Kirjailija Alexandra Salmela: "Olen tullut maailmasta, jossa ilman mustaa huumoria ei pärjää"

Tamperelaiskirjailijan uutuusteoksessa eletään kuvitteellisissa maailmoissa ja irvaillaan kulutusyhteiskunnalle. Sankari- ja äitimyytit käännetään ylösalaisin. Salmelan mielestä on hyvä, jos vakavistakin aiheista voi kirjoittaa kieli poskessa.

kirjallisuus
Alexandra Salmela puistossa
Leena Peltokangas / Yle

"Me ollaan KoroNovoZombielandian UusAnarkistinen PaskaPartio. Otetaan tästä tempauksesta täysi vastuu ja kunnia. ALAS! aivopesevä riistokapitalismi! ALAS! rahan diktaatti! ALAS! systeemin sorto!"

Kirjailija Alexandra Salmelan uutuusteoksessa Antisankari eletään kahden ääripään maailmassa, Utopiassa ja KoroNovassa. Ekovaltio Utopiassa ei kuluteta tai omisteta mitään, mutta KoroNova on toista maata. Siellä sijaitsee muun muassa elämäntyylien konseptikeskus Stairway to Heaven, portaat taivaaseen.

Salmelan mukaan kuvitteellisten maailmojen on tarkoitus rinnastua todelliseen maailmaan.

– Se, että päädyin luomaan kirjaan maailmoja, joita ei ihan nykymaailman kartalla ole olemassa, ei tarkoita sitä, etteivätkö ne kuuluisi tähän maailmaan. Päinvastoin, ne kertovat tästä maailmasta intensiivisemmin, Salmela kertoo.

Kertojan ääni on hajoavan mielen kuva. Se, mikä on alussa näennäisen ehjä, alkaa rakoilla kunnes hajoaa.

Alexandra Salmela

Salmelan mukaan kirjan hahmoissa on monta elämässään luovuttanutta antisankaria. Yksi päähenkilöistä on utopialainen lehtikuvaaja Antti Sankari. Kertojana on tarkasti Antin liikkeitä seuraava Hän.

– Kertojan ääni on hajoavan mielen kuva. Se, mikä on alussa näennäisen ehjä, alkaa rakoilla kunnes hajoaa.

Mukana ovat myös viinaan menevä mediaguru Michele Po ja hyllytetty reportteri L. I. Airiainck. Sivuilla on otteita myös Meteora-nimisen tytön päiväkirjasta.

– Kirjan maailmasta löytyy myös sankari, joka vähän yllättäen nousee taka-alalta. Hän on ihminen joka, edelleen jaksaa välittää, vaikka se vaatisikin suuria uhrauksia, Salmela sanoo.

Irvailulta ei säästy kukaan

Antisankarin erikoisuus piilee paikoin levottomassa ulkoasussa ja sirpalemaisessa kerronnassa. Kirjan sivuilla leikitellään typografioilla. Välillä teksti on aseteltu ruutuvihkokuvion päälle, toisella sivulla lukijaa odottaa mustavalkoinen piirroskuva.

Kirjaa pidetään avoinna
Antisankari-kirjassa leikitellään erilaisilla typografioilla.Sanni Mattila / Yle

En omasta mielestäni kirjoittanut scifiä, vaan kirjoitin kipeästi nykymaailmasta ja sen tilanteesta.

Alexandra Salmela

Salmela tunnustaa tiedustelleensa muutamista kirjastoista, onko syyskuun lopussa ilmestynyt Antisankari ollutlainaajien suosiossa. Kirjailija yllättyi kuullessaan, että joissakin kirjastoissa Antisankari on laitettu scifi-kirjojen osastolle.

– En omasta mielestäni kirjoittanut scifiä, vaan kirjoitin kipeästi nykymaailmasta ja sen tilanteesta, Salmela kertoo.

Antisankarissa synkkiäkin aiheita kuvataan mustan huumorin ja satiirin keinoin. Irvailulta ei säästy kukaan. Perinteisiä sankarimyyttejä käännetään ylösalaisin.

– On hyvä, jos vakavistakin asioista pystyy kirjoittamaan vähän kieli poskessa, vaikka en tästä ilmaisusta pidäkään, Salmela sanoo.

– Minä olen tullut sellaisesta maailmasta, jossa ilman mustaa huumoria ei oikein pärjää. Siellä ei ollut mahdollisuutta sanoa suoraan.

Ei enää huonoa freejazzia

34-vuotias Salmela on syntynyt Bratislavassa, silloisessa Tšekkoslovakiassa. Teatteridramaturgiksi valmistunut nainen muutti Suomeen kahdeksan vuotta sitten. Suomen kieltä kirjailija on opiskellut Prahassa Kaarlen yliopistossa. Salmela onkin yllättänyt suomalaislukijat ilmaisuvoimaisella ja rikkaalla kielellään.

Alexandra Salmela lukee kirjaa puistossa
Alexandra Salmela Pyynikin kirkkopuistossa TampereellaLeena Peltokangas / Yle

– Jos kieli ei ole oma, siihen kiinnittää enemmän huomioita ja yrittää enemmän, Salmela pohtii.

Jos kieli ei ole oma, siihen kiinnittää enemmän huomioita ja yrittää enemmän.

Alexandra Salmela

Salmelan vuonna 2010 ilmestynyt esikoisromaani 27 eli kuolema tekee taiteilijan nousi ilmestymisvuonnaan Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Helsingin Sanomain säätiö palkitsi teoksen vuoden parhaana esikoisteoksena.

Teoksen kirjoittamista Salmela kuvaili vertauksella ”kuin olisi soittanut huonoa freejazzia.”

Nyt kirjoitustyön luonne on muuttunut.

– Jossain vaiheessa ymmärsin, että ei riitä, jos teksti on vähän sinne päin. Kaipasin ilmaisun tarkkuutta.

Viikonloppuna Salmela osallistuu Helsingin Kirjamessuille. Kirjailija iloitsee lukijoiden tapaamisesta kasvokkain.

– Kirjailijan työ on niin yksinäistä, ihminen vain elää omassa laatikossaan. Nyt saan puhua lukijoille suoraan. Se on aika arvokasta, Salmela sanoo.