Näkökulma: Puhdistus alkoi

Varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkysen tyly erottaminen puolueesta osoittaa, että Timo Soini hallitsee nyt perussuomalaisia myös pelolla, kirjoittaa Ylen politiikan erikoistoimittaja Pekka Ervasti.

politiikka
Pekka Ervasti
Lassi Seppälä / Yle

Tynkkysen nousu kolmanneksi varapuheenjohtajaksi oli perussuomalaisten puoluekokouksen ainoa työtapaturma viime kesänä. Timo Soinin ja hänen esikuntansa suunnitelmissa oli ihan toisenlainen marssijärjestys. Kansanedustaja Juho Eerola oli puoluejohdon suosikkiehdokas, mutta puoluekokous karkasikin käsistä.

Tämän täytyi olla valtava järkytys Soinille, joka on tottunut olemaan oman reviirinsä kiistaton herra. Todennäköisesti Tynkkysen lähtölaskenta alkoi samalla hetkellä, kun hänet kukitettiin puoluekokouksen edessä.

Perussuomalaisten sisällissota noudattaa tuttua kaavaa aikaisemmilta vuosilta mm. Smp:ssä ja mikseipä myös SKP:ssä osapuolitaistelujen aikana. Niissäkään puolueissa ei kahinoiden jälkeen jäänyt kiveä kiven päälle. Lopulta kaikki päättyi poliittiseen ja taloudelliseen konkurssiin.

Tynkkysen erottamiselle etsittiin muodollinen syy henkilötietolaista. Se on tietysti vain häveliäs viikunanlehti, jolla halutaan peittää alaston totuus. Kolmas varapuheenjohtaja sai lähteä, koska hän teki majestettirikoksen ja haastoi julkisesti Soinin sekä puoluetoimiston muut rautahampaat. Neuvostoliitossa oli Kremlin puhdistusten aikaan sattuva sanonta: kun syyllinen tiedetään, kyllä rikoskin keksitään.

Nuori mies oli kieltämättä hieman naiivi ja romanttinen uskossaan, että persuissa asioista todellakin voitaisiin keskustella laajemmin ja demokraattisemmin.

"Kun syyllinen tiedetään, kyllä rikoskin keksitään"

Pekka Ervasti

Soinin suuri missio on koko uran ajan ollut nostaa puolue valtaan ja sen puheenjohtaja muutaman luotetun puoluekaverin kanssa hallitukseen. Sen eteen on uhrattu valtavasti hikeä ja kyyneleitä - nyt on veren vuoro - ainakin vertauskuvallisesti.

Persut päätyivät hallitukseen, jossa puolue on joutunut joustamaan kaikista keskeisistä poliittisista lupauksistaan. Sen poliittinen nousu perustui EU:n, euron ja maahanmuuton vastustamiseen. Se kutsui itseään työväenpuolueeksi ilman sosialismia ja sai varsinkin nuorehkoilta duunarimiehiltä kannatusta.

Nyt Kreikan kolmannen tukipaketin, pakolaiskriisin ja pakkolakisuunnitelmien sekä hallituksen hurjan leikkausohjelman jälkeen kannattajat tuntevat tulleensa petetyiksi. Tämän ikävän tosiseikan Tynkkynen nosti puoluehallituksen pöydälle toissa viikolla.

Tynkkynen toivoi, että puolueessa järjestettäisiin laajempi kokous, jossa tilannetta tarkasteltaisiin uudestaan. Hän kysyi, onko mahdollista jatkaa hallituksessa, joka tekee politiikkaa, joka ei selvästikään vastaa perussuomalaisten keskeisiä linjauksia.

Hänen rujo erottamisensa osoittaa, että persujohto tarraa nyt mieluummin ministerisalkkuihin kuin antautuu kiusalliseen keskusteluun toisinajattelijoiden kanssa.

Soinille uskollisen puoluejohdon keinot ovat kovia. Rivejä ammutaan nyt suoraksi ankaralla kädellä. Pelottelu tuntuu myös toimivan. Eduskuntaryhmän ainoa julkinen toisinajattelija Vesa-Matti Saarakkala peruikin jo oman uhkauksensa erota ryhmästä, jos kriisikokousta ei järjestettäisi. Armoa ei hänkään saanut, vaan varoituksen ryhmältään.

"Persujohto tarraa nyt mieluummin ministerisalkkuihin kuin antautuu kiusalliseen keskusteluun toisinajattelijoiden kanssa"

Pekka Ervasti

Tynkkysen erottaminen osuu kiinnostavaan hetkeen, sillä parin viikon sisällä eduskuntaryhmä todennäköisesti ottaa taas huomaan yhden eksyneen lampaan. Kansanedustaja Olli Immonen saanee armon ja pääsee palaamaan eduskuntaryhmään parin kuukauden omaehtoiselta jäähyltä.

Immosen kyhnytys äärioikeistolaisten kanssa kesällä Eugen Schaumannin haudalla ja sekavat, nationalistiset kirjoitukset Facebookissa ovat pian kuin vedellä pesty.

Se, että avointa keskustelua vaatinut Tynkkynen saa lähteä ja ääriänkyrä Immonen palata, kertoo, mihin suuntaan perussuomalaisten arvomaailma on kulkeutumassa.