Töröhuulisen tytön selfiet eivät olekaan itserakkautta – vaan feminististä itsesuojelua

Facebookin valkokankaalle heijastetaan ihannekuvia itsestä muiden ja itsen ihailtavaksi. Itsensä esittäminen todellista positiivisemmassa valossa on ihan okei ja jopa suotavaa.

Kotimaa
Nainen ottamassa selfietä.
Yle

Olipa kerran Anna, ihan tavallinen suomalainen nuori nainen. Vapaa-ajallaan Anna treenaa ja on erittäin aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Annan Facebook-kaverit ovat jo tottuneet tämän tästä ilmestyviin selfieihin. Anna on sinkku, eikä piilottele trimmattua vartaloaan. Moni Facebook- kaveri naureskelee moiselle itsensä korostamiselle, joillakin se käy hermoonkin.

Itserakkaudestako on kyse, Annan innossa selfieihin? Sosiaalisesta mediasta kiinnostunut psykologi ja psykoterapeutti Teemu Ollikainen vastaa:

– Psykologian alan tutkimuksissa selfieistä on alkujaan lähdetty liikkeelle siitä kysymyksestä, että onko selfieiden ottamisessa kyse narsismista, itsen objektifioinnista, jopa macchiavellismista tai psykopatiasta. Mutta en kyllä lähtisi ketään nimeämään narsistiksi sen takia, että hän postaa itsestään seksikkään tai komean kuvan sosiaaliseen mediaan, Ollikainen sanoo.

Selfiet heijastelevat aina jotakin henkilöstä itsestään, Ollikainen sanoo. Se, millainen ihminen on, näkyy aina jotenkin hänen käyttäytymisessään.

Onko motiivina ehkä oman viehätysvoiman testaaminen ja tai epämääräinen toive, että minusta tykättäisiin enemmän?

Psykologi Teemu Ollikainen

Selfieissä olennaisinta on henkilökohtainen merkitys, jonka henkilö kuvalleen antaa, Ollikainen pohtii.

– Ehkä selfiet voisi jakaa luokkiin. Yhdessä luokassa olisivat ne selfiet, missä ihminen yrittää näyttää mahdollisimman viehättävältä tai komealta, niin sanotut poseerauselfiet. Onko niissä motiivina ehkä oman viehätysvoiman testaaminen ja tai epämääräinen toive, että minusta tykättäisiin enemmän tai tykättäisiin edelleen? Toisessa luokassa olisivat sellaiset selfiet, joissa ihminen haluaa esitellä jonkun puolen itsestään sosiaaliselle ympäristölle. Monet selfiethän ovat hauskoja vaikkapa karvaisine kaljamahoineen, jolloin motiivina tuskin on yritys näyttää viehättävältä vaan pikemminkin halu osoittaa, että katsokaa: minä voin tehdä näin ja olen hauska, helposti lähestyttävä ja vaaraton.

Selfie kertoo aina jotakin sinusta – mutta mitä?

Ollikainen uskoo, että olipa selfie millainen tahansa, sen julkaisusta on kaivettavissa esiin jokin motiivi. Ihminen haluaa aina selfiellä esitellä itsestään jonkin puolen itsestään sekä muille, että itselleen.

– Selfiellä muokataan omaa minäkuvaa ja vahvistetaan identiteettiä eli ajatusta siitä, kuka ja millainen minä olen. Itseen liittyvät käsitykset, toiveet ja pelot heijastuvat selfieissä, Ollikainen sanoo.

Kun some-sankarimme Anna postaa itsestään kuvan Tinderiin, pyrkimyksenä on tavoitella mahdollisten kumppaneiden huomiota. Anna esiintyy kuvissa siis sellaisessa asennossa ja sellaisella ilmeellä, mikä hänen mielestään on hänelle eduksi. Tutuksi on tullut niin sanottu duck-face, viekoittelevan töröhuulinen katse kameraan. Anna voi räpsiä kymmeniä selfieitä ennen kuin kuvan ilme on sellainen, että se miellyttää omaa silmää.

Itseen liittyvät käsitykset, toiveet ja pelot heijastuvat selfieissä.

Psykologi Teemu Ollikainen

Ennen kännykkäkameroita mahdollisuudet itsensä näkemiseen kuvissa tapahtuivat lähes poikkeuksetta toisten, kuvien ottajien katseen kautta ja heidän ehdoillaan. Nyt ohjat ovat omissa käsissä.

