Kulttuurilehdet tehdään yhä hiplattaviksi

Suurin osa kulttuurilehdistä painetaan yhä paperille. Se on toistaiseksi paras tapa menestyä erikoislehtimarkkinoilla.

media
Pienlehtiä leviteltynä pöydän päälle.
Yle

Suurin osa Suomen taide- ja kulttuurilehdistä painetaan yhä paperille. Niitä on satakunta. Pienlehtiä edustavan Kulttuuri, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsenistöön kuuluu yhteensä parisensataa julkaisua, joista vain noin kaksikymmentä toimii ainoastaan verkossa.

Perinteiselle, selattavalle paperilehdellä on siis vielä kysyntää, ainakin silloin, kun sisältö on aivan erityinen ja pientä kohdeyleisöä palveleva.

Yksi sellainen on kansainvälinen, suomalaiseen kuvataiteeseen erikoistunut taidelehti FAT. Pari vuotta sitten aloittanut aviisi ilmestyy kerran vuodessa.

Paperille ei kannata painaa turhaa

Tero Kartastenpää, FAT

– Ajattelimme, että Suomessa ei ole hyvää ulkomaille suunnattua taidelehteä. Lähdimme tekemään julkaisua, joka avautuisi kansainväliselle lukijalle, yksi lehden perustajista, Tero Kartastenpää kertoo.

Menestyksensä alkuvaiheessa olevia taiteilijoita esittelevä FAT kootaan kuin taidenäyttely. Ensimmäiset kaksi numeroa kuratoi Laura Köönikkä, marraskuun alussa ilmestyvän kolmannen numeron on koonnut Tukholmassa asuva taiteen asiantuntija Aura Seikkula.

– Paperille ei kannata painaa mitään turhaa, siksi FAT on esineenä myös itsessään aina yllättävä. Se ei voisi toimia sellaisenaan netissä. Siihen on pakko tarttua käsin, Kartastenpää sanoo.

FAT tehdään minibudjetilla, ja lehti rahoitetaan pääasiassa apurahoilla sekä ilmoitus- ja lehtimyynnillä.

– Logiikka on hyvin samantapainen kuin taideprojektin toteuttamisessa, Kartastenpää toteaa.

Yli kaksisataasivuinen tiiliskivi päätyy ranskalaisen jakelijan kautta maailmalle.

– Euroopassa on oma pienlehtikulttuurinsa. Se on tietysti paljon isompi esimerkiksi Saksassa tai Britanniassa kuin Suomessa. FAT on suunnattu ihmisille, jotka haluavat hiplata paperilehtiä.

Pian ilmestyvä FAT on uudistunut. Edellinen numero oli galleriatilaan sopiva raskas raamattu.

- Uusi numero on tiiviimmin pakattu. Se on helpompi lähettää ja lähestyä, Kartastenpää kertoo.

Mustekala ui heti verkkoon

Taidekritiikkiin erikoistunut Mustekala ui suoraan verkkoon 2000-luvun alussa. Mustekala julkaisee viikoittain kritiikkejä ja blogeja sekä teemanumeron neljä kertaa vuodessa.

– Verkkolehti mahdollistaa sen, että voimme koko ajan seurata taidekenttää ja aika nopeastikin reagoida eri asioihin. Toisaalta, siinä on myös vapaampi muoto. Palstatila joustaa aivan eri tavalla kuin printtilehdessä, päätoimittaja Sini Mononen kertoo.

Suurin haaste on rahoitus

Sini Mononen, Mustekala

Monosen mukaan Mustekala on löytänyt hyvin oman paikkansa taidekentällä. Verkkojulkaisua pyörittävä yhdistys nappasi viime vuonna Taiteen valtionpalkinnon.

– Lukijamme lukevat lehteä intohimoisesti. Välillä hyvinkin tarkkaan, Mononen kertoo.

Mustekala tehdään pitkälti vapaaehtoisvoimin. Kuten moni muu pienlehti, se on riippuvainen opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuurilehtituesta. Myös mainosmyynti on tärkeä tulonlähde.

– Tänä vuonna mainosbudjetti on isompi kuin kulttuurilehtituki, Mononen kertoo.

Mononen muistuttaa, että kaikkien kulttuurilehtien ongelmana ovat kuitenkin pienet budjetit.

– Suurin haaste on ehkä se, miten rahoitus voidaan pitää sellaisella tasolla, että kritiikeistä voidaan maksaa palkkiot.

Teatteri painetaan paperille

Esittäviin taiteisiin erikostuneen Teatteri & Tanssi -lehden päätoimittaja Riina Maukola uskoo, että ammattilehdillä ei ole ainakaan vielä hädän päivää verkon suhteen.

Meillä on vahva usko painettuun lehteen

Riina Maukola, Teatteri & Tanssi

– Meillä on vahva usko siihen, että ihmiset haluavat lukea pitkät taustoittavat jutut painetusta lehdestä. Verkko ei korvaa sitä.

Maukolan näkemystä tukevat myös erityisaikakauslehtien menestymisestä mittaavat tutkimukset. Erikoisjulkaisut, kuten ammatti- ja harrastelehdet, ovat pitäneet yllättävän hyvin pintansa mediamurroksessa.

– Haluaisimme totta kai kehittää nettiä, mutta pienenä kulttuurilehtenä meillä ei ole siihen resursseja.

Teatteri & Tanssi -lehdelle omat verkkosivut ovat toistaiseksi vain painetun lehden markkinointikanava.

– Lukijapalautteen mukaan ihmiset säilyttävät lehtiä ja palaavat niihin myöhemmin, Maukola kertoo.

Opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa tänä vuonna hieman yli miljoona euroa kulttuurilehdille. Viime vuonna tukea saivat eniten Teatteri & Tanssi sekä Voima-lehti, kumpikin 38 000 euroa. Pienlehtien saama tuki vaihtelee tuhannesta eurosta muutamaan kymmenen tuhanteen. Saajia oli viime vuonna reilusti yli sata.

– Monelle lehdentekijälle homma jää harrastukseksi, koska tuen määrä on niin pieni. Se ei elätä kyllä ketään.