"Turvakodissa sä saat sun elämälle suunnan"

Nämä sanat ovat Vaasan ensi- ja turvakodissa asuvan Annikan. Pian äidiksi tuleva nuori nainen katsoo nyt tulevaisuuteen valoisammin kuin ennen. Turvallisuus, tuki ja oman elämän aloittaminen ovat tällä hetkellä tärkeintä.

ilmiöt
Vaasan ensi- ja turvakoti
Vaasan ensi- ja turvakodista on pyritty tekemään mahdollisimman kodinomainen. Talosta löytyvät niin nukkekodit kuin viherkasvitkin.Jussi Laine/Yle

– Mä en voinut mennä enää kotiin ja lähdin äitiysneuvolaan ja ilmoitin, etten voi enää palata.

Näin aloittaa kertomuksensa Annika, joka lokakuussa teki lopullisesti päätöksen lähteä pois vaikeasta elämäntilanteesta. Neuvolassa naisen hätä huomattiin ja saman tien otettiin yhteys turvakotiin. Neuvolan terveydenhoitaja myös vei Annikan turvakotiin henkilökohtaisesti. Annika oli jo aiemminkin yrittänyt lähteä kotoaan, mutta aina palannut. Nyt tilanne oli kuitenkin niin vaikea, ettei muita vaihtoehtoja oikeastaan enää ollut.

– Se oli pelottavaa, kun siitä tuli virallista. Siinä oli paljon tunteita ja mä olin tosi surullinen. En oikein tiennyt minkälaista täällä on ja mitä on tapahtumassa. Tilanne oli kuitenkin sellainen, etten vaan enää jaksanut. Mulla oli niin huono olo enkä oikein pystynyt hyväksymään sitä, että lapsi tuntee sen kaiken sitten myös. Mä olisin varmaan ollut kotona vielä kauan, jos en olisi ollut raskaana. Piti kuitenkin miettiä muutakin ihmistä niin sit se oli pakko tehdä, kertoo Annika.

Tavallista ja turvallista arkea

Annika kertoo viihtyneensä turvakodissa hyvin. Talossa saa tulla ja mennä niin kuin haluaa, kunhan ohjaajille ilmoittaa menonsa. Se on asukkaiden turvallisuuden vuoksi tärkeää. Turvakoti on pyritty tekemään niin kodinomaiseksi kuin mahdollista, jokaisella on oma huone ja tiloja on yhteiseen tv:n katseluun ja ruuanlaitoonkin. Mutta mikä tärkeintä, paikalla on aina joku, jolle voi puhua jos tarvetta siihen tulee. Eikä tarvitse pelätä.

Täällä on hyvä olla

Annika

– Olen saanut enemmän täällä aikaiseksi kun ei tarvii miettiä, tuleeko joku toinen henkilö esimerkiksi kännissä yöllä herättämään. Täällä on hyvä olla.

Annika sanoo, että arki turvakodissa sujuu paremmin kuin aikoinaan omassa kodissa. Hän on löytänyt itselleen uuden asunnon ja odottelee sinne pääsyä ja on saanut asunnon etsintään apua ja tukea turvakodista.

– Arki on sujunut tosi hyvin. Aamuisin juon kahvin ja teen sudokun, naurahtaa Annika.

Muista turvakodin asukkaista on tullut läheisiä ja Annika uskoo, että omien elämäntilanteidensa vuoksi he ymmärtävät toisiaan paremmin kuin muut ystävät ja tuttavat voisivat tehdä. Ne ihmiset, jotka eivät ole olleet tässä tilanteessa eivät välttämättä ymmärrä tätä, miettii Annika. Naiset ovat päättäneet, että kun jokaisen elämäntilanne rauhoittuu ja paranee, he lähtevät porukalla Lappiin katsomaan joulupukkia.

Hyppy tuntemattomaan

Annikalla ei ollut turvakodin toiminnasta ennalta oikeastaan mitään tietoa, joten kaikki oli uutta. Ja moni asia tuli yllätyksenä.

– Yllätys oli, että täällä on aika nuoria työntekijöitä ja samaan aikaan tosi mukavia, joiden kanssa saa jutella. Sekin oli iso yllätys, että tää on ilmaista ja se kuinka vapaata täällä on, kertoo Annika.

Monikaan ei välttämättä pidä turvakotia positiivisena paikkana, mutta moni saa turvakodissa positiivista aikaan, kuten Annikakin. Usko omiin kykyihin on palannut.

– Turvakodissa sä saat sun elämälle suunnan. Tietynlainen epätoivo lähtee ja sit rupee näkemään enemmän toivoa ja mä tiedän, että mä tuun pärjämään yksinkin lapsen kanssa. Mun mielestä tää on paras päätös mitä olen tehnyt mun elämän aikana, sanoo Annika.