Vapepan hälytystehtävät ovat lisääntyneet roimasti

Uudenmaan Vapaaehtoisen pelastuspalvelun valmiuspäällikkö Jarmo Hollstein kertoi Aamu tv:n haastattelussa, että hälytystehtävien määrä on kohonnut muutamasta tapauksesta yli sataan tehtävään vuodessa.

Ylen aamu
Jarmo Hollstein
Lehdissä on uutisoitu vähän ajan sisällä useista katoamistapauksista. Useimmissa tapauksissa kadonnut lopulta löytyy, mutta ei aina. Miten ihminen voi vain kadota? Uudenmaan vapaaehtoisen pelastuspalvelun valmiuspäällikkö Jarmo Hollstein kertoo yleisimmät syyt ihmisten katoamiseen sekä keinot heidän etsimiseensä.

Uudenmaan vapaaehtoisen pelastuspalvelun valmiuspäällikkö Jarmo Hollsteinin mukaan Vapepan hälytystehtävät ovat lisääntyneet roimasti takavuosista.

– Täällä Uudellamaalla meillä saattoi aikoinaan olla noin neljästä viiteen hälytystehtävää vuosittain. Nyt pahimpina vuosina puhutaan yli sadasta hälytyksestä. Kaikki näistä eivät toki ole etsintöjä, Hollstein sanoo Aamu tv:n haastattelussa.

Yhdeksi syyksi hälytysten lisääntymiseen Hollstein listaa tiivistyneen yhteistyön poliisin kanssa.

– Tätä yhteistyötä on kehitetty vuosikausia ja uskon, että tämä on tuottanut tulosta. Kun poliisi nykyään saa katoamisilmoituksen, se käynnistää ensin omat selvitystyönsä. Jos kysymyksessä on henkilö, joka ei esimerkiksi näillä keleillä pysty huolehtimaan itsestään ulkoilmassa, poliisi ottaa nopeasti yhteyttä meihin.

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu koostuu noin 50 eri järjestöstä ja yhteisöstä, joita koordinoi Suomen Punaisen Risti. Yleisimmin Vapepa hälytetään avuksi kadonneen henkilön etsintään, mutta vapaaehtoisia voidaan käyttää myös evakuoinneissa, liikenteen ohjauksessa tai tulipalojen jälkihoidossa.

Jokainen katoaminen on oma tapauksensa

Poliisin mukaan Suomessa katoaa vuodessa noin kaksi tuhatta henkilöä, joista päälle kymmentä ei löydetä ollenkaan. Vapepan mukaan heidän etsinnöissä noin nelisenkymmentä löytyy lopulta menehtyneenä.

– Tietenkin aina lähdetään siitä, että kadonnut henkilö löydetään elävänä. Osa tapauksista on kuitenkin esimerkiksi tarkoin harkittuja itsemurhia ja osa sairaskohtauksen kautta menehtymiseen päättyneitä tapauksia.

Aina lähdetään siitä, että kadonnut henkilö löydetään elävänä

Jarmo Hollstein

Hollsteinin mukaan ei ole olemassa tyypillistä katoamistapausta, vaan jokainen etsintä on hyvin yksilöllinen. Tänä päivänä katomaiseen voi johtaa esimerkiksi muistisairaus.

– Korostaisin sitä, että muistisairaan ei tarvitse olla vanhus. On olemassa minuakin nuorempia muistisairaita, jotka syystä tai toisesta menettävät tietouden siitä, missä ovat ja mihin heidän tulisi mennä.

Vapepa hyödyntää etsinnöissä vapaaehtoisten omia kiinnostuksen kohteita. Esimerkiksi radioamatöörit hoitavat etsinnöissä viestintää, Martat pitävät huolta muonituksesta ja koiraihmiset jäljittävät kadonnutta.