– Se antaa mahdollisuuden siihen, ettei ehkä tarvitse katsoa todellisuutta silmiin samalla tavalla kuin ennen vaan voidaan vaalia tietynlaista kuvaa itsestä. Tätä oli testattu jossain niin, että ihmiset olivat ottaneet itsestään kuvia ja sitten ammattikuvaaja oli ottanut kuvia heistä. Sen jälkeen oli verrattu kuvia ja päätelty kuinka hyvin kuvat vastaavat ihmisen käsitystä itsestään. Erot selfieiden ja ammattikuvien välillä olivat huomattavia, Ollikainen sanoo.

Facebookin valkokankaalle heijastetaan ihannekuvia itsestä

Herkässä kehitysvaiheessa voi olla hyväkin, että ihminen voi suojella itseään ja ylläpitää positiivista kuvaa itsestään selfieiden avulla. Samalla tavalla toimimme lopulta me kaikki: olemme taipuvaisia näkemään itsemme hieman yltiöpositiivisessa valossa.

– Se kuuluu terveeseen psyykkiseen tasapainoon. Kuvassa voi olla oma ihanneitsensä. Facebook on kuin valkokangas, jolle voi heijastaa idealisoidun kuvan itsestään itsensä ja muiden ihailtavaksi.

– Toisaalta sosiaalinen media on myös kokemukseni mukaan aika tehokas palautejärjestelmä. Jos joku laittaa salikuvan tai rintakarva-kuvan Facebookiin, niin pian kavereilta saa ystävällismielistä piruilua siitä, mitä tuli tehtyä.

Selfieiden ottamisessa ja julkaisemisessa meitä yhdistää halu tulla nähdyksi ja huomatuksi. Ihmisillä on perustarve kokea tulevansa yhteisön hyväksymäksi, Ollikainen kertoo. Sosiaalisessa mediassa hyväksynnän voi tarkistaa vaikka monta kertaa päivässä katsomalla, tuottaako kuva tai päivitys tykkäyksiä.

– Sellainen käsitys on olemassa, että sosiaalisessa mediassa aktiivisimpia olisivat ne, joilla on jonkinlaista itsetunto-problematiikkaa. Jos Facebookin valkonkankaalle heijastettu kuva itsestä ei tuotakaan tykkäyksiä, niin kyllä siinä voi saada sosiaalisesti näpeilleen samalla tavalla kuin missä tahansa sosiaalisessa toiminnassa.

Kuva minusta vai kuva minusta ottamassa kuvaa minusta?

Voisi luulla, että etenkin nuorten naisten selfiet vastaisivat ympäröivän maailman naisiin kohdistamiin ulkonäkövaatimuksiin. Yhdysvaltalainen taidehistorian tutkija Derek Conrad Murray on kuitenkin päätynyt päinvastaiseen päätelmään: selfietä ottaessaan nuoret naiset ottavat ohjat omiin käsiinsä ja näyttäytyvät kuvissa oman katseensa, ei muiden määräämän katseen kautta. Murray pitää selfieiden suosiota itsesuojelurefleksinä seksistisiä ulkonäköpaineita vastaan.

Aikoinaan maalaustaiteessa oli trendinä omakuvien maalaaminen, olivatko ne oman aikansa selfieitä?

Psykologi Teemu Ollikainen

Murrayn mielestä on turhaa naureskella selfieiden olemukselle ja aihemaailmalle, sillä selfiet eivät oikeastaan olekaan "kuvia minusta" vaan "kuvia minusta ottamassa kuvaa minusta". Ollikaista ajatus miellyttää.

– Pidän siitä, että tässä objektifioifassa maailmassa erityisesti naiset voivat itse päättää, että haluan näyttää tältä, ja haluan, että minut kuvataan näin, eikä anneta vaikka vaatemainoksen määritellä todellisuutta.

– Aikoinaan maalaustaiteessa oli trendinä omakuvien maalaaminen, olivatko ne oman aikansa selfieitä? Mitä Helene Schjerfbeck halusi omakuvillaan kertoa ihmisille? Vaikka vertaus on vähän karkea, niin kyllä hänelläkin joku henkilökohtainen motiivi on ollut ja niin on jokasiella selfien ottajallakin.