1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Leipäjonoissa käy joka viikko 20 000 suomalaista

1990-luvun lama käynnisti ruoka-avun tarpeen. Silloin perustettiin ensimmäiset seurakuntien ruokapankit, jotka jakoivat ruoka-apua työttömille ja vähävaraisille. Osa ruokapankeista toteuttaa edelleen samaa tehtävää, eikä tarve ole vähentynyt – päinvastoin.

Suomessa jaetaan vuosittain miljoonia kiloja ruoka-apua. Kuva: Elina Niemistö / Yle

Seinäjoen seurakunnan ruokapankin tiistaijonossa on jälleen runsaasti avuntarvitsijoita. Vapaaehtoiset täyttävät pusseja: leipää, levitettä, kananmunia, leikkeleitä, raejuustoa jne. Pussin sisällöllä pitäisi pärjätä jonkin aikaa.

Seinäjokelainen pariskunta tulee ruokapankkiin etenkin loppukuusta, kun menee tiukille.

– Välillä on ollut tilanteita, että ei oltaisi tultu toimeen ilman. Tämä on ollut korvaamaton apu, eläkkeellä oleva pariskunta kertoo.

He ovat olleet ruokapankin asiakkaana jo 4–5 vuotta.

Monelle Seinäjoen seurakunnan ylläpitämä ruokapankki on ratkaisevan tärkeä. Diakoniajohtaja Otto Savolainen arvioi, että apu tavoittaa vuosittain jopa 4 000–5 000 kaupunkilaista perheineen. Seinäjoella määrä on pysynyt kutakuinkin samana parinkymmenen vuoden ajan.

Pitkäaikaistyöttömyys ja asumiskustannukset

Valtakunnallisesti katsottuna avuntarve on jopa kasvanut viime aikoina. Kirkon yhteisvastuukeräyksen keräysjohtaja Tapio Pajunen sanoo, että on syytä olla huolissaan.

– Kysyntä ei ole ollut koskaan niin suurta kuin nyt. Erilaisten jakopisteiden määrä on kasvanut 25 prosenttia, kertoo Pajunen.

Kysynnän kasvuun on parikin syytä. Toinen niistä on pitkäaikaistyöttömyyden kasvu. Kun ihminen putoaa ansiosidonnaiselta peruspäivärahalle, tulot eivät enää riitä elinkustannuksiin. Toinen syy on asumisen hinnassa.

– Isoin syy viime aikojen vaikeuksiin on asumiskustannusten kasvu isoissa kaupungeissa, etenkin pääkaupunkiseudulla. Perusturva ei ole pysynyt mukana tässä tahdissa. Ihmisillä jää 100 euroa käytettäväksi kuukaudessa, kun vuokrat on maksettu, toteaa Pajunen.

Pajunen kertoo, että joka viikko 20 000 suomalaista käy jossain leipäjonossa. Ruokapankissa näkyy tänä päivänä myös se, että vähäosaisuus periytyy. Entisten asiakkaiden lapsia näkee jonoissa nyt.

Lahjoitukset elintärkeitä

Ruokapankit toimivat Suomessa monella eri konseptilla. Osa on seurakunnan pyörittämiä, osa yhdistysten. Ensimmäisten joukossa 1996 perustettu Seinäjoen ruokapankki on seurakunnan toimintaa.

Seinäjoen seurakunnan ruokapankin ruokakassien sisältöä. Kuva: Elina Niemistö / Yle

Ilman lahjoituksia homma ei kuitenkaan toimisi.

– Meillä on huikaisevan suuri määrä lahjoituksia. Seurakunta varaa tietyn määrärahan elintarvikkeisiin, mutta se on murto-osa siitä, mitä saadaan lahjoituksina yrityksiltä ja yksityisiltä, kertoo diakoniajohtaja Otto Savolainen.

Erikseen on vielä EU-ruokakassi, joka sisältää pääasiassa kuiva-aineita. Se on EU:n kustantama. EU-ruokakassin jako on ollut reilun vuoden verran jäissä "byrokratian takia", mutta on jälleen jaossa tänä syksynä.

Seurakunnan ruokakassiin lahjoitukset tulevat paikallisilta kaupoilta, leipomoilta, mutta myös yksityiset ihmiset lahjoittavat rahaa. Joskus entisistä asiakkaista tulee jopa lahjoittajia.

– Eräs perheenisä soitti ja pyysi tilinumeroa hiljattain. En heti yhdistänyt, mutta sitten hän tuli käymään ja sanoi, että on itse saanut täältä avun aikoinaan ja haluaa nyt auttaa, kertoo Seinäjoen seurakunnan diakonia-avustaja Pirkko Vaisto.

Kuka on oikeutettu?

Ruokapankista ei saa ruokakassia ihan vain sisään kävelemällä. Seinäjoen seurakunnan diakonit haastattelevat avun tarvitsijat ensin ja antavat sitten tulojen perusteella mahdollisesti ruokaseteleitä, joita vastaan ruokakassin voi noutaa. Ja vaikka ruokakasseja jaetaan kaksi kertaa viikossa – tiistaisin ja torstaisin – sama asiakas ei saa ruokaa joka kerta.

– Nettolaskurin mukaan katsotaan, paljonko rahaa jää käytettäväksi asumiskustannusten jälkeen ja sen mukaan tehdään ratkaisu. Toisaalta seurakunnassa voidaan toimia myös armollisemmin esimerkiksi äkillisissä tilanteissa. Eli jokainen asiakas tarkastellaan omana kokonaisuutenaan, kertoo diakoniajohtaja Savolainen.

Diakonia-avustajana 20 vuotta toiminut Pirkko Vaisto kertoo, että jokainen käy keskustelun etukäteen. Ruokapankissa ongelmiin ei enää palata, ellei joku vartavasten tahdo.

– Yksi kriteeri on se, että selvin päin pitää tulla, muistuttaa Vaisto.

Yhteistä hyvää ja yhteisöllisyyttä

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ei siis tällä hetkellä pysty pitämään huolta kaikista jäsenistään. Seurakunnat ja yhdistykset ovat siksi isossa roolissa.

– Jokaisella on henkilökohtainen vastuu itsestään, mutta aina se ei kaikilla toteudu esimerkiksi terveyden takia. Jos toisena on kuntien sosiaalityö, niin seurakunta on joutunut tai päässyt tähän väliin ehkä liiankin paljon, toteaa Otto Savolainen.

Mutta ei ruokapankki toteuta pelkästään aineellisen hyvän jakoa. Tärkeä osa on myös henkisellä tuella, keskusteluilla ja yhteisöllä. Seinäjoen seurakunnan ruokapankki toimii samoissa tiloissa Ystävän tuvan kanssa, jossa on mahdollista vähentää yksinäisyyttä muinakin aikoina. Moni tulee matalalla kynnyksellä tapaamaan tuttuja ja juttelemaan.

– Usein käydään täällä ihan kahvillakin. Täällä tuntee, ettei ole yksin avun tarpeessa, täällä on paljon muitakin, kohtalotovereita, kertoo seinäjokelainen eläkeläispariskunta.