Iivanansaaren hautakammio – "Jottei kalterijääkäreitä unohdettaisi"

Jussi Reinikainen oli kotiseudullaan Simpeleellä tunnettu mies. Liikemies, maanviljelijä ja kauppias, jonka lähes kaikki tiesivät, mutta vain harvat tunsivat. Jääkäri-Jussiksi kutsuttu kalterijääkäri rakensi itselleen hautakammioksi kopion pietarilaisesta vankisellistä.

Kotimaa
Iivanan saari Rautjärvellä
Yle / Kari Kosonen

Erik Johan Reinikainen oli jääkäriliikkeen värväri, eli niin kutsuttu kalterijääkäri. Selvittyään Pietarin Spalernajan vankilasta, hän päätti rakentaa itselleen vankilaselliä muistuttavan hautakammion. Tämä on hänen tarinansa.

Lauri Huikko muistaa erään vapun 50-luvun lopulta erityisen tarkasti. Huikon kotikulmilla tunnettu liikemies oli aikaisemminkin tullut sätkä suussaan portin pieleen apumiestä kysymään. Ja niin tuli jälleen.

– Jussi pysähtyi pihamme kohdalle ja huikkasi, että ”eiköhän lähetä hommii”, Huikko muistelee.

Tällä kertaa kyseessä oli hieman erikoisempi pyyntö. Rakenteilla oli nimittäin Reinikaisen hautakammio.

– Kyllä Jussi kertoi heti mikä on rakenteilla, enkä muista sitä sen kummemmin ihmetelleeni, nyt 85-vuotias Huikko muistelee.

Leijona katsoo itään jääri Jussin hautasellin katolla
Jääkäri-Jussin hautasellin katolla on betonista valettu leijona. Yle / Kari Kosonen

Järvi oli vielä jäässä ja hevosen avulla vedimme rakenteilla olevan vankityrmän teräsosat, ovet ja ikkunat saareen.

Lauri Huikko

Eniten päänvaivaa Koantaus-järven rantaan saapuneelle kaksikolle aiheuttivat olosuhteet. Elettiinhän jo vappua, mutta järven jäätä peitti edelleen hento jääkerros. Kaksikko saapui rantaan pienen saaren kohdalle.

– Järvi oli vielä jäässä ja hevosen avulla vedimme rakenteilla olevan vankityrmän teräsosat, ovet ja ikkunat saareen. Jää kesti juuri ja juuri, Huikko kertaa erikoisen rakennusprojektin vaiheita.

Viimein rakennustarpeet saatiin saareen ja Reinikaisen rakennustyöt saattoivat jatkua. Lopulta valmiiksi saatiin Reinikaisen Pietarin aikaista vankiselliä muistuttava rakennelma. Rakennustöistä vastasivat Simpeleen Reserviupseerikerhon jäsenet.

Jääkäri Jussin hautaselli Iivanan saaressa Rautjärvellä

Vartijan avaimien kilistessä sellin oven ulkopuolella, hän ei ikinä tiennyt tuleeko sieltä ruokaa vai noutaja teloitukseen.

Timo Patosuo

Erik Johan Reinikainen syntyi Parikkalassa vuonna 1889. Toimiessaan ensimmäisen maailmansodan aikana Viipurissa kauppiaana hän ryhtyi värväämään jääkäreita juuri perustetun liikkeen tarpeisiin. Tehtävä oli vaarallinen ja venäläiset pidättivätkin hänet maaliskuun 13. päivä vuonna 1916.

Jääkäri Erik Johan Reinikainen
Simpeleen reserviupseerit ry.

Reinikainen sai syytteen maanpetoksellista toiminnastaan ja hänet siirrettiin epävakaiden olosuhteiden vallitessa Pietarin Spalernajan pahamaineiseen vankilaan odottamaan kuolemantuomiota.

– Odottaminen oli hänelle piinallista, sillä vartijan avaimien kilistessä sellin oven ulkopuolella hän ei ikinä tiennyt tuleeko sieltä ruokaa vai noutaja teloitukseen, Reinikaisen kymmenisen kertaa nuorena miehenä tavannut Timo Patosuo muistelee.

Jääkäri Jussin hautasellin lukittu ovi
Iivanansaaren hautakammio on lukittu, avainta säilytetään pankkiholvissa. Kari Kosonen / Yle

Reinikainen ei ollut yksin, sillä hänen kanssaan kuolemantuomiota odotti 77 muutakin ”kalterijääkäriksi” sittemmin nimettyä suomalaista. Kaikkiaan he odottivat kuolemantuomiotaan sellissään päivää vailla vuoden.

Vallankumous pyyhki kuitenkin myös Spalernajan vankilan yli. Tsaarin valta mureni ja myös kuolemantuomiotaan odottaneet vangit vapautettiin.

Jussi näytti meille pojille käsillään miten isoja russakoita Spalernajan sellissä käveli.

