Kansanedustajat kaipaavat eduskunnan kuppilaa ja näköyhteyttä toisiin edustajiin

Eduskuntatalon peruskorjauksen takia evakkoon joutuneet kansanedustajat kaipaavat vanhan talon etuja: kuppilaa ja pyöreää istuntosalia. Niiden puute rokottaa kansanedustajien tiedonkulkua ja sosiaalista kanssakäymistä sanovat ensimmäisen kauden kansanedustaja Ulla Parviainen ja veteraaniedustaja Niilo Keränen.

politiikka
Oppositio kuuntelee pääministerin tiedonantoa kilpailukykyyn vaikuttavista toimista eduskunnassa 30. syyskuuta 2015.
Oppositio kuuntelee pääministerin tiedonantoa kilpailukykyyn vaikuttavista toimista eduskunnassa 30. syyskuuta 2015.Markku Ulander / Lehtikuva

Eduskuntatalon peruskorjauksen aikana eduskunnan täysistunnot pidetään naapurissa olevassa Sibelius-Akatemian talossa. Alun perin konsertteja varten suunniteltu sali ei oikein tahdo taipua poliittiseen keskusteluun ja kanssakäymiseen.

– Minusta tuntuu, että myös uusien edustajienkin on ollut vaikeampi tutustua toisiinsa kuin aikaisemmin, kun edessä istuvien kansanedustajien kasvoja ei edes näe, sanoo viime vaaleissa ensi kertaa kansanedustajaksi valittu kuusamolainen Ulla Parviainen (kesk.)

Me istumme siellä ikään kuin seminaariluokassa peräkkäin. Aikaisemmin nähtiin aina puhujan kasvot, kun sali oli pyöreä.

Niilo Keränen

Samoilla linjoilla on myös saman puoleen veteraanikansanedustaja Niilo Keränen Taivalkoskelta. Hän asteli eduskunnan saliin ensi kertaa vuonna 1999. Välivuosien jälkeen taivalkoskeleinen Keränen nousi uudelleen eduskuntaan viime vaaleissa.

– Me istumme siellä ikään kuin seminaariluokassa peräkkäin. Aikaisemmin nähtiin aina puhujan kasvot, kun sali oli pyöreä.

Kuppilakulttuurikin hajonnut osiin

Kansanedustajien epävirallinen keskustelupaikka on aikaisemmin ollut eduskunnan kuppila. Siellä on asioista voitu keskustella epävirallisesti ja samalla on vaihdettu ajatuksia myös valmistelussa olevista asioista myös yli puoluerajojen. Uudessa istuntopaikassa tämä mahdollisuus on hajautunut useisiin paikkoihin.

– Siellä on periaatteessa kolme erillistä kuppilaa, johon edustajat ja koko ajan kasvava avustajien joukko jakaantuu. Ei siellä synny sillä tavalla sosiaalista yhdessäoloa kuin jos istuttaisiin samoissa pöydissä, pohtii Niilo Keränen.

Päätösten valmistelussa mukana olevien kesken tiedonkulku tuntuu toimivan, mutta rivikansanedustajat joutuvat aiempaa useammin tyytymään siihen, että eteen tulevat asiat on viety jo melko pitkälle valmistelussa.

Tuntuu, että uusia asioita vain tulla tupsahtelee eteen

Ulla Parviainen

– Me jotka olemme enemmän rivikansanedustajia, emme pääse niin herkästi sisälle asioihin, koska nämä neuvottelut käydään jossakin muualla kuin siellä kuppilan pöydissä, arvioi Niilo Keränen.

– Tuntuu, että uusia asioita vain tulla tupsahtelee eteen, sanoo Ulla Parviainen. Hän arvioi, että jos kansanedustajilla olisi käytettävissään toimiva epävirallinen kanava, he saisivat jo ennakkoon paremmin tietoa valmistelussa olevista päätöksistä ja asioista.

– Nyt sieltä tulee usein asioista eteen vain virallista kanavaa myöten. Joutuukin miettimään, että mitenkäs tämä on mennyt jo näin pitkälle enkä ole tästä ollut tietoinen, sanoo Parviainen.

Päätöksiä syntyy pikavauhtia

Kansanedustajien työlistalle tulee tätä nykyä myös aikaisempaa enemmän asioita, kun hallitus vie muutoksia läpi pikavauhtia. Tämä on haaste myös päätösten valmistelulle.

– Joskus tuntuu siltä, että kun näitä esityksiä tulee tiivistä tahtia, niin ehtiikö näihin kunnolla perehtyä ja ehditäänkö valiokunnissa riittävästi haastatella asiantuntijoita, pohtii Niilo Keränen.

Toisaalta hallituspuolueen kansanedustajat eivät suostu kyseenalaistamaan päätöksenteon tahtia.

– Tekemättä ei voi jättää, sanoo Ulla Parviainen ja samoilla linjoilla on myös Niilo Keränen.

– Suomen tilanne ei oikeastaan enää kestä vatulointia, sanoo Keränen.