1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kirjat

Uutuuskirja avaa Vanajaveden merkityksiä pisara kerrallaan

Keskiviikkona ilmestyvä Vanajavesikeskuksen kirja Pisaroita kertoo kahdenkymmenen kertojan suulla laajan vesistön moni-ilmeisyydestä ja rikkaudesta. Runsaasti kuvitettu kirja on tarinallinen tapa tuoda esiin Vanajaveden luontoa, historiaa, käyttötapoja ja merkitystä.

kirjat
Vanajavesikeskuksen kirja Pisaroita - tarina Vanajaveden seudun ihmisistä ja vähän vedestäkin
Markku Karvonen / Yle

Pisaroita (siirryt toiseen palveluun)-kirja luonnehtii itseään, että se on tarinoita Vanajaveden seudun ihmisistä ja vähän vedestäkin. Mukaan on valittu 20 erilaista ja yhteistä vesistöä eri tavoin lähestyvää kertojaa. He kalastavat, tutkivat vedenlaatua, kasvillisuutta tai linnustoa, suojelevat muuten vesistöjä, liikkuvat vesillä, pelastavat tai lähestyvät kulttuurialuetta taiteen kautta.

– Onko Vanajavedellä jokin henki tai sielu? Veden pinnalla se on kaiken aikaa muuttuva. Sillä on sielunsa, mutta se on jokaiselle erilainen. Vaikka Pisaroiden jokaisella kertojalla on oma Vanajavetensä, kaikille on yhteistä rakkaus Vanajaveteen ja huoli siitä. Yhteistä on halu säilyttää se vähintään yhtä hyvänä tai mielellään vielä nykyistä parempana, kertoo kirjan toimittaja Tia Yliskylä.

– Luulin tunteneeni Vanajavettä, mutta ainakin opin sen, että en tiedä vieläkään tarpeeksi. Parasta kirjan toimittamisessa olivat tapaamiset ja kertomukset. Erityisen mieleen jäänyt oli vaikka miten kalastajan moottorikelkka päätyi Vanajanselän pohjaan ja mitä sitten tapahtui. Tekijäkumppani Pentti Mansukosken kuvat ovat upeita, ja kertovat, miten rikas Vanajavesi on maisemiltaan.

Kirjan myynti tukee osaltaan Vanajavesikeskuksen (siirryt toiseen palveluun) työtä ja Vanajaveden kunnostusta.

Tutkija suree sulkeutuneita rantoja

Yksi kertojista, professori ja kasvitieteilijä Pertti Uotila iloitsee Vanajaveden laadun vähittäisestä paranemisesta vuosikymmenten mittaan. Tästä kertovat eräät elinsijaa löytäneet puhtaan veden kasvit. Samaan aikaan hän suree rantojen umpeutumista. Missä rantoja ei ole rakennettu umpeen, siellä rannan peittää tulokaskasvi isosorsimon vyöhyke. Veden ääreen on vaikea päästä.

Isosorsimo on Uotilan mukaan levittäytynyt Vanajavedellä lähes koko sille alueelle, missä se suinkin viihtyy. Sen sijaan vaarassa ovat lähijärvet, sanoo Pertti Uotila.

– Alvettulassa on isosorsimoa järven rannassa, sitä on viety Tömäjärveen, Lehijärveen ja näihin pienempiin lähijärviin. Mikäli ne ovat vedenlaadultaan riittävän reheviä, isosorsimo saattaa levitä siellä samalla tavalla kuin aikanaan Vanajavedellä. Itselle oli 2000-luvulle tultaessa yllätys kasvin leviämisvauhti. Uskon, että Vanajavedellä se on nyt jo hidastunut.

Veden laadun paranemisen ohella Pertti Uotilalle ilon aihe on harvinaisen kynäjalavan yleistyminen. Ilmastonmuutos tulee ilmeisesti vielä suosimaan sitä. Rantojen rakentuessa hän toivoo, että jonkinlainen sääntely suitsisi rannoilta pahimpia ja tyylittömimpiä ylilyöntejä.

Eräs kasvitieteilijän huoli liittyy myös vilkkaaseen laivaliikenteeseen. Kapeikoissa rantojen vesi ja pohja ovat jatkuvassa liikkeessä eikä pohjasedimenttiä pääse syntymään. Ehkä siksi veden laadun paraneminen näkyy juuri selkävedellä, mutta ei pitkällä kapeikko-osuudella. Joka tapauksessa veden puhdistuminen ja laadun paraneminen ottaa aikaa, eikä noudata EU:n tai muita ihmisen toiveita tai tavoitteita, uskoo Pertti Uotila.

Lue seuraavaksi