Lakkautettavassa Kellokosken sairaalassa surraan potilaiden puolesta: "Puutarhaa ja perinteitä ei voi siirtää Helsingin keskustaan"

Kellokosken sairaalan vuosia palloteltu kohtalo sinetöitiin maanantaina, kun Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri päätti käynnistää valmistelut tiloista luopumiseksi. Henkilökunta osasi pelätä päätöstä, mutta se otettiin silti vastaan järkyttyneenä. Työntekijöiden mielestä sen paremmin sukupolvien aikana hiottua osaamista kuin ainutlaatuista kartanomiljöötäkään ei voi korvata tai siirtää.

Kotimaa
Kellokosken sairaalan alue tyhjenee muutaman vuoden kuluessa.
Kellokosken sairaalan alue tyhjenee muutaman vuoden kuluessa.Sanna Vilkman / Yle

Perinteikkään psykiatrisen sairaalan toiminta päättyy siinä vaiheessa, kun riittävästi tarkoituksenmukaista tilaa löytyy muualta. Kellokosken sairaalan 400 työntekijää ottivat lakkautusuutiset pettyneinä vastaan. Se, että aiemmassa valmistelussa väläytellystä, vuoden 2019 aikarajasta luovuttiin, ei iskua pehmentänyt. Tehyläisten ammattiosaston varapuheenjohtaja Jenni Sorvari tuumii, että aikataulun jättäminen levälleen on henkilökunnan kannalta viheliäisempi asia, kuin aiempi esitys.

– Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että epävarmuus, joka tilanteesta on ollut, muuttuu nyt pysyväksi.

HUSin toimitusjohtaja Aki Lindén rauhoittelee työntekijöitä arvioimalla, että tarpeellliset muutokset vievät luultavasti viisi-kuusi vuotta, eikä lappua ilmesty luukulle ihan lyhyen aikavälin sisään. Senkin jälkeen, kun osastot on siirretty joko aiemmin esillä olleeseen Kivelän sairaalaan tai jonnekin muualle, saattaa Kellokoskella jatkaa toimintaansa jokin erillisyksikkö. Se saattaa olla esimerkiksi oikeuspsykiatrinen osasto tai jotakin muuta erityisen vaikeahoitoisten potilaiden hoitoa, hahmottelee Lindén.

– Kyllä tämä päätös tehtiin siinä hengessä, että tämä on lievempi ja monipuolisempi ja väljempi, kuin mitä oli aikaisemmin esitetty.

Hoitajat uhkaavat aivovuodolla

Sorvarin mielestä HUSin hallituksen suunnitelmat jonkin murusen säästämisestä ovat haihattelua. Jos Kellokoskelle jää vain pieni yksikkö, ei sillä ole enää nykyisen, 400-päisen henkilökunnan moniosaamista tukenaan ja se olisi muutenkin haavoittuva. Hän ei myöskään usko, että koulutetut ammattilaiset ovat valmiita odottelemaan vuosikausia sitä, mitä HUS lopulta päättää.

– Reaktiot osastolla tänään olivat sellaisia, että tässä täytyy alkaa etsiä itselle uutta työpaikkaa. Eivät kokeneet, koulutetut ammattilaiset jää tällaiseen tilanteeseen ja se osaaminen häipyy sitten pois HUSista.

Mielenterveyshoitaja Jenni Sorvari ja toimintaterapeutti Katja Jäppinen ovat järkyttyneitä lakkautuspäätöksestä.
Mielenterveyshoitaja Jenni Sorvari ja toimintaterapeutti Katja Jäppinen ovat järkyttyneitä lakkautuspäätöksestä.Sanna Vilkman/Yle

Toimitusjohtaja Lindén ei ole aivovuodosta huolissaan. Hän muistuttaa, että HUSin henkilöstö on tänäkin vuonna kasvanut 300:lla, eikä tarve ole vähenemään päin. Hän vakuuttaa, että kaikille kellokoskelaisille löytyy töitä.

– Ei Kellokosken sairaala ole ainoa paikka, jossa annetaan psykiatrista hoitoa. Ja jos joku ala yhteiskunnassa kehittyy, se on nimenomaan hoitoala. Aivan varmaa on että jokunen jää eläkkeelle, mutta muille löytyy aivan varmasti HUSista töitä.

Ne työt eivät välttämättä kiinnosta, tyrmää Sorvari Lindénin rauhoittelut. Kellokoski on monelle koti, siellä on tehty töitä monessa sukupolvessa, pariskunnittain, äidit ja tyttäret yhdessä. Talot on ostettu velaksi lähiseudulta. Tolkuttoman pitkät työmatkat sairaanhoitopiirin toiselle laidalle eivät houkuttele vuorotyöläisiä, saati työ, joka ei vastaa omaa osaamista. Yksityinen työnantaja alkaa kuulostaa ihan hyvältä, jopa alan vaihto.

– Vastaavissa tilanteissa esimerkiksi mielisairaanhoitajille on tarjottu tehtäväksi hengityshalvauspotilaan hoitamista. Jos siitä on kieltäytynyt, on tullut karenssi. Jos joku haluaisikin muuttaa vaikka Helsinkiin, niin ei siellä voi asua näillä palkoilla. Ja jos työmatka tarkoittaa vaikkapa lähtemistä Tammisaareen, niin sitten se on tehtävä omalla autolla ja siihen menee hirveä aika.

