Pessimismistä optimismiin – Ilmastotieteen kärkinimi uskoo uuteen ilmastosopimukseen

Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas on joutunut vuosikausia selittelemään epäilijöille tutkijoiden synkkiä näkemyksiä ilmastonmuutoksesta. Nyt hän uskoo, että aika on kypsä uuden ilmastosopimuksen syntymiselle. Ensi vuoden alussa hän aloittaa YK:n huippuvirassa Maailman ilmatieteen laitoksen pääsihteerinä.

Kotimaa
Petteri Taalas ja taivas
Milla Vahtila / Yle

Petteri Taalas istuu viimeisiä viikkoja Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan pallilla valoisassa ja ilmavassa huoneessaan Helsingin Kumpulassa. Hänen olemuksensa on rauhallinen, hieman verkkainen. Se täyttää valoisan ja avaran huoneen.

Tästä huoneesta käsin hän on johtanut noin 700 alaista siitä lähtien kun palasi Genevestä kahdeksan vuotta sitten, Maailman ilmatieteen järjestön tehtävistä.

Ympyrä sulkeutuu pian, sillä ensi vuoden alussa hän muuttaa jälleen Geneveen, tällä kertaa YK-järjestön korkeimmalle paikalle. Samalla hän saa hallinnoitavakseen maailman ilmastotieteen ytimen eli Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n.

Hän on nähnyt, miten ilmastonmuutos on muuttunut suppeata tiedemiesjoukkoa huolestuttavasta, kiintoisasta ilmiöstä koko maailmaa ravistelevaksi valtavirtauutiseksi.

Taalas on myös seurannut aitiopaikalta ilmastotieteilijöihin kohdistuvia hyökkäyksiä Suomen IPCC-ryhmän puheenjohtajana. IPCC:n raportit kokoavat yhteen tutkijoiden käsityksen ilmastonmuutoksen etenemisestä ja vaikutuksista.

Hyökkäykset ovat usein menneet yli hänen ymmärryksensä.

Ne olivat voimakkaimmillaan vuonna 2009, pannukakuksi menneen Kööpenhaminan ilmastokokouksen alla. IPCC oli juuri julkaissut neljännen raporttinsa, ja monisatasivuiseen tiiliskiveen oli pujahtanut muutama selvä virhe.

Kaikesta tästä oli hyötyäkin, sillä IPCC ryhtyi aiempaa tarkemmaksi. Viime vuonna ilmestyneestä raportista ei ole ainakaan toistaiseksi löytynyt virheitä.

Niinpä ilmastotieteen tulosten kieltäjien äänenpainot ovat nyt olleet hiljaisia. Keskustelua toki käydään sosiaalisessa mediassa, mutta se ei ole mennyt asiattomuuden puolelle, sanoo Taalas.

– Faktat ovat niin kovat, että niiden kieltäminen ei käy kovin helposti. Tieteellinen viesti on nyt voittanut erilaiset kevyesti heitetyt teoriat.

Ihastutti: kovat faktat ja uusi tiede

Kaikki alkoi siitä, kun nuori ilmatieteilijä Petteri Taalas sai ensimmäisen kesätyöpaikkansa vuonna 1986. Moni kurssikaveri meni päivystäväksi meteorologiksi, mutta Taalas aloitti heti tutkijana Ilmatieteen laitoksella.

– Se oli onnenpotku, ja silkkaa sattumaa, hän muistelee nyt.

Hän kertoo hurahtaneensa tieteeseen täysin palkein ja heti. Tieteen kovat faktat ja mahdollisuus tehdä uutta tiedettä vetivät puoleensa, ja uravalinta oli selvä.

Lisäksi ilmatieteen vahva kytkentä yhteiskuntaan ja ihmisten hyvinvointiin kiehtoi.

Määrätietoisena ja eteenpäin pyrkivänä nuorena Taalaksen muistaa myös nykyinen liikenne- ja viestintäministeriön ylijohtajaPekka Plathan, joka oli tuohon aikaan ilmatieteenlaitoksella töissä.

– Petterillä oli kovat tavoitteet itselleen alusta asti. Oli selvää, että tästä nuoresta miehestä tulee jotain.

Plathanilla oli kolmekymmentä vuotta myöhemmin keskeinen rooli siinä, miten Petteri Taalas sai huippuviran YK-järjestöstä.

