Seitsemänkymppisenä töissä: "Nyt voi jo poimia rusinat pullasta"

Kauhavalainen Sinikka Autere-Welling jäi seitsemän vuotta sitten eläkkeelle Seinäjoen keskussairaalasta. Hän toimi sairaalassa muun muassa ylihoitajana, yksikönjohtajana ja laatupäällikkönä. Takana ei ole nyt seitsemää eläkevuotta vaan seitsemän uutta työvuotta kansainvälisen sertifiointiorganisaation palveluksessa. Mikä pitää seitsemänkymppisen vielä kiinni työelämässä?

Kotimaa
Sinikka Autere-Welling
Sinikka Autere-Wellingin eläkevuosien työ vie häntä eri puolille Suomea. Työpäiviä pidentävät usein pitkät ja pimeät ajomatkat.Päivi Rautanen/Yle

Seitsemän vuotta sitten eläkkeelle jäänyt Sinikka Autere-Welling, 70, kiertää arvioimassa kunnallisten yhteisöjen ja yksityisten yritysten työn laatua. Sinikan työuran pidentämiselle on aivan yksinkertainen syy.

– Koin eläkkeelle jäädessäni, että minulla on niin paljon kokemusta ja hiljaista tietoa sosiaali- ja terveysalasta sekä laatutyöstä, että halusin jotenkin jatkaa työskentelemistä vielä niin kauan, kun se tuntuu mielekkäältä, Sinikka selvittää.

Raha ei ratkaise

Sinikka ei jatkanut työuraansa raha mielessä.

Voi käyttää omaa hiljaista tietoaan jonkun hyväksi

Sinikka Autere-Welling

– Tästä tekee merkityksellistä se, että tapaa uusia ihmisiä, saa hyviä asiakassuhteita ja voi käyttää omaa hiljaista tietoaan jonkun hyväksi ja että joku on kiinnostunut siitä.

Vaivannäöstä jää kuitenkin jotakin pussiinkin.

– Olen onnekas, että olen voinut jäädä vanhuuseläkkeelle ja minulla on mahdollisuus tehdä lisätöitä, mutta puolethan siitä menee veroa. Työnteosta jää kuitenkin paljon henkistä voimavaraa ja iloa.

– Tapaan sanoa, että nyt voi jo poimia rusinat pullasta!

”Olen ikuisesti mieleltäni nuori”

Sinikka Autere-Welling kulkee pitkin poikin Suomea arvioimassa sosiaali- ja terveysalan toimijoiden työn laatua. Vastassa on useimmiten vuosikymmeniä nuorempia työntekijöitä.

– Ikäero ei haittaa, enkä ole koskaan kokenut työssäni ikärasismia.

– Itse en ajattele olevani kovin iäkäs. Töissä ollessani minusta tuntuu, että olen ikuisesti mieleltäni nuori, Sinikka Autere-Welling hymyilee.

Joka päivä ei jaksaisi

Sinikka Autere-Welling myöntää, että hänen eläkevuosiensa työ on vaativaa.

– Jos olisin joka päivä matkassa ja joka päivä lähtisin töihin, niin ei tätä 70-vuotiaana jaksaisi tehdäkään.

– Mutta minulla on välillä vapaata. Silloin liikun, käyn golfkentillä ja kesällä veneilemässä ja katson vähän mitä syön. Työnteko auttaa myös muistin ylläpidossa ja kehittämisessä.

Sinikan eläkeiän työpestiä ei hoideta pelkästään menneiden vuosien aikana kerääntyneellä tietotaidolla. Tuntosarvet pitää olla myös nykyhetkessä ja tulevassa.

– Pitää pysyä tietotekniikassa mukana ja vaalia kielitaitoa. Organisaatiomme pääkieli on englanti. Täytyy myös seurata aikaa eli miten asiakkaiden talous kulkee ja miten heidän toimintaympäristönsä ja heitä koskeva lainsäädäntö muuttuvat. Asiakkaani ovat sosiaali- ja terveysalalta, ja siellähän tapahtuu nyt paljon muutoksia, Autere-Welling kertoo.

Perheen tuki tärkeää

Sinikka Autere-Welling toteaa, että eläkevuosien työstä ei tulisi mitään ilman perheen tukea.

Aviomieheni tukee minua ja auttaa jaksamaan

Sinikka Autere-Welling

– Aviomieheni tukee minua ja auttaa jaksamaan.

– Aikuiset lapsemme ovat sanoneet, että jäisinpä jo eläkkeelle ja nauttisin elämästä, mutta minähän nautin koko ajan.

Onnekas ammatinvalinta

Sinikka Autere-Welling pitää työuran pidentämistä hyvin henkilökohtaisena valintana.

– Minulla on ollut onni, että aikoinani valitsin niin mielekkään sairaanhoitajan ammatin, että yhtenäkään päivänä en ole ajatellut, että työ olisi ikävää tai mahdotonta. Elämässä on ollut murheita ja suruja, mutta työ on aina kantanut ja antanut minulle paljon.

– Mutta on olemassa varmasti paljon työuria, joita ei jaksa jatkaa. Jos työ on hyvin raskasta, eihän sitä silloin jaksa enää eläkkeellä tehdä, Sinikka Autere-Welling ymmärtää.

Poliitikoista mallia

Mutta koska Sinikka Autere-Welling oikeasti jää eläkkeelle?

– Olen kerran jäänyt eläkkeelle ja se oli aika iso elämänmuutos. Jossain vaiheessa minun täytyy varmaan jäädä toisenkin kerran, Sinikka miettii.

– Seuraan televisiosta esimerkiksi poliitikkoja ja katson kuinka vanhoja he ovat. Kun siellä on yli 70-vuotiaita täysin vetreinä toimissaan, niin kyllä minä ainakin niin kauan jatkan, kun siellä näkyy näitä ikätovereitani.