Analyysi: Nuorisojärjestöt – nuo emopuolueiden kiusankappaleet

Perussuomalaiset eivät ole ainoa puolue, jolla on vaikeuksia nuorisonsa kanssa, kirjoittaa politiikan toimittaja Kimmo Henriksson.

politiikka
Maailman rauha -patsas Helsingin Hakaniemessä.
Höyhenryhmäksi itseään kutsunut demarinuorten joukko käsitteli Hakaniemessä olevan Maailman rauha -patsaan tervalla ja höyhenillä 10. lokakuuta 1991.Pekka Sipilä / Yle

Winston Churchill totesi joskus: Joka ei nuorena ole radikaali on vailla sydäntä. Joka ei vanhana ole konservatiivi, on vailla päätä.

Suomessa poliittisten nuorisojärjestöjen radikalismi ulottuu muuallekin kuin perussuomalaisiin nuoriin, jotka onnistuivat junttaamaan emopuolueen kolmanneksi varapuheenjohtajaksi nyt potkut saaneen Sebastian Tynkkysen. BB-julkisuuden lisäksi Tynkkynen oli keväällä mukana polttamassa EU:n lippua Mikkelin torilla. Puolueessa hän ei ole juurikaan seuraajia saanut.

Kokoomusnuoret olivat 1970-luvulla niin vasemmalla, että emopuoluetta hirvitti. Nyt linja on niin oikealla, että emopuoluetta hirvittää. Tuloksia heilläkin on ollut: viime vaaleissa Ville Rydman ja Susanna Koski valittiin eduskuntaan. Nuorkokoomuslaisten kannanotoista voidaan mainita vaikka tuki pikavippifirmoille, joita nuoret kutsuivat muutama vuosi sitten viime vuosikymmenen merkittävimmäksi finanssialan innovaatioksi.

Keskustanuoret ovat olleet emopuolueelleen pienempi mieliharmi. Joissakin puoluekokouksissa hekin ovat onnistuneet saamaan viimeisenä kokouspäivänä, kun suurin osa edustajista on jo lähtenyt kotiin, läpi omia kannanottojaan. Sellaisiin lukeutuu muun muassa viininmyynnin salliminen ruokakaupoissa. Aloitteen isä oli muuten aikoinaan Olli Rehn.

Demarinuoret ovat joskus tervanneet Hakaniemen torilla seisovan Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyttä ylistävän patsaan. Vihreiden nuorten edustaja herätti aikoinaan huomiota poltellessaan vaaliteltalla muutakin kuin pikkusikareja.

Poliittisten nuorisojärjestöjen kulta-aika oli 70-luvulla, jolloin niiden jäsenmäärä oli suurimmillaan. Virallisesti jäseniä on nykyäänkin runsaasti - niin paljon, että määrien perusteella Suomen asukasluvun pitäisi olla paljon suurempi kuin 5,5 miljoonaa.