1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ilmiöt

Esimiehen pitää erottaa pikkuriita isosta konfliktista – "Ongelmatilanne on iso, kun se alkaa haitata työn tekemistä"

Työpaikoilla aristellaan turhaan yhteyden ottamista ulkopuoliseen auttajaan. Ratkaisut löytyvät yleensä työntekijöiltä itseltään, mutta ulkopuolinen voi antaa tilaa ja apua ratkaisun esiin nostamisessa.

Ilmiöt
käsi kädet riita neuvottelu sovittelu
Heidi Hannukainen / Yle

Eripura työpaikalla ei välttämättä ole asia, josta kannattaa heti huolestua. Eripuran pitkittyessä tai laajentuessa siihen kannattaa kuitenkin suhtautua vakavasti, sanoo kajaanilainen työnohjaaja Jyrki Komulainen Studia Consultingista.

– Siellä missä ihmisiä on koolla, väistämättä aina joskus sattuu ja tapahtuu. Yleensä asiat järjestyvät muitta mutkitta, mutta ei aina. Silloin pitäisi olla ajoissa hereillä.

Eripurat ovat erilaisia eri työpaikoilla. Joissain työpaikoissa pienikin asia, sanominen, katse, ilme tai jopa tulkinta jostain, saattaa johtaa isoon konfliktiin. Toisessa paikassa yhteentörmäykseen taas tarvitaan toisenlaisia ärsykkeitä.

– Erimielisyys tai ongelmatilanne on silloin iso, kun se alkaa haitata työn tekemistä. Olennaista on se, miten työyhteisössä pystytään käsittelemään ongelmia ja ottamaan ne rakennuspuiksi.

Johdon rooli korostuu eripuran ratkaisemisessa

Vaikka työpaikat ja niiden tapa reagoida eripuraan ovat erilaisia, yhteinenkin piirre löytyy.

– Maton alle ongelmia ei kannata lakaista, silläpahimmillaan maton alta voi pölähtää kerralla vuosikymmenten roskat silmille. Yleisesti voi sanoa, että avoimuus ja keskusteleva ilmapiiri auttaa myös ratkomaan ongelmatilanteita.

Työnohjaajaa tarvitaan antamaan osallistujille tilaa keskustella ja nostaa ratkaisu esiin.

Jyrki Komulainen

Eripuran syntyyn voi olla monta eri tekijää, mutta ratkaisu tulisi löytää yhdessä. Komulainen korostaa, että nykyajan ryhmätyössä johtamisen merkitys on suuri.

– Ryhmässä jokainen reagoi tilanteisiin eri tavoin. Ryhmässä tarvitaan nopeaa reagoijaa, harkitsijaa, hiljaista puurtajaa, kriitikkoakin, ja jokaisen roolin tulisi saada äänensä kuuluviin. Jos johto ei tunnista näitä rooleja, ei johtamisestakaan oikein tahdo mitään tulla.

Jokaisen temperamenttia siis tarvitaan.

– Jos tapaa toimia aletaan perustella temperamentilla, silloin sitä aletaan käyttää väärin. Nykyajan ryhmätyössä jokaisen ominaispiirteitä tulisi voida hyödyntää. Kukkoilemalla ei asioita vain voi enää hoitaa.

Eripuraa voisi myös ehkäistä ennalta

Komulainen toteaa, että ongelmat työpaikalla ovat pääosin työntekijöiden välisiä, ja ratkeavat varsin usein ihan normaalissa kanssakäymisessä.

Jos työnohjaukseen tulee ihmisiä, jotka ovat jo valmiiksi luovuttaneet, voittajia ei ole.

Jyrki Komulainen

– Esimiehen tehtävä on keskeinen tilanteiden tunnistamisessa ja puheeksi ottamisessa. Toki tilanteita voi olla myös työntekijän ja esimiehen välillä, ja silloinkin ne on pyrittävä ratkaisemaan.

Vaikka tilanteet voivat olla haasteellisia, niihin tulisi tarttua nopeasti.

– Ongelmat pitäisi ottaa käsittelyyn mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Sama tilanne on ulkopuolisen avun kanssa, sen ei tulisi olla vain viimeinen keino. Esimerkiksi työnohjaus voisi olla ongelmien ennaltaehkäisijä, eikä vain jo syntyneiden konfliktien ratkaisukeino.

Työntekijät osaavat itse ratkoa ongelmansa

Työpaikan konfliktitilanteita voi ratkoa eri tavoin ja erilaisin kokoonpanoin, tuumaa Komulainen.

– Esimerkiksi työnohjauksessa voi olla yksi, kaksi tai vaikka kaikki työryhmän jäsenet. Samoin kesto voi vaihdella. Jos ongelmat ovat liian vakavia, senjälkeen on muita keinoja käytettävissä, mutta kaikessa lähtökohta on, että ensin täytyy tehdä päätös ulkopuolisen avun käytöstä.

Ryhmässä tarvitaan nopeaa reagoijaa, harkitsijaa, hiljaista puurtajaa, kriitikkoakin, ja jokaisen roolin tulisi saada äänensä kuuluviin.

Jyrki Komulainen

Komulainen korostaa, että ratkaisu ongelmiin löytyy yleensä työpaikan sisältä. Työnohjaajaa tarvitaan antamaan osallistujille tilaa keskustella ja nostaa ratkaisu esiin.

Joillain työpaikoilla ratkaisu löytyy parin kokoontumisen jälkeen, jotkut tarvitsevat paljon enemmän aikaa. Kaiken pohjana on se, että kyse on vapaaehtoisuudesta, toteaa Komulainen. Eli ratkaisujen löytäminen on kiinni oman työpaikan tai työryhmän halusta.

– Kun ihmiset alkavat itse ehdottaa toimintatapoja tai tunnistaa omaa vaikutustaan ongelmissa ja niiden ratkaisemisessa, ja jopa pyytää anteeksi, silloin tietää ratkaisun olevan käsillä. Toisaalta jos työnohjaukseen tulee ihmisiä, jotka ovat jo valmiiksi luovuttaneet, voittajia ei ole.