Tänne au pair ja interreilaajakin voi turvautua – Merimieskirkko kokoaa suomalaisia kaukana kotoa

Marjaana Härkönen johtaa Lontoon suomalaista merimieskirkkoa vuodenvaihteesta eteenpäin. Punkaharjun kappalainen aikoo tehtävässään suhtautua kaikkeen uuteen avoimesti ja olla vapaaehtoisvoimin ja -varoin pyörivän yhteisön palvelija.

Kotimaa
Marjaana Härkönen Savonlinnassa vuonna 2015.
Marjaana Härkönen on vielä Savonlinnassa, mutta pian Lontoossa.Tanja Perkkiö / Yle

Nelikymppinen pappi Punkaharjulta valittiin Lontoon merimieskirkon johtoon 28 hakijan joukosta. Uukuniemellä syntynyt, Kerimäellä varttunut ja Savonlinnassa asuva Marjaana Härkönen on ollut 12 vuotta pappina Punkaharjulla, nykyisellään kappeliseurakunnan kappalaisena, joten yhteys Itä-Suomeen on vahva.

– Mutta olen jo jonkin aikaa miettinyt, että olisiko vielä joku paikka, missä voisin kehittyä pappina ja antaa enemmän. Tottakai on haikeaa lähteä, tänäänkin perhekerhossa mietin, kun katselin vauvaa odottavia, että noiden syntyviä lapsia en pääse enää kastamaan. Mutta Lontoossa odottavat uudet haasteet ja nyt on aika lähteä, kertoo Punkaharjun kappalainen Marjaana Härkönen.

Lontoon merimieskirkolla on suomalaisille erityinen merkitys, koska sen majatalo tehnyt paikkaa tutuksi myös matkailjoille. Kirkolle Lontoon Albion streetilla ovat tulleet niin au pairit, interreilaajat kuin muutkin, jotka ovat kaivanneet suomalaisuutta monikulttuurisen metropolin keskellä.

– Minulle on soittanut mm. eräs vanha rouva, joka kertoi olleensa Lontoossa "voluntäärinä" ja käyneensä merimieskirkolla. Tunnen jo etukäteen itseni hyvin tervetulleeksi Lontooseen, Härkönen nauraa.

Merimiestyötä Lontoossa vähän

Nimestään huolimatta merimieskirkko ei suinkaan ole merimiesten kirkko. Lontoossa ei tehdä enää laivavierailujakaan kuin pyynnöstä.

Kun kolehtia kerätään merimieskirkoille, niin se taitaa olla, että "ulkomailla pulaan joutuneille"

– Merimieskirkko on kulkijoiden, kaukana kotoaan olevien kirkko ja paikka, jossa suomalaisuus yhdistää. Se on turvapaikka, jossa puhutaan Suomea. Kun kolehtia kerätään merimieskirkoille, niin se taitaa olla, että "ulkomailla pulaan joutuneille". Tietenkään merimiehiäkään ei käännytetä ovelta, muistuttaa Marjaana Härkönen.

Punkaharjun seurakunnan kirkkoherranakin hetken ajan ennen kunta- ja seurakuntaliitosta ollut Marjaana Härkönen on moderni pappi, hän on Twitterissä ja Instagramissa ja sanoo tottuneensa Savonlinnan seudulla myös siihen, että hänet tunnetaan.

– Ei se ole häirinnyt pitkään aikaan. Toisaalta Lontoossa voin lähteä merimieskirkolta, jossa myös asun ja parin korttelin päässä olla kuka tahansa, ihan anonyymi, se on aika kiehtovaa. Odotan uuden oppimista, kaiken uuden kohtaamista. Ja uusia lenkkipolkuja, Marjaana Härkönen nauraa.

Pappikin saa olutta juodakseen

Brittiläinen kulttuuri ja Lontoo eivät ole kovin tuttuja Härköselle entuudestaan, mutta edeltäjän tekemässä perehdytyspaketissa nostettiin esille tärkeät public houset eli pubit.

– Tapaamiset ja vaikkapa muistotilaisuudet ovat usein pubissa, eivät seurakuntatalolla. Juodaan muutama olut, ja muistellaan vainajaa. Suhtaudun siihenkin uteliaisuudella, kuten lontoolaiseen elämänmenoon muutenkin. Monikulttuurisuus on todellakin siellä elävää elämää ja opin siitäkin mielelläni.

Marjaana Härkönen lähtee Lontooseen ilman paluulippua ainakin kolmeksi vuodeksi.

Pakkaan mukaani merimieskirkon arvot, jotka todellakin allekirjoitan: vieraanvaraisuuden, muukalaisen rakastamisen, lähimmäisen rakastamisen ja avoimuuden uudelle.

– Ihmisiä tietysti tulee ikävä ja maailman kauneimpia paikkoja Punkaharjulla ja Savonlinnassa. Mutta pakkaan mukaani merimieskirkon arvot, jotka todellakin allekirjoitan: vieraanvaraisuuden, muukalaisen rakastamisen, lähimmäisen rakastamisen ja avoimuuden uudelle.

Vaikka Marjaana Härkönen on vuodenvaihteesta eteenpäin Lontoon merimieskirkon johtaja, hän hieman vierastaa titteliä.

– En mene sinne johtamaan, vaan palvelemaan sitä yhteisöä. Jumalanpalveluksia on lähes joka viikko ja kirkollisia toimituksia 50-70 vuodessa, se on oikeaa papin työtä, jota saan tehdä. Se on ihmisten kohtaamista. Kun ihmiset haluavat puhua papin kanssa, haluan olla siinä heidän käytettävissään, iloitsee tuleva merimiespappi Marjaana Härkönen.