Kiehtoi: mahdollisuus vaikuttaa

Taalas aloitti uransa tutkimalla happamoitumista ja otsonikatoa. Otsonikadosta tuli Taalaksen tieteellisen työn kulmakivi, sillä väitöskirja syntyi otsonin käyttäytymisestä Etelämantereella ja arktisella alueella.

Otsonikerroksen suojelu on yksi harvoista menestystarinoista ympäristönsuojelun alalla. Etelämantereen yllä havaittiin aukko maapalloa UV-säteilyltä suojelevassa otsonikerroksessa vuonna 1986, ja jo seuraavana vuonna syntyi kansainvälinen otsonikerroksen suojelusopimus, ns. Montrealin pöytäkirja.

Petteri Taalas oli siten yksi rengas ketjussa, joka johti otsonikerroksen pelastamiseen. Nyt otsonikerros toipuu kovaa vauhtia.

Otsonikadon jälkeen Taalaksen elämään tuli vielä isompi haaste, ilmastonmuutos. Ilmatieteen laitoksella Taalaksen alaisuudessa tehty tutkimus helpottaaongelman ratkaisemisessa.

Vielä emme tiedä, löytyykö ratkaisua ennen kuin on liian myöhäistä. Mutta juuri nyt ilmassa on hyviä merkkejä.

Kun Taalas aloitti opiskelunsa vuonna 1981, ilmatieteilijät tiesivät jo, että ihmisen toiminta muuttaa maapallon ilmastoa. Mutta tuolloin ei vielä ymmärretty, että ilmakehän lämpeneminen voi suorastaan uhata tulevien sukupolvien olemassaoloa.

– Jos ei pian kyetä vähentämään radikaalisti kasvihuonekaasupäästöjä, ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat ihmiskunnan seurana kymmeniä tuhansia vuosia, Taalas sanoo nyt.

Tekstigrafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Hämmästytti: henkilökohtaiset hyökkäykset

Otsonikadon tutkimisen aikoihin tieteen tuloksia ei juuri kyseenalaistettu. Päinvastoin, tiede heijastui välittömästi päätöksentekoon.

Ilmastonmuutosta koskeva tutkimustieto ei ole aina saanut yhtä hyvää vastaanottoa.

Taalas on ollut hämmästynyt siitä, miten voimakkaasti ilmastotiedettä ja ilmastotieteilijöitä vastaan on hyökätty. Hän sanoo itse olevansa paksunahkainen, eikä hän ole menettänyt yöuniaan hyökkäysten vuoksi.

– Tiedän henkilöitä, jotka ovat jättäneet ilmastotutkijan uransa epäasiallisen häirinnän vuoksi. Erityisen raskaita hyökkäykset ovat olleet Yhdysvalloissa ja Britanniassa.

Kun totuus on selvästi näköpiirissä, ei minua hävetä kertoa sitä.

Taalas puhuu häneen itseensä ja työtovereihin kohdistuneista hyökkäyksistä hitaaseen ja mietteliääseen tapaan. Vaikutelma on, että ne ovat sattuneet syvältä. Mutta hän painottaa, että ne eivät ole vaikuttaneet hänen omiin näkemyksiinsä.

– Kun totuus on selvästi näköpiirissä, ei minua hävetä kertoa sitä.

Taalas sanoo, että tällä hetkellä ilmastotutkijat ovat lähes sataprosenttisen yksimielisiä siitä, että maapallon ilmasto lämpenee, ja että pääaiheuttaja on ihmisen toiminta.

Ilmastotieteen kieltäjä. Denialisti. Ilmastoskeptikko. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Ilmastotieteilijöiden valtavirran näkemyksen kieltäjiä on moneen lähtöön. Jotkut ovat sitä mieltä, että ilmasto on aina muuttunut, eikä nykyisessä menossa ole mitään ihmeellistä. Toiset katsovat, että ilmasto kyllä lämpiää, mutta se ei ole seurausta ihmisen toiminnasta. Ja kolmannet arvostelevat tiedeyhteisöä siitä, että erimieliset tutkijat eivät saa ääntään kuuluviin.

Yksi Taalaksen väittelykumppaneista on ollut Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Atte Korhola. Häntä ei voi kutsua ilmastotieteen kieltäjäksi, mutta ilmastotieteilijöiden arvostelijaksi kyllä.