"Puutarhaa ei voi muuttaa Helsinkiin"

Suurin huoli on kuitenkin huoli potilaista. HUS on perustellut Kellokosken sairaalan lakkauttamista koko maata koskevalla linjauksella, jossa laitospaikkoja puretaan ja avohoitoa kehitetään. Kellokosken akuuttiosastolla 10 vuotta työskennellyt Sorvari on skeptinen sen suhteen, voiko avohoito auttaa kaikkia.

– Suurin osa potilaistamme ei selviäisi avohoidossa, omalta osastoltani ei kukaan. Ja on ihmisiä, jotka pysyvät kyllä hengissä avohoidon turvin, mutta eivät poistu asunnosta, eivät siivoa, syövät mitä sattuu, toki eivät häiritse ketään. Onko se ihmisarvoista elämää? Avohoito pitäisi muuttaa ihan täysin, että se tavoittaisi näitä ihmisiä, eivät he tule käymään jossain toimistossa kerran viikossa.

Kellokosken sairaalan miljöö on puistomainen.
Kellokosken sairaalan miljöö on puistomainen.Sanna Vilkman / Yle

Kellokosken sairaalan toimintaterapeutti Katja Jäppinen suree sitä, että upea puutarha, iso liikuntasali ja työpaja jäävät Tuusulaan, kun potilaat siirretään Helsinkiin. Puistomaisessa miljöössä on muutenkinollut lukuisia mahdollisuuksia työntää kädet multaan, mikä on monen potilaan toipumiselle yhtä tärkeää kuin maaseutumainen rauha.

– Toiminnallinen kuntoutus on paljon ulkotöitä, eikä niitä voi siirtää mihinkään, puutarhaa varsinkaan. Näillä töillä saa arjesta ja rytmistä kiinni, on konkreettista tekemistä, eikä vain osastolla oleilua ja kävelyä. Ilman toimintaa kuntoutus on paljon vaikeampaa. Olen todella pettynyt ja surullinen potilaiden puolesta.

Psykiatrisia asiantuntijoita on kuitenkin kuultu ja lakkautuspäätös tehty heidän suositustensa mukaan, painottaa Lindén.

– Ei pihatyöt tai joku puutöiden tekeminen verstaalla ole välttämättä se, mitä tänä päivänä tarvitaan. Kaupunkiympäristössä on sitten tarjolla toisenlaisia työtoimintoja ja tukimuotoja, eihän se nyt paikkaan sidottua ole, että potilaita hoidetaan hyvin. Ihan sama kehitys on koko maassa, Halikon sariaalassa, Muurolan sairaalassa, Paiholan sairaalassa; psykiatria integroidaan somaattisten sairauksien hoitoon suurempiin yksiköihin ja se on potilaiden parhaaksi.

Turvapaikanhakijat tarvitsevat erityistä osaamista

Mielenterveyshoitaja Jenni Sorvari on tästäkin eri mieltä Aki Lindénin kanssa. Sorvari arvelee, että vaativan psykiatrisen laitoshoidon tarve kasvaa lähivuosina turvapaikanhakijoiden myötä. Se on hänen laskujensa mukaan tilastollinen fakta, johon Kellokosken lakkauttamista vaatineet eivät ole varautuneet.

Ulkotöitä ei voi siirtää mihinkään, puutarhaa varsinkaan. Ilman toimintaa kuntoutus on paljon vaikeampaa. Olen todella pettynyt ja surullinen potilaiden puolesta.

Kellokosken toimintaterapeutti Katja Jäppinen

– Noin prosentti väestöstä sairastuu skitsofreniaan ja oletettavasti sairastavuus on sama pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden joukossa. Sen lisäksi heissä on ihmisiä, joille voi tulla hyvin vakavia mielenterveysongelmia sen vuoksi, millaisia traumoja he ovat kohdanneet. Heistä ainakaan kaikkia ei voida kuntouttaa samassa ajassa kuin kantaväestöön kuuluvia, koska puutteellinen kielitaito ja pohjakoulutus vaikuttavat niin paljon. Se vaatii erityisosaamista ja rauhallisen ympäristön, joita täällä on.

Ei pihatyöt tai joku puutöiden tekeminen verstaalla ole välttämättä se, mitä tänä päivänä tarvitaan.

HUSin toimitusjohtaja Aki Lindén

Kellokoski on paitsi sairaala, myös koti monelle. Osa potilaista viettää paikassa kymmeniä vuosia. Sillä on suuri ero sekä itsetunnon että elpymisen kannalta, asuuko kartanossa keskellä puistoa, vai suuren sairaalan suurella osastolla. Siinäkin on Sorvarin mukaan suuri ero, hoitaako potilasta vuosien varrella yhteen hiotunut joukko, vai eri paikoista koottu työporukka, joka käynnistelee uutta toimintaa.

– Ei toiminta siirry sellaisenaan, vaan siirron jälkeen osastoja aletaan rakentaa alusta ja hoito tulee pitkän aikaa olemaan erilaista kuin täällä. Kellokoskella on kehitetty valtavasti osaamista osasto osastolta, muun muassa pakon käyttöä on voitu merkittävästi vähentää. Se osaaminen tulee hajaantumaan.