Timo Patosuo

Ennen vangitsemistaan Reinikainen neuvoi jääkärikoulutukseen lähteneille nuorukaisille reittejä, joilta venäläiset viranomaiset eivät olisi saaneet heitä kiinni. Nuo samaiset reitit avittivat Reinikaista hänen paetessaan sekasortoisesta Pietarista vapauttamisensa jälkeen Ruotsiin, mistä hän edelleen matkusti ilmoittautumaan Preussin Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoihin.

Palattuaan Suomeen Reinikainen toimi komppaniavääpelinä ja esikuntavääpelinä vuoteen 1920 saakka. Sen jälkeen hän toimi liikemiehenä ja maanviljelijänä kotikulmillaan Simpeleen Innasennurkassa kuolemaansa asti.

Jääkäri Jussin hautaselli Iivanan saaressa Rautjärvellä
Yle / Kari Kosonen

Vankeusvuosiaan puhelias Reinikainen ei häpeillyt, vaan kertoi niistä avoimesti. Tämän muistaa myös nuorena partiopoikana Jääkäri-Jussin tarinoita kuunnellut Patosuo.

– Muistan miten Jussi näytti meille pojille käsillään miten isoja russakoita Spalernajan sellissä käveli. Hän muisteli myös pelkoaan, että milloin joutuu teloitettavaksi, Simpeleen Reserviupseeriyhdistyksessä aktiivisesti edelleen toimiva Patosuo kertaa tarinatuokiotaan.

Maanpuolustushenkisen miehen veri veti vielä talvi- ja jatkosotaankin, jolloin hän palveli väestönsuojelutehtävissä ja ilmasuojelukomppanian vääpelinä.

Jääkäri Jussin hautaselli sisältä Iivanan saaressa Rautjärvellä
Hautakammiossa on Jääkäri-Jussin tuhkauurna.Yle / Kari Kosonen

He tekivät Suomen.

Timo Patosuo

Jussi Reinikainen ja muut elossa olevat ”kalterijääkärit” kokoontuivat Vaasassa vuonna 1958. Tuolloin kokoontuneiden miesten keskuudessa heräsi ajatus säilyttää jääkäreiden muisto. Jussi Reinikainen päätti rakentaa kotitilaansa kuuluvalle Iivanansaarelle kopion omasta Spalernajan vankisellistään.

– He tunsivat tehneensä niin suuren palveluksen Suomelle. He tekivät Suomen. Näin he kokivat, Timo Patosuo sanoo.

Reinikaisen tarkoitus oli tehdä rakennelmasta myös oma hautakammionsa. Patosuon mukaan Reinikainen oli hautakammionsa kanssa sinut, sillä ennen kuolemaansa hän käytti muistomerkkiään kalastusmajanaan.

Rautjärvi, Iivansaari,  hautausmaan siunaustilaisuus 1961.
Keskellä kuvaa  jääkärivääpeli Johan Erik Reinikainen.
Hautausmaan siunaustilaisuus vuodelta 1961.Reinikainen rivissä oikealla. Jaakko Repo

– Kun hänen kuolemansa jälkeen tyhjensimme hautakammiota löytyi sieltä muun muassa peittoja, ja sänky oli laskettu alas. Se tuntui hieman erikoiselta, Patosuo muistelee.

1960-luvulla Reinikainen aisti loppunsa olevan jo lähellä. Muutamaan otteeseen hän ehti rakennusmiehiä jo hoputtaakin työssään. Valmista tuli kuitenkin ajallaan ja kammio valmistui loppuvuodesta 1960. Iivanansaari vihittiin seuraavana vuonna viralliseksi hautausmaaksi.

Reinikainen kuoli 29.7.1969. Hänet siunattiin Simpeleellä ja tuhkaamisen jälkeen Reinikaisen tuhkauurna kuljetettiin sauvomalla Iivanansaareen.

Timo Patosuo soutaa.

Seutukunnan hyvin tunteman jääkärivääpelin viimeistä matkaa kerääntyi piskuisen järven rannalle seuraamaan yli 600 ihmistä.

– Tuona päivänä oli erityinen tunnelma. Rantaan vievät polut olivat mustanaan ihmisiä, kun paikalliset saapuivat saattamaan Reinikaista viimeiselle leposijalleen, Patosuo muistelee.

Jääkäri Jussin hautajaiset

Epilogi

Veneen keula iskeytyy rantakallioon. Saari ei ole suuri, mutta se kohoaa Koantaus-järven pinnasta selvästi kohti harmaata taivasta kurottavien mäntyjen avulla. Rannasta löytyy polku, joka johtaa loivaa mäkeä ylös. Lyhyen polun päästä silmien eteen kohoaa valkoinen betonirakennus.

Rakennuksen katolla saarelle tulijaa tervehtii miekalla varustettu leijona, jonka katse on suunnattu kohti itää. Vihreästä teräsovesta löytyvästä aukosta voi katsoa pimeään selliin, josta erottuu jääkäripatsaan silhuetti.

Askeettisen rakennuksen katolla oleva leijonapatsas katsoo ikuisesti itään.

Leijona katsoo itään jääri Jussin hautasellin katolla
Yle / Kari Kosonen