Korhola sanoo, ettäerityisesti suurten ilmastokokousten alla – kuten juuri nyt – tutkijat antavat liian dramaattisia lausuntoja ilmastonmuutoksen luomasta uhasta.

– Se koettelee tieteen uskottavuutta.

Petteri Taalasta hän pitää asiallisena ja uskottavana tiedemiehenä, mutta keksii arvosteltavaakin. Ympäristömuutoksen professori sanoo, että ilmastotieteen kärkinimen olisi hyvä tuoda esille selkeämmin kaikki ne epävarmuustekijät ja vaihteluvälit, joita tutkimustuloksissa on.

Haastoi: tutkijan uran ja perhe-elämän yhdistäminen

Nyt sivu on jälleen kääntymässä Taalaksen elämässä, ja ura on saamassa uudet siivet. Hänet valittiin alkuvuodesta Suomen hallituksen ehdokkaana YK:n huippuvirkaan, Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeriksi Sveitsiin. Nelivuotinen kausi alkaa ensi vuoden alusta.

Petteri taalas katolla
Ilmatieteen laitoksen katolla on 80 aurinkopaneelia, jotka tuottavat toimitalolle energiaa. Lisäksi paneelien avulla tutkitaan, kuinka erilaiset sääolot vaikuttavat aurinkovoiman tuotantoon.Milla Vahtila / Yle

Liikenne- ja viestintäministeriön ylijohtaja Pekka Plathan oli mukana prosessissa, joka johti Petteri Taalaksen valintaan. Plathan kertoo, että useat maat olivat toivoneet Taalasta WMO:n pääsihteeriksi jo vuonna 2011, mutta silloin Suomen diplomaattiset panokset menivät maamme lobbaamiseen turvallisuusneuvoston jäseneksi.

Se hanke meni myttyyn, mutta neljän vuoden päästä alkoi uusi lobbaustyö Petteri Taalaksen valitsemiseksi YK-virkaan. Hän kertoo, että koko diplomaattikunta valjastettiin hankkeeseen.

– Meitä auttoi se, että Suomi oli rakentanut sääpalveluita kehitysyhteistyön puitteissa moniin kehitysmaihin, jotka päätyivät äänestämään Suomen ehdokasta.

Plathan uskoo, että hänen pitkäaikainen työtoverinsa kykenee nostamaan WMO:n hieman valjuksi jäänyttä profiilia omalla voimakkaalla persoonallaan.

Muutto YK:n erikoisjärjestön leipiin on Taalaksen perheelle jo toinen kerta. Viime vuosikymmenen puolivälissä koko perhe muutti Geneveen isän työn perässä kolmeksi vuodeksi. Taalas työskenteli WMO:n kehitysyhteistyön osaston johtajana.

Nyt muut lapset ovat jo maailmalla, ja mukaan lähtee vain nuorimmainen.

Herätti toivoa: yleinen tietoisuuden kasvu

Petteri Taalas on viiden lapsen isä, ja ilmastonmuutoksen tuntijana hän on monesti kysynyt itseltään, millaisessa maailmassa lapset joutuvat elämään.

Juuri nyt, Pariisin ilmastokokouksen alla, hän on optimistinen. Moni asia on muuttunut sen jälkeen, kunyli sata valtionpäämiestä epäonnistui Kööpenhaminassa solmimaan uutta ilmastosopimusta.

Kysymys on vain siitä, tehdäänkö tarpeeksi, ja tehdäänkö riittävän ajoissa.

Taalas luettelee ennusmerkkejä. Tiukan ilmastosopimuksen puolesta puhuvat niin paavi kuin presidentitkin. Liike-elämä näkee ilmastonmuutoksen torjumisen laajenevana bisnesmahdollisuutena. Ja uusiutuvan energian hinta on tullut aivan viime vuosina reippaasti alaspäin.

Arviot ilmastonmuutoksen torjunnan hinnasta ovat niinikään halventuneet tuntuvasti. IPCC arvioi, että lämpötilan nousun rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen maksaisi 0,06 prosenttia maailman BKT:sta vuodessa. Se on pieni raha verrattuna vapaana kiitävän ilmastonmuutoksen aiheuttamiin kustannuksiin.

– Nyt kaikki odottavat, että Pariisissa saadaan joulukuussa kasaan poliittiset raamit ilmastonmuutoksen torjumiselle. Kysymys on vain siitä, tehdäänkö tarpeeksi, ja tehdäänkö riittävän ajoissa.