisiin verrattuna tyystin eri maata. Ne pohjautuvat luontoon viittaavaan sanaan, johon on liitetty loppuun liite -nen.

– Virtanen, Mäkinen, Nieminen, Koskinen ja Järvinen ovat pääosin 1800-luvun kansallisromantiikan tuotteita, Paikkala toteaa.

Myös näiden nimien alkuperä on mielenkiintoinen. Länsi-Suomessa tavallisella kansalla ei nimittäin pitkään ollut sukunimiä lainkaan. Kun 1800-luvulla kansallisen heräämisen myötä ryhdyttiin edistämään suomen kielen asemaa, alettiin kiinnittää myös huomiota ihmisten nimiin ja niiden suomenkielisyyteen.

– Samalla huomattiin, ettei kaikilla ollut sukunimiä. Opettajat, papit ja valistuneet vaikuttajat rupesivat antamaan kouluissa ja tehtaissa oppilaille ja työntekijöille nimiä. Jotkut isännät antoivat palkollisilleen suomenkielisiä sukunimiä, ja jotkut päättivät sukunimensä itse.

Mäkelän talo

Näin syntyi länsisuomalainen nimeämismalli: luontosana ja sen perään -nen-pääte.

– Niemisiä, Mäkisiä, Virtasia ja Järvisiä oli 1800-luvun jälkipuoliskolla pilvin pimein eri pitäjissä, vaikka he eivät olleet sukua keskenään. Koska niitä otettiin niin paljon, kantajien määrät ovat kasvaneet näihin mittoihin, että ne ovat nyt sukunimitilastojen kärjessä.

Opettajat, papit ja valistuneet rupesivat antamaan kouluissa ja tehtaissa oppilaille ja työntekijöille nimiä.

Sirkka Paikkala

Mäkelöiden ja muiden -la- ja -lä-loppuisten sukunimet ovat puolestaan saaneet alkunsa talon nimistä. Mäkelä on tavallinen nimi etenkin Lappeenranta-Jyväskylä-Rovaniemi-Linjan länsipuolella. Eniten heitä on Pohjanmaalla.

Syntyvyys vaihtelee eri alueilla

Suomen väestön määrää alettiin tilastoida 1700-luvulla. Muutoksia yleisimpien sukunimien listalla tapahtuu harvoin. Takavuosina tosin jännitettiin sitä, milloin Korhonen nousee Virtasen ohi yleisimmäksi sukunimeksi.

Yleisimmät sukunimet ovat hiljalleen lisääntyneet, koska väkilukukin kasvaa. Tällä hetkellä Korhosia on reilut 23 000, Virtasia vähän alle 23 000. Mäkiset ja Niemiset käyvät jatkuvaa kisaa kolmaspaikasta; molempia on noin 21 000. Mäkisiä on tällä hetkellä piirun verran enemmän.

Syntyvyys on kuitenkin eri alueilla erilainen.

– Esimerkiksi pohjoisilla lestadiolaisalueilla sukunimen kantajien määrä tietysti korreloi syntyvyyden kanssa.

Monet kuitenkin luopuvat sukunimestään sen yleisyyden takia.

– Näitä ovat esimerkiksi Virtanen ja Mäkinen, joilla ei ole sukusidosta kuten Korhosilla ja Heikkisillä.

Oman sukunimen historiaa voi käydä tutkimassa Sukunimi-info-sivustolla (siirryt toiseen palveluun). Sivustolta löytyy lähes 12 000 Suomessa käytössä olevaa sukunimeä.