Liito-orava on menettämässä erikoisasemansa suojelussa

Ympäristöministeriö valmistelee lakimuutosta, jonka myötä viranomaiset eivät enää tekisi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan rajauspäätöstä metsänkäsittelyn yhteydessä, vaan hakkuun suunnittelijan ja toteuttajan vastuu kasvaisi. Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan liito-oravat olisivat tämän myötä entistä suuremmassa vaarassa.

luonto
Liito-orava
Liito-orava on uhanalainen eläin.Petri Vironen / Yle

Mikäli ympäristöministeriön lakiehdotus menee läpi, jatkossa ELY-keskukset eivät ole enää velvollisia tekemään liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan rajauspäätöksiä metsänkäsittelyn yhteydessä. Tähän asti Metsäkeskus on välittänyt tiedon mahdollisista liito-oravista ELY-keskukselle, joka on käynnistänyt rajauspäätöksen teon ja tarvittaessa myös vieraillut maastossa osana päätöksen valmistelua.

Jatkossa hakkuun suunnittelijan ja toteuttajan vastuu liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen huomioimisesta kasvaisi. Hakkuun suunnittelijan ja toteuttajan täytyisi suunnitteluvaiheessa pyrkiä selvittämään itse, ovatko alueen liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikat edelleen asuttuja.

Ympäristöministeriössä lakimuutosta perustellaan esimerkiksi säästöillä, sillä rajauspäätösten valmistelu ja tekeminen on ollut kuormittavaa. ELY-keskuksen rooli muuttuisi enemmän neuvontaa antavaan suuntaan ja tarpeen mukaan jälkikäteiseen valvontaan.

– Jatkossa lisääntymis- ja levähdyspaikkojen turvaaminen perustuu enemmän neuvontaan hakkuunjärjestäjille ja luottamukseen sen suhteen, että lakia noudatetaan. Nykyisin metsätoimijoiden osaaminen on varmasti aivan eri tasoa liito-oravan suhteen kuin 10 vuotta sitten, kun pykälä on säädetty, toteaa ympäristöneuvos Esko Hyvärinen.

– Hakkuutoiminnassa oman osaamisen rooli korostuu, ja viranomainen tarjoaa neuvoa ja apua pyydettäessä, hän lisää.

Tähän asti liito-orava on ollut EU:n luontodirektiivin tiukasti suojelemista lajeista ainoa, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkoja on rajattu erityisen viranomaismenettelyn kautta.

Lakimuutosehdotus on parhaillaan eduskunnan lausuntakierroksella.

Tieto maanomistajien saataville

Esko Hyvärisen mukaan lakimuutos ei välttämättä paranna liito-oravien suojelua, mutta ei myöskään huononna. Jatkossa pyritään siihen, että samat tiedot olisivat aiempaa paremmin sekä viranomaisten, maanomistajien että hakkuun tekijöiden saatavilla.

Nyt on iso riski että käy niin, ettei toimivaa mallia tule ollenkaan ja käytännössä liito-oravat jäävät huomioimatta.

Risto Sulkava

– Samaan aikaan, kun puretaan lakisääteinen rajausmenettely, panostetaan enemmän neuvontaan, havaintotiedon laatuun ja saatavuuteen. Se edistää maanomistajien mahdollisuuksia miettiä paremmin jo ennakkoon, miten metsässä toimitaan. Siten liito-oravan läsnäolo ei tule yllätyksenä, kun suunnitelmia on jo tehty.

Hyvärisen mukaan tähän asti prosessissa on edetty suoraviivaisemmin, koska tieto liito-oravan läsnäolosta on tullut usein vasta suunnitelmien valmistuttua.

– Eri kohteissa voidaan miettiä enemmän, mitkä ovat liito-oravakohteille sopivia hakkuutapoja. Suunnittelulla voidaan löytää liito-oravametsiin myös sellaisia metsänkäsittelymuotoja, jotka eivät vaaranna lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilymistä, Hyvärinen jatkaa.

Hyvärinen uskoo, että suurilla metsätalousalan toimijoilla on asiantuntijuutta liito-oravan huomioimiseen, mutta myöntää, että monet pienemmät tarvitsevat varmasti neuvontaa.

Lain toteutuminen aiheuttaa huolta

Ympäristöministeriön mukaan nykyinen malli ei ole senkään vuoksi toimiva, että viranomaisten rajauspäätökset ovat suojelleet vain pientä osaa liito-oravista.

Se onkin miltei ainoa asia, mistä ympäristöministeriö ja Suomen luonnonsuojeluliitto ovat samoilla linjoilla. Liiton puheenjohtaja Risto Sulkavan mukaan uusi malli on toivottoman huono.

Nykyisin metsätoimijoiden osaaminen on varmasti aivan eri tasoa liito-oravan suhteen kuin 10 vuotta sitten, kun pykälä on säädetty.

Esko Hyvärinen

– Rajauskäytäntö on edes jollain lailla todentanut sen, että EU:n asettamia ja luonnonsuojelulaissa määriteltyjä turvaamistoimia ylipäätään tehdään ja että ne ovat maanomistajan oikeusturvan kannalta jotenkin toimivia, hän toteaa.

– Nyt on iso riski että käy niin, ettei toimivaa mallia tule ollenkaan ja käytännössä liito-oravat jäävät huomioimatta. Meidän näkemys on, että fiksuinta olisi jatkaa rajausmenettelyä ja tehdä siitä lainmukainen ja parempi.

Suomen luonnonsuojeluliitto julkaisi syyskuussa oman ohjeensa metsänkäsittelyn hoitamiseksi siten, ettei liito-oravakanta vaarantuisi. Ohje selittää käytännönläheisesti, kuinka liito-oravan pesäpaikoilla toimitaan.

– Jos on paikkatieto liito-oravan pesäkolosta, jätetään nykyisen kaltainen minirajaus ympärille kokonaan käsittelemättä ja sen ympärille elinympäristö. Metsää saa käyttää, mutta ei hakata avoimeksi kerralla, eli jatkuvan kasvatuksen menetelmiä tai vastaavia hyödyntäen tehdään metsänhoitoa. Niin ei tule tappiota kenellekään ja homma hoituu hienosti.

Tiedonkulun parantamista Sulkava pitäisi hyvänä asiana.