1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Ulkomailla asuneen perheen vinkit muuttoa harkitseville: Opettele kieli äläkä ainakaan valita kulttuurieroja

Torniolainen Hyryn perhe asui kaksi vuotta Pohjois-Norjan Tromssassa. Ensin Pekka Hyry ei ymmärtänyt töissä oikeastaan mitään, mitä työkaverit puhuivat. Norjalaiset tekivät asioita myös eri tavalla kuin suomalaiset, outoa oli muun muassa kuulumisten jatkuva kysely.

Kuva: Anna Leppävuori / Yle

Norjassa päiväkodissa, koulussa tai töissä ei syöty lämmintä lounasta, vaan kaikki kuljettelivat mukanaan eväsleipiä. Kauppaan ei päässyt sunnuntaisin. Virastoasiat eivät hoituneet, ellei asiansa perään kysellyt toistuvasti. Asiat hoituivat muutenkin hitaammin kuin mihin suomalainen oli tottunut.

Pohjois-Norjassa Tromssassa kaksi vuotta asunut Hyryn perhe huomasi nopeasti, että jopa maantieteellisesti lähellä olevan Norjan kulttuuri on joskus yllättävän kaukana.

Heidän neuvonsa muuttoa harkitseville onkin, että vieraaseen maahan muuttaessa kulttuurierojen harmittelemiseen ei kannata hukata energiaa.

– Aluksi vertasi, että tämä toimii eri lailla kuin Suomessa. Jossakin vaiheessa tajusi, että on turhaa verrata, mitä Suomessa on ja toimiiko se Suomessa paremmin, Pekka Hyry sanoo.

Kielen oppiminen oli luultua vaikeampaa

Jossakin vaiheessa tajusi, että on turhaa verrata, mitä Suomessa on ja toimiiko se Suomessa paremmin.

Pekka Hyry

Pekka ja Liisa Hyry ja heidän tuolloin 3- ja 5-vuotiaat lapsensa lähtivät Norjaan nopealla aikataululla vuonna 1999. Liisa oli ollut Kemissä rekrytointitilaisuudessa kevätkesästä ja loppukesästä perhe jo muutti Tromssaan, kun Liisa oli saanut hoitoalan töitä sairaalasta.

Liisa oli ollut jo aiemmin kesätöissä Ruotsissa. Pekka taas oli sanonut aikanaan ruotsin opettajalle, että hän ei enää ruotsia tarvitsisi missään.

Jälkeenpäin Pekka muistelee, että jos hän olisi tiennyt, kuinka vaikeaa kielen oppiminen on, hän ei välttämättä olisi lähtenyt.

– Ajatteli, että kielen oppii nopeasti. Eihän sitä nopeasti oppinut.

Pekka korostaa, että kielen opetteleminen on todella tärkeää ulkomaiseen kulttuuriin sopeutumisessa. Hän sanoo, että ei halunnut työtä, jossa voisi pärjätä vain suomen kielellä. Hän kävi viidesti kysymässä työtä kehystämöalan yrityksestä ja lopulta sitkeys palkittiin työpaikalla.

Ensimmäisenä työpäivänä hän ei ymmärtänyt juuri mitään. Kahvitauolla hän yritti piiloutua lehden taakse, jotta kenellekään ei tarvitsisi puhua norjaa.

– Joku otti sen sormista pois ja ymmärsin sen verran, että ota se lehti pois ja juttele meidän kanssamme, kun et siitä lehdestäkään ymmärrä mitään.

Norjalaiset kyselivät koko perheen kuulumiset

Pohjois-Norjan Tromssa alkoi kahdessa vuodessa tuntua Hyryistä jo kodilta. Kuva: Timo Sipola / Yle

Hyryt oppivat nopeasti, että Norjassa lehden taakse hautautuminen kahvitauolla ei toimi. Norjalaiset halusivat kuulla työkaverin, hänen puolisonsa ja lastensa kuulumiset.

Yhteisöllisyys on asia, jonka Hyryt mielellään Suomeenkin siirtäisivät Norjasta.

Liisa Hyry sanoo, että Norjassa hienoa oli myös se, kuinka ulkomailta tulleita arvostettiin.

– Jotenkin siellä koki olleensa tervetullut. Olisivathan norjalaiset voineet ajatella, että mitä nuo tulevat viemään meiltä työt.

Lapset oppivat norjan – melkein liian hyvin

Ajatteli, että kielen oppii nopeasti. Eihän sitä nopeasti oppinut.

Pekka Hyry

Kieltä alkoi ymmärtää kolmen kuukauden kuluttua, Pekka Hyry kertoo.

Lapset oppivat kielen nopeasti. Liisa Hyry muistelee, miten lasten puheessa alkoi vilahdella yhä enemmän norjankielisiä sanoja.

– Silloin joutui miettimään lasten kielen kannalta, että mikä olisi heille vahvin kieli.

Perhe muutti kahden Norjassa vietetyn vuoden jälkeen takaisin Tornioon.

Paluu Suomeen vaati myös totuttelua

Myös paluu oli jälleen ainakin pieni kulttuurishokki.

Tuohon aikaan Hyrynkään perheellä ei vielä ollut tietokonetta. Tuttaviin ei voinut pitää Norjasta yhteyttä, eikä nettilehtiä lukea kuten nykyään .

Kun perhe tuli Suomeen, välit osaan ystävistä olivat muuttuneet etäisemmiksi. Lapsilla taas oli aluksi kova paikka mennä kouluun, kun ystävät jäivät Norjaan.

Olisivathan norjalaiset voineet ajatella, että mitä nuo tulevat viemään meiltä työt.

Liisa Hyry

Pekka Hyry muistelee, miten Suomen tapahtumista oli etääntynyt, ja Norjan tapahtumat tuntuivat jo läheisemmiltä. Myös suomalainen kulttuuri vaikutti jo vähän sulkeutuneelta, kun Suomen-tutuilta kysyi kahden vuoden kuulumisia.

– Suomalainenhan sanoo, että ei kai täällä mitään erityistä. Sitä mietti, että on kai täällä jotakin erityistä, kun olemme olleet kaksi vuotta poissa.

Toisaalta piti mennä kauas nähdäkseen lähelle, Hyryt kuvaavat. Suomestakin huomasi uusia puolia. Muun muassa lämmin ja ilmainen kouluruoka oli omiin eväisiin tottuneelle lapselle suuri ilonaihe.

Vielä nykyäänkin, yli kymmenen vuoden Suomessa olon jälkeen Hyryn perheen lapset uskaltavat puhua vieraita kieliä. Hyryt uskovat, että ulkomailla olo on tuonut muutenkin pelottomuutta kohdata vieraita kulttuureita.