Palkittu kirjavinkkari kiusaa lapsia ja vanhempia jättämällä tarinat puolitiehen

26 vuotta kirjavinkkarina toiminut Marja-Leena Mäkelä rakastaa vanhempainiltoja, koska niissä hän pääsee kiusaamaan niitä vanhempia, jotka eivät lue lapsilleen. Mäkelä palkittiin vastikään uraauurtavasta työstään, mutta yhtä kirjaa hän ei ole vieläkään suostunut lukemaan.

kulttuuri
Lastenkirjoja pinossa pöydällä
Jan Hynnä / Yle

Jo lähes kolme vuosikymmentä kirjavinkkarin työtä tehneellä seinäjokelaisella Marja-Leena Mäkelällä on mielipide siitä, kehittääkö pelkkä koululukeminen lapsen lukutaitoa.

– Ei se riitä mihinkään. Koululukemisen lisäksi pitää lukea kauno- ja tietokirjallisuutta ja sanomalehtiä, kaikkea mahdollista, Mäkelä muistuttaa.

Mäkelä tekee paljon kirjavinkkauksia nimenomaan kouluissa, ja hän kertoo rakastavansa juurikin vanhempainiltoja.

– Olen innoissani, kun pääsen kiusaamaan ja syyllistämään vanhempia siitä, että he eivät lue riittävästi lapsilleen, hymyilee Mäkelä.

Kirjavinkkarin työ tarkoittaa Mäkelän mukaan lukemaan houkuttelemista. Hänen mukaansa kirjastoissakin pölyttyy paljon kirjoja hyllyyn ja niitä pitäisi saada liikkeelle. Kirjavinkkarin tehtävä on myös tarjota vaihtoehtoja sellaisille, jotka ovat tottuneet lukemaan vain joitakin tiettyjä kirjoja.

Kirjoja ehdotellessaan kirjavinkkari kertoo kirjasta ja sen henkilöistä, raottaa hieman tapahtumia, kenties lainaa siitä otteen, ja lopettaa äkisti jännittävään kohtaan.

– Sitten sanotaan vain, että loput saat selville, kun luette kirjan loppuun. Tämä on ihanaa kiusaamista myös, naurahtaa Mäkelä.

Ainakin yksi kirja on jäänyt lukematta

Marja-Leena Mäkelä ei muista, että hänelle olisi koskaan luettu mitään ääneen hänen ollessaan lapsi. Hän oppi lukemaan itse kansakoulun ensimmäisellä luokalla, minkä jälkeen kirjojen maailmasta ei ole ollut paluuta.

Ensimmäiset kirjastokäynnit eivät ole unohtuneet mielestä.

– Koskenkorvalla oli sivukirjasto, jota aluksi hoiti eräs vanhempi naishenkilö. Hän ei suostunut lainaamaan minulle Jalna-sarjaa, mutta äitini lainasi sen onneksi itsellensä, ja antoi minun lukea. Samainen naishenkilö toi minulle puolestaan Yrjö Kokon Pessi ja Illusian, mutta en suostunut sitä silloin lukemaan, enkä ole vielä tänä päivänäkään sitä lukenut. En rupea semmoista lukemaan, mikä määrätään ja pakotetaan, kertoo Mäkelä.

Marja-Leena Mäkelä palkittiin hiljattain uraauurtavasta työstään Suomen Kirjailijaliiton Kirjailija kiittää –palkinnolla.

– Se oli enemmän kuin viisitoista sataa jänistä. Kirjavinkkaus on lähtenyt Yhdysvalloista tällaisena lukemaan houkuttelu -menetelmänä, ja Ruotsissa tätä tehtiin ennen Suomea. Kun kirjoitin ensimmäisen painoksen Kirjavinkkaria vuonna 1995, oli selvää, että tekijä on kirjavinkkari, mutta se mitä hän tekee, oli "bokpratia", jolle ei löytynyt suomenkielistä vastinetta. Vasta toisessa painoksessa kirjavinkkari tekee kirjavinkkausta.

Yli 230 paikkakunnalla ja sadoissa kouluissa vierailleelle Mäkelälle on annettu myös epävirallisia titteleitä työstään.

– Entinen Seinäjoen Kalevalaisten Naisten puheenjohtaja Tuula Ketola sanoi, että olen suomalaisen kirjavinkkauksen kantaäitee, Mäkelä lopettaa hymyillen.