Analyysi: Hallituksen sote-matka lähtöviivalla – heti meinasi mennä kuppi nurin

Keskusta sai haluamansa 18 maakunnan Suomen. Pieni tyylirikko maakuntien Suomeen on se, että kolmen itsehallintoalueen pitää järjestää sote-palvelunsa yhdessä toisen alueen kanssa. Hallitus uskoo vahvaan valtion ohjaukseen. Sen varassa lepäävät kolmen miljardin säästöt, palveluiden yhdenvertainen saatavuus sekä niiden laatu ja kehittäminen. Entä jos valtion ohjaus ei onnistu? Vaarantuuko sote-uudistus?

politiikka
Tiina Merikanto Näkökulma-kuva piirros
Stina Tuominen / Yle Uutisgrafiikka

Sipilän hallituksen sote-uudistuksen perustoimijoita on kolme: valtio, itsehallintoalue ja kunta. Laajoja ympärivuorokautisia sairaaloita on 12, joista yliopistosairaaloita on viisi. Sote-alueita on 15, itsehallintoalueita 18. Tulos on kompromissien kompromissi. Häkkyrä.

Keskusta voitti sote-uudistuksen ensimmäisen taiston

Keskusta sai haluamansa 18 maakunnan Suomen. Alueet järjestävät tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspalvelut.

Pieni tyylirikko on se, että kolmen alueen pitää järjestää palvelut yhdessä toisen alueen kanssa, niin että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjiä on 15. Ensimmäinen kysymys herääkin kolmen alueen demokratian toteutumisesta. Pääsevätkö näiden alueiden kansalaiset valitsemaan oman sote-alueensa valtuustoa?

Kokoomus jäi toiseksi vaikka sai monituottajamallinsa

Kokoomus joutui luopumaan 12 alueen tavoitteestaan. Vastalahjaksi se kuitenkin sai lupaukset siitä, että valinnanvapautta lisätään erityisesti perustasolla. Käytännössä joskus tulevaisuudessa esimerkiksi perusterveydenhuollon lääkärin saa oletettavasti valita kriteerit täyttävistä palveluntarjoajista.

Valinnanvapautta ei ministeriössä ole valmisteltu. Sen toteuttamistapaa tai kustannuksia ei tiedetä. Aikataulusta kokoomus sai kuitenkin kirjauksen. Monikanavaisen rahoituksen yksinkertaistamista ja valinnanvapautta laajentavan lainsäädännön on tarkoitus tulla voimaan 2019 alussa.

Vasta tulevat vuodet näyttävät, onko kokoomuksen valinnanvapausvoitto sittenkin suurempi kuin keskustan itselleen saama maakuntien Suomi. Varmaa on, että molemmat muuttavat Suomea merkittävällä tavalla.

Onko itsehallintoalueella itsehallintoa?

Uudet itsehallintoalueet eivät päätä itsenäisesti, miten palvelut järjestetään. Ne tekevät palveluista sosiaali- ja terveysministeriölle järjestämispäätösehdotuksen. Sen sosiaali- ja terveysministeriö esittelee valtioneuvostolle. Itsehallintoalue järjestää palvelut valtioneuvoston päätöksen mukaisesti.

Itsehallintoalueiden yhteistyölle perustetaan myös valtakunnallinen yhteishankintayksikkö. Se ratkaisee itsehallintoalueiden päättämissä yhteishankinnoissa kilpailutukseen ja hankintaan liittyvät asiat.

Meinasi mennä heti kättelyssä koko kuppi nurin – ja silti nämä kiistat olivat vasta alkusoitto.

Itsehallintoalueen oikeus päättää omista asioistaan herättää monia kysymyksiä. Esimerkiksi kuinka paljon järjestämispäätös ja hankintayksikkö nakertavat itsehallintoalueen päätösvaltaa? Kuinka paljon päätösvaltaa voi olla muualla niin, että vaaleilla valituilla valtuutetuilla on riittävästi sananvaltaa ja alue on vielä “minä itte”. Entäs kuinka vahva itsehallintoalueen ohjaus on perustuslain mukainen? Saavatko itsehallintoalueet toimia siten kuin haluavat muissa niille siirrettävissä tehtävissä?

Sote-häkkyrän ongelmia korjataan valtion ohjauksella

Koska suoraviivaista sote-ratkaisua ei saatu, sen puutteita yritetään korjata vahvalla valtion ohjauksella. Jos hallitus olisi esimerkiksi päätynyt 12 alueen ratkaisuun, kullakin itsehallintoalueella olisi ollut oma laajan päivystyksen sairaala. Olisi ollut yksinkertaisempaa päättää, missä sijaitsevat mahdolliset muut sairaalat, terveyskeskukset ja tehostetun palveluasumisen yksiköt tai miten vaativa lastensuojelu organisoidaan. Ylipäänsä riski alueiden väliseen kilpavarusteluun eli “mulle kanssa sairaala” -tyyppiseen toimintaan olisi ollut pienempi.

Vahvalla valtion ohjauksella halutaan myös varmistaa, että tavoite palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta toteutuu. Valtio voi esimerkiksi tarvittaessa puuttua itsehallintoalueen toimintaan, jos sen kantokyky palveluiden tuottamiseen on riittämätön.

Syntyykö monien kaipaama lääkintöhallitus uudelleen?

Vahva valtion ohjaus edellyttää jonkinlaisen uuden ohjausyksikön perustamista sosiaali- ja terveysministeriöön. Syntyykö vuonna 1991 lakkautetun Lääkintöhallituksen tilalle uusi uljas Sosiaali- ja terveyshallitus?

Pitää myös kysyä, kyetäänkö sinne palkkaamaan riittävästi henkilökuntaa? Entäs onnistuuko ohjaus käytännössä? Jos ei onnistu, vaarantuuko kustannusten hillintä ja palveluiden yhdenvertainen saatavuus?

Onneksi kuppi ei mennyt nurin

Kysymyksiä ja selvitettäviä asioita on edelleen paljon. Taaskin piru piilee yksityiskohdissa. Niihin yksityiskohtiin aiemmatkin sote-ratkaisut kaatuivat. Viime hallituskaudella niitä “ratkaisuja” riitti. Sote-solmut avattiin uudestaan ja uudestaan, kunnes kädessä olikin taas uusi solmu.

Rahoitusuudistus tulee olemaan iso ja työläs. Sen valmistelulla on kiire. Aikaa on todella vähän, jos tarkoitus on, että järjestämislaki lähtee lausuntokierrokselle huhtikuussa 2016.

Meinasi mennä heti kättelyssä koko kuppi nurin – ja silti nämä kiistat olivat vasta alkusoitto. Rahoitukseen voi vielä kaatua koko uudistus ja viime päivien kokemuksella vissiin hallituskin.