Näkökulma: Kauna myy kansankodissakin ja veroporno vuonoilla

Suomen kaltainen verotietojen julkisuus on harvinaista. Myös Norja ja Ruotsi pitävät avoimuutta arvossa. Sen sijaan Keski-Euroopassa yksilön tietosuoja voittaa rahvaan kaunan ja tarpeen tirkistellä, Ylen toimittaja Sampo Vaarakallio arvioi.

Ulkomaat
Sampo Vaarakallio.
Sampo Vaarakallio.Jussi Koivunoro / Yle

Suomalaisen rakkaus veroja kohtaan on tiedossa. Maailmallakin se on pantu merkille. Erityisen ihmetyksen aihe on se, kuinka sairaalloisen kiinnostuneita Suomessa ollaan naapurin maksamista veroista.

Verotiedot ovat Suomessa olleet julkista viihdettä verokalentereista lähtien. Verokalenterit olivat menneinä vuosikymmeninä se epäeroottinen vaihtoehto tyttö- ja poikakalentereille.

Perverssi halu verrata naapurin perheen lomamatkojen määrää ja pihan automallia verotietoihin ei ole yleismaailmallinen ominaisuus. Se on syntynyt täällä pussinperällä syksyn pimeydessä. Vastaavalla tavalla kauna ja kateus liikuttavat ihmismieltä oikeastaan vain Norjassa ja Ruotsissa.

Rehellisesti sanottuna Suomen, Ruotsin ja Norjan kohdalla avoimuus kumpusi aluksi iltapäivälehtien tarpeesta. Johtajien ja julkkisten kuvat tulotietoineen olivat merkittävä irtonumeromyyntiä piristävä lisä vähäpukeisten naisten ja turpeaylähuulisten jääkiekkoilijoiden välissä.

Julkisuus vero-oikeutena

Sittemmin verotietojen julkisuuden perusteena on pidetty sitä, että se on yhteiskunnallisesti merkittävä asia. Siksi verotietojen on oltava kansanvallan nimissä kaikkien saatavilla.

Ajatus juoksee siten, että julkisuus voi auttaa veronkiertäjien kiinni saannissa. Asia ei tietenkään ole aivan ongelmaton.

Nimi ja väärä numerosarja maksettujen verojen sarakkeessa laukaisevat automaattisesti "syytteen". Tribunaalina on julkisuus, jossa lukija/katsoja/kuuntelija käyttää lautamiehen valtaa.

Norjassa tirkistelystä jää tahra

Norjassa verotiedot tulevat Suomen tavoin julkisiksi lopullisen verotuksen valmistuttua. Suomen tavoin Norjan syksyyn kuuluu kaunan ja tirkistelyn juhlaviikko. Norjalaiset kutsuvat tätä veropornoksi.

Norjan käytäntö poikkeaa suomalaisesta siten, että verohallinnon niin kutsutut verolistat lävähtävät internetissä verottajan kotisivuilla kerralla kaiken kansan saataville.

Norjalainen erikoisuus on, että veropornosivuilla vierailusta jää jälki. Jokaisen tulee rekisteröityä sivujen käyttäjäksi ja käynti verovelvollisen tiedoissa jättää jäljen. Itse verovelvollinen siis näkee, kuka oli kiinnostunut hänen veroistaan. Tämä tietysti hidastaa jonkin verran uteliaisuutta.

Tällä vuosikymmenellä myös tiedotusvälineiden toimintaa on hiukan rajoitettu. Yksittäisten ihmisten verotietoja voi jutuissa käsitellä. Sen sijaan pitkiä massalistoja ei saa julkaista tai välittää eteenpäin.

Ruotsissa veropäätökset julkisia

Suomen ja Norjan tavoin myös Ruotsissa kateus ja kauna myyvät. Ruotsalaisten iltapäivälehtien lukijamagneetteja ovat jutut, joista löytää listattuna paikkakuntansa kymmenen kovapalkkaisinta yritysjohtajaa tai psykologia.

Ruotsin verotietojen ominaispiirre on se, että lahden takana veropäätökset ovat julkisia. Siten asiakirja mistä tahansa veropäätöksestä on yleisjulkinen ja kenen tahansa saatavilla.

Käytännössä kenen tahansa Stinan tai Börjen jälkiverotuspäätös voi olla uteliaan kanssaihmisen intohimon kohteena.

Keski-Eurooppa pohtii tietosuojaa

Keski-Euroopassa vero- ja tulotiedot eivät ole julkisia. Keski-Euroopassa katsotaan asiaa enemmänkin siitä näkökulmasta, että verotiedot ovat yksityisasia.

Kysymys on tietosuojasta. Yksityisyyteen kuuluvien asioiden levittely kaiken kansan nähtäville tiedotusvälineissä on yksilön kannalta vaarallista.

Tavallaan vastaansanomaton on sellainen keskieurooppalainen näkemys, että internetin listat vero- ja tulotietoinen ovat murtovarkaiden ja muiden hämärämiesten käsissä kuin valmis kenttätutkimus.

Myöskään EU:ssa ei haluta seurata Pohjolan esimerkkiä. EU-piireissä veroasioissa kiinnostaa enemmänkin se, miten yritykset maksavat veroa maasta toiseen vai jättävätkö maksamatta.