Usein vasta luunmurtuma havahduttaa osteoporoosiin – Ritva-Liisan käsi meni tuusannuuskaksi

Luuston kasvun kaikkein tärkein aika on nuorena 20-vuotiaaseen asti, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa pitää hyvää huolta luistaan, miettii osteoporoosia sairastava Ritva-Liisa Aho.

terveys
Nainen makaa sairaalan sängyssä.
Heli Sorjonen / Yle

Liukastuin mökillä sellaisena sateisena päivänä, otin tietysti kädellä vastaan ja käsi murtui, kertoo hämeenlinnalainen Ritva-Liisa Aho omaa osteoporoosihistoriaansa.

Ahon toipuminen sujui sutjakkaasti eikä mitään osteoporoosia eli luukatoa (siirryt toiseen palveluun) edes epäilty ennen kuin muutaman vuoden kuluttua Aho kaatui taas, tällä kertaa kadulla. Sairaalassa kuvailtiin käden kuntoa "tuusannuuskaksi".

Toisen murtuman jälkeen Ahon läheiset alkoivat epäillä, saako hän tarpeeksi kalkkia.

– Poikani, jolla ei ole mitään lääketieteellistä kokemusta sanoi, että voi mamma mia, kun sulla on tommoiset linnunluut ja katkot niitä koko ajan, niin olisikohan sinulla kalkinpuutetta, hymyilee Aho.

"Eikö Nonna sua saa enää halatakaan?"

Luuntiheysmittauksessa Aholla todettiin osteoporoosi. Aho alkoi hakea tietoa luuston terveydestä ja törmäsi lähinnä ulkomaisiin kauhukertomuksiin siitä, kuinka toisen ihmisen otekin voi murtaa luut.

– Mun lapsenlapset sanoivat, että eikö Nonna sua saa enää halatakaan.

Tiedonhakuinen nainen päätyi perustamaan Kanta-Hämeeseen Luustoyhdistyksen, koska pitää ensiarvoisen tärkeänä sitä, että väki havahtuisi epäilemään omaa luuntiheyttään jo ensimmäisen murtuman jälkeen.

– On todistettu, että jos osteoporoosi saadaan kiinni ensimmäisestä murtumasta, niin sitä toista murtumaa ei tule.

Osteoporoosi melkein puolen miljoonan ihmisen huoli

Suomessa 400 000 ihmistä sairastaa osteoporoosia. Suurin osa luukatoa sairastavista on naisia, vaikka nykyään myös miehet ja nuoret saattavat saada Käypä hoito -suositusten mukaisen osteporoosidiagnoosin.

Yli 50-vuotiaista naisista joka kolmas saa osteoporoottisen murtuman.

Ansa Holm

– Yli 50-vuotiaista naisista joka kolmas saa osteoporoottisen murtuman, sanoo Suomen Luustoliiton toiminnanjohtaja Ansa Holm.

Puhutaan pienenergisestä murtumasta, jolla tarkoitetaan omalta pituudeltaan tapahtuneen kaatumisen tai vähäisen iskun seurauksena tapahtunutta luunmurtumaa.

– Kun ihminen on saanut pienenergisen murtuman, silloin aletaan tutkia. Seulontoja luukadosta ei tehdä, selittää Holm.

Katse ryhtiin ja pituuteen

Luunmurtumien lisäksi on myös muita tekijöitä, joiden esiintyessä kannattaa tutkituttaa oman luustonsa kunto. Suomen luustoliitto mainitsee tälläisiksi muun muassa pituuden lyhenemisen, ryhtimuutokset ja osteoporoosin vaaraa lisäävät sairaudet. Ritva-Liisa Ahokin kannustaa katsomaan peiliin ja tutkimaan omaa asentoa sillä silmällä.

– Me naiset emme oikein tiedä pituuttamme, mutta miehet tietävät, minkä mittaisia he olivat silloin armeijassa. Jos se pituus on lyhentynyt 3-5- senttiä, niin se on merkki siitä, että nikamat on menneet kasaan. Silloin on vaarassa, että luut murtuvat, jos kaatuu.

Suomen Luustoliiton mukaan perinnöllisyyden lisäksi ikääntyminen, liian vähäinen liikunta, vääränlainen ravinto sekä kalsiumin ja D-vitamiinin puute, sairaudet ja lääkkeet sekä tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö haurastuttavat luustoamme.

Lonkkamurtuma voi olla kohtalokas mummolle

Kanta-Hämeen Luustoyhdistyksen kunniapuheenjohtaja Ritva-Liisa Aho tietää, että luiden murtuminen voi olla iäkkäälle ihmiselle ankara paikka.

– Kun tulee kaatumisia, niin ensin murtuu ranne, sitten toinen ranne ja sitten se kolmas onkin jo lonkkamurtuma. Se onkin sitten jo hirveän paha asia, koska lonkkamurtumaa potevista, yleensä ne on seitsemänkymmenen ja sadan vuoden väliltä, puolet jää sängyn pohjalle.

Luusto vaatii liikuntaa vahvistuakseen. Liikkuminen lisää luun massaa lapsuudessa ja nuoruudessa. Aikuisten luun vahvuutta liikkuminen puolestaan pitää yllä ja toisaalta hidastaa luuston heikkenemistä.

– Luustoa olisi vahvistettava koko ajan siinä mielessä, että luusto uudistuu kymmenessä vuodessa eli luusto uudistuu koko ajan. Oikealla ravitsemuksella ja liikunnalla voimme varmistaa, että meidän nykyinen luuston hyvinvointitaso säilyisi, rohkaisee Aho liikkumaan.

Suomen luustoliiton sivuilta (siirryt toiseen palveluun) voi katsoa vinkkejä luuliikunnasta.

Elämäntavat näkyvät luustossamme

Tällä viikolla vietetään kansainvälistä luustoviikkoa, jonka teemana on erityisesti luustoystävälinen ravinto. Ahon mukaan sillä on väliä, mitä suuhunsa laittaa.

– Tupakkahan on se kaiken pahan alku ja juuri, se pitäisi lopettaa. Alkoholinkäyttöä kohtuudella, sanoo Aho.

Suomen Luustoliitto muistuttaa myös kalsiumin, d-vitamiinin ja proteiinin tärkeydestä luuston hyvinvoinnin kannalta. Ritva-Liisa Aho tietää, että varsinkin proteiinin osuus saattaa ikääntyvillä ihmisillä jäädä liian vähäiseksi ravinnossa.

– Syödään vain ”jotakin” ja eikä oikein mikään maistu, niin sitten se proteiini jää vähälle ja lihakset alkavat surkastua. Ja kun lihakset eivät enää tue luustoa, niin sitten kaadutaan ja tulee näitä murtumia, miettii Aho.