Tiedeyhteisöt huolissaan virheellisen tiedon leviämisestä – "Mututiedon levittäminen voi olla myös tahatonta"

Liian vähän tutkittu tai virheellinen tieto saa etenkin mediassa nopeasti siivet, ja pian asia on suurelle yleisölle täyttä totta.

tiede
Kuvakaappaus Googlesta
Kuvakaappaus www.google.fi

Tiedepiireissä ollaan hyvin huolestuneita virheellisen tai liian vähän tutkitun tiedon leviämisestä, sillä jälkikäteen tilannetta on hankala korjata. Mututietoa on paljon ja se muuttuu usein hyvinkin helposti todeksi ihmisten mielissä.

– Ihmisillä on nykyään sekä taitoa että mahdollisuuksia hankkia tietoa, mikä on hyvä asia. Ongelmana on kuitenkin se, miten ihmiset voivat tunnistaa jonkin tiedon virheelliseksi, sanoo Tieteellisten seurain valtuuskunnan toiminnanjohtaja Lea Ryynänen-Karjalainen.

Ryynänen-Karjalainen peräänkuuluttaa tiedontuottajan vastuuta, mikä on usein medialla. Hänen mukaansa mututietoon liittyy usein tarkoituksenhakuisuutta esimerkiksi kirjoittajan omien tarkoitusperien vahvistamiseksi.

– Mututiedon levittäminen voi olla myös tahatonta, jolloin virheellistä tietoa levitetään edelleen tarkastamatta todenperäisyyttä, Ryynänen-Karjalainen toteaa.

Esimerkkinä hän käyttää viimeviikkoista uutisointia siitä, että makkara ja pekoni aiheuttaisivat syöpää.

– Se on tyyppiesimerkki siitä, miten mediassa höläytetään asia ulos, typistetään fakta otsikkoon, jolloin jokainen lukutaitoinen ymmärtää sen niin.

Toisaalta väärän käsityksen voi saada myös esimerkiksi Google-haun perusteella.

– Se voi ohjata ihmisiä päättämään, mikä on oikeaa ja mikä väärää tietoa sen perusteella, missä järjestykssä tiedot tulevat Googlesta, sanoo Ryynänen-Karjalainen.

Uuteen tietoon tulisi suhtautua varovaisesti

Asiaa ollaan pohdittu myös Suomalaisten skeptikkojen tieteellisessä yhdistyksessä. Yksi tiedon ominaisuuksista on, että sitä saadaan koko ajan lisää. Uuden tieteellisesti tutkitun tiedon kohdalla Skepsiksen puheenjohtaja Otto J. Mäkelä kehottaa varovaisuuteen.

Oma käsitykseni on, se että tieteessä tulisi aina säilyä epävarmuus ja mahdollisuus kyseenalaistaa saavutettuja tuloksia.

Ilkka Niiniluoto

– Luonnollisesti uuden tiedon pohjana on vain yksi tutkimus, johon kannattaa suhtautua varovaisesti – etenkin sen jälkeen, kun se on kulkenut mediamyllyn läpi. On aina helppoa vääntää tutkimus yksinkertaiseen muotoon, esimerkiksi aine X aiheuttaa syöpää. Yhdestä tutkimuksesta on kuitenkin vaikea vetää luotettavia johtopäätöksiä, toteaa Mäkelä.

Mäkelä kehottaakin muun muassa hakemaan tietoa useammasta lähteestä ja miettimään, kuka tiedon on tarjonnut.

– Esimerkiksi ihmisten mielipiteitä jakavassa ravitsemusasiassa yhden kirjan kirjoittanut yksittäinen internetguru ei ole paras mahdollinen taho. Tieteellisesti ei ole pätevä peruste, että on kirjoittanut kirjan. Ravitsemusasiassa on monta tahoa, kuten tutkimustahot ja poliittiset tekijät, ja ravitsemuksessa liikkuu isot rahat. Jokaisella on omat intressinsä eri tutkimuksia kohtaan, Mäkelä sanoo.

Tiedepiireissäkin on erimielisyyttä

Moni suuri asia, kuten maailmankaikkeuden perusrakenne, on yhä tieteelle arvoitus. Kiistakapuloiksi päätyvät myös monet arkiset aiheet, esimerkiksi terveyteen ja ravintoon liittyvät asiat, jotka herättävät tunteita myös kansalaisissa.

– Väitteet, että jokin aiheuttaa jotain seurauksia ovat usein tilastollisia, niitä joudutaan perustelemaan tilastotieteellisillä tutkimuksilla siten, että useissa tapauksissa vaikutus on nähtävissä. Silloin kriteerit sille, miten tiukkaa tilastollista näyttöä vaaditaan, voi vaihdella tutkijoiden keskuudessa, sanoo Tieteellisten seurain valtuuskuntaan kuuluva professori Ilkka Niiniluoto.

Ongelmana on kuitenkin se, miten ihmiset voivat tunnistaa jonkin tiedon virheelliseksi.

Lea Ryynänen-Karjalainen

Tiedemaailmasta kantautuvat ristiriitaiset tiedot voivat tuntua tavallisista kansalaisista hämmentäviltä. Milloin uusi tieto sitten vakiintuu varmaksi, yleisesti hyväksytyksi tiedoksi? Niiniluodon mukaan kysymykseen ei ole yhtä ainoaa vastausta.

– Oma käsitykseni on, se että tieteessä tulisi aina säilyä epävarmuus ja mahdollisuus kyseenalaistaa saavutettuja tuloksia. Tieteessä on paljon tuloksia, jotka on niin hyvin perusteltu kuin tällä hetkellä voi, mutta aina kuitenkin säilyy se mahdollisuus, että tehdään uusi tutkimus, joka korjaa tai täsmentää asiaa.

– Vaihtelee siis aiheesta riippuen, miten nopeasti tutkimustulokset saavat yleisen hyväksynnän tiedeyhteisön piirissä, sanoo Niiniluoto.