Kun isä tai äiti valmentaa – "Helposti tulee palautetta muilta vanhemmilta"

Suurin osa juniorijoukkueiden valmentajista on vanhempia, eikä heitäkään ole liian paljon tarjolla. Vapaaehtoistyön varjopuoli on muilta vanhemmilta tuleva harkitsematon palaute.

ilmiöt
Jääkiekkojunioreiden harjoitukset.
Sanna Kähkönen / Yle

Vanhempien tekemää vapaaehtoistyö joukkueen valmentajina vie usein ainakin 20 tuntia viikossa aikaa vanhemman ja hänen perheensä ajasta. Useimmiten tällaisia uhrauksia osataan arvostaa, mutta joskus tulee sellaistakin arvostelua, jota joutuu käsittelemään, että sivusta huutelut eivät saisi suhteettomia mittakaavoja, sanoo Kajaanin JunnuHokin valmennuspäällikkö Kimmo Happo.

– Vanhempi valmentajana saa helposti arvostelua. Helposti tulee palautetta muilta vanhemmilta – ajatuksia, että eikö tätä voi tehdä näin tai näin.

Jääkiekossa suurin osa valmentajista on niin sanottuja isävalmentajia, joiden oma lapsi pelaa valmennettavassa joukkueessa. Esimerkiksi Kajaanin JunnuHokilla on yhdeksän juniorijoukkuetta, joissa yli puolessa on isävalmentaja.

– Vanhemman, joka on valmentajana, on pidettävä kieli keskellä suuta. Se on miekan terällä kävelyä, että voi olla tasapuolinen kaikille. En näe ongelmana, että vanhempia on joukkueessa. Isävalmentajia on useita, joiden toiminta on ensiluokkaista, kertoo Happo.

Kaikkein tärkeintä on innokkuus valmentaa. Isävalmentajan haaste on se, että ei suosi liikaa omaa poikaansa, mutta...

– Pitää antaa arvo omallekin pojalle. Vanhempi voi kokea haasteena sen, että voiko kehua omaa poikaansa. Usein pelätään, että muut kiinnittävät huomiota kehumiseen.

Vanhemman kolme K:ta

Vanhempia on erittäin vaikea saada valmentajiksi. Ne, jotka ryhtyvät valmentajiksi, ovat usein pitkän ajan valmentajina.

– Ei ole merkitystä onko paikkakunta iso tai pieni, vanhemmat valmentavat. Monet vanhemmat sanovat, että eivät uskalla sitoutua 100-prosenttisesti, sellaisia vanhempia ei uskalleta ottaa valmentamaan. Ulkopuolisiakin valmentajia on vaikea saada, sanoo Kimmo Happo.

Vanhempi voi kokea haasteena sen, että voiko kehua omaa poikaansa. Usein pelätään, että muut kiinnittävät huomiota kehumiseen.

Kimmo Happo

Happo muistuttaa, että se on pääasia, että lapsella on hauskaa. Ei-valmentaville vanhemmille Hapolla on selkeä ohje.

– Kyllä se on kolme K:ta: kuljeta, kustanna, kannusta. Lapsi siellä harrastaa lajia, ei aikuinen. Me teemme tätä aikuisten hyväksi. Monesti hämärtyy, että kumpi sitä lajia harrastaa.

Valmentajakin tarvitsee kannustusta. Urheiluseurana tehtävänä onkin tarjota vanhemmalle valmentajapolkua.

– Vanhemmilla on mahdollisuus edetä valmentajapolkua ylös asti koulutusten kautta. Edelleenkin isä- tai äitivalmentajat ovat ykkösasia